Neffin tarina

Laatikkosota

Antibioottikuurin loppuvaiheissa päädyin ajattelemaan kissan tasolle. Kokeilimme eräs yö hatusta vedettyä ideaa, eli laitoimme kaikki kolme hiekkalaatikkoa sohvalle.

Ylläri! Pissat tulivat laatikkoon.

Hiekkana jokaisessa laatikossa oli mikrohiekka. Jokainen laatikon reuna oli pyyhitty kloriittiliuoksella, tarkoituksena se, että ne olisivat miellyttäviä paikkoja. Muut paikat sohvasta peitimme automatoilla, jotka ovat tavallisesti hiekkalaatikoiden edessä keräämässä hiekkaa.
Kolmena päivänä laatikot olivat onnistuneesti sohvalla eikä hutipissoja mihinkään tullut. Sitten otimme kaikki laatikot pois, ja sohvalle pissattiin uudelleen. Tuntui, että Neffillä sohva edusti paikkana pissapaikkaa. Vaihdoimme lakanan ja jätimme Neffin suosikkilaatikon, pinkin, sohvalle. Pissat ovat tulleet sen jälkeen laatikkoon nätisti.
Soitin klinikalle keskiviikkona 8.8. kun emme saaneet näytettä – Neffin rakko oli näytteenoton aikaan ihan täysin tyhjä. Antibioottikuuri loppuisi torstaina, ja näytteenotto oli sovittu ennen tätä. Klinikalle oli ok, että veisin näytteen vasta seuraavana päivänä. Samalla kysyin Zylkene-nimisestä ravintolisävalmisteesta, jota käytetään stressin yhteydessä rauhoittamaan. Zylkeneä ei heillä klinikalla ollut, mutta sen käytön aloittaminen oli hyvä idea, joten kävin hakemassa sitä apteekista (reseptitön) ja aloitimme sen jo keskiviikkoillalla.
Vein kontrollipissan klinikalle viljeltäväksi torstaina 9.8. Puhuimme eläinlääkärin kanssa vähän aikaa kun häneltä lähti juuri potilas tuolloin pois, ja hän pohti, voisiko jälkimmäisessä näytteessä ollut bakteeri olla esimerkiksi näytteenotossa tullut ja pissailu täysin stressiperäistä. Hän ehdotti että hankintana tehtäisiin ihan täysin uusi hiekkalaatikko, johon ei mitään kipuilumuistoja liittyisi sekä Zylkenen anto joka ilta yhden kapselin verran. Mikäli bakteeri virtsasta vielä löytyisi, pitäisi kissa tuoda klinikalle ja otettaisiin näyte suoraan rakosta pistämällä, että bakteeri kontaminaationa näytteessä voitaisiin välttää. 
Torstaina viedyssä näytteessä ei ollut enää bakteereja. Siitä ei myöskään löytynyt kiteitä ja pH oli normaali. Virtsan ominaispaino oli kuitenkin huomattavan korkea, joten kissa pitäisi saada todenteolla juomaan. Eläinhoitajan kanssa puhuimme esimerkiksi lihaliemen keittämisestä ja pakastamisesta sekä sen käyttämisestä juomavetenä. Se on siis seuraavaksi kokeilussa.

0
Tags:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *