Murun kanssa on helposti tullut vietettyjä tunteja sen omalla alueella leikittäen ja aktivoiden sitä erilaisilla saalistusleikeillä. Sen kanssa vietetty aika on kuitenkin valitettavasti vienyt aikaa myös omien kissojen aktivoinnilta. Mörri on ollut aina hyvin innokas raapimaan ovia, mutta kesän ulkoilujen ja nyt syksyn vähemmän aktivoinnin jälkeen tilanne on suorastaan räjähtänyt näppeihin. Myös uusi ongelmakäyttäytyminen on tullut kuvaan mukaan: ulko-ovesta käytävälle karkaaminen. Joka. Ikinen. Kerta. Kun. Oven. Avaa. Onneksi meidän rappukäytävä on suljettu, eli portaat ovat ovien takana ja hissiinkin pääsee vain, jos se sattuu siinä kerroksessa olemaan.
 |
| Muru, PESU ry:n kotiaetsivä: http://pesu.org/index.php/kodittomat-elaeimet/kissat |
Ovien raapiminen alkaa lähes kellontarkasti Mörrin herättyä ilta-torkuilta klo 20.00. Suoritukset ovat tyylipuhtaita: joko kissa nousee ovea vasten ja raapii ovea kevyesti (niin, että jälkiä ei jää, mutta äänet kuuluvat) spurtteina tai sitten se makaa oven edessä, rapsuttelee etujaloillaan samalla tavalla kevyesti, mutta jatkuvasti. Koska kyse on melko selkeästi huomionhausta, ollaan pyritty miehen kanssa jättämään kissa täydellisen huomiotta. Valitettavasti se ei ole vielä tuottanut tulosta, vaan kissa jatkaa ovien raapimista pienissä rykäyksissä (tai yhtäjaksoisesti) n. klo 23-24 asti, kunnes tulee iltaleikki, iltaruokinta ja mennään nukkumaan. Yöt ovat vielä toistaiseksi olleet toistaiseksi rauhallisia ja ilman raapimista, aamulla myös makuuhuoneen ovea raavitaan,että saadaan palvelijat hereille. Tähän on tepsinyt parhaiten huomiotta jättäminen, parin minuutin epätoivoisen piippaamisen ja raapimisen jälkeen käytös loppuu.
Olen ottanut nyt ohjelmistoon mukaan melkeimpä jokaiseksi illaksi pienen koulutustuokion, jotta vähän saataisiin ylimääräistä energiaa pois. Ulko-oven edessä on nyt ollut jo pari viikkoa oma piikkimattoni, mikä on siis alkuperäiseltä tarkoitukseltaan lihasten rentouttamiseen. Mörri ei unelmoikaan astuvansa sille, mutta on nähtävästi yhtä kiero kun minä, ja on keksinyt miten ovea voi raapia astumatta matolle. Jos pääsy ulko-ovelle evätään muuten, neiti etsii toisen oven (vessan tai makuuhuoneen) ja rapsuttelee onnellisena niitä.
Käytös ei ole suinkaan vähentynyt. Seuraavaksi pitänee ottaa varmaan kovemmat keinot esiin ja lähteä ostamaan kontaktimuovia. Monesta suunnasta olen kuullut vinkkinä, että ovenrapsuttelijoihin kontaktimuovi tehoaa: se kiinnitetään oveen väärin päin (liimapinta ulospäin) niin, että kissan tassut tarttuvat siihen, kun se yrittää rapsutella ovea. Se opettaa kissalle, ettei oven rapsuttelu ole kannattavaa, ja jonkin ajan päästä muovit voi poistaa. Tämän lisäksi pitää varmaan alkaa ulkoilla Mörrin kanssa säännöllisesti tiettyyn aikaan – josko sitä kautta myös tuo ovestapyrkiminenkin vähenisi.
Muru varmaankin on tosin onneksi kohta jo lähdössä, joten aikaa jää enemmän myös Mörrin aktivoinnille. Taustaltaan nämä kaksi kissaa ovat erittäin samanlaisia ja alkuelämän ihmisiin oppiminen on jäänyt vähälle. Mörristä kuitenkin on kuoriutunut hyvin rohkea pieni karvapallo, joka rakastaa ihmiskontaktia ja mieluusti viettäisi koko päivän sylissäni tai muuten hellittävänä. Se tarvitsee todella paljon huomiota ja reagoi nähtävästi myös aktivoinnin puutokseen hyvin herkästi. Selkeästi myöskään erilaiset aktivointilelut (esim. S-pallorata tai herkkupallot) eivät enää riitä, vaan Mörri tarvitsee nimenomaan ihmisen järjestämää saalistusaktiviteettiä.