Kissojen terveyshuolto

Tunne rokotteesi

Meillä alkaa olla taas se aika vuodesta, kun Kirppu ja Mörri tavallisesti viedään kolmoisrokotteen uusinnalle. Samalla käynnillä eläinlääkäri yleensä myös tutkii yleiskunnon ja katsotaan, ettei ole mitään ongelmia muuten, mihin pitäisi puuttua, esimerkiksi hammaskiveä.

Säännöllinen ja rokotusohjelman mukainen rokottaminen on minulle itselleni hyvin tärkeä asia, koska meillä kulkee aika paljon erilaisia kissapersoonia vuoden mittaan. Vaikka uudet kissat aina eristetäänkin omistani, säästytään aika isoilta riskeiltä, jos omien kissojen rokotukset ovat kunnossa.

Rokotuskriittisyys on aika nopeasti kasvanut aalto: ihmisten maailmassa siitä on otsikoita lähes jatkuvasti. Rokotukset aiheuttavat milloin mitäkin autismista narkolepsiaan, mutta vain harvassa tapauksessa yhteys on tieteellisesti todistettu. Monesti tieteellisiä tutkimuksia rokotteista myös väitetään lääkeyhtiöiden mainoksiksi ja niiden tarpeellisuutta ihmisille epäillään monessa lähteessä.

Nyt sama rokotekriittisyys on noussut otsikoihin myös koiraihmisten parissa. Yleensä koirille rokotukset on pidetty hyvinkin säntillisesti kunnossa. Kissojen rokotukset taas usein laiminlyödään, koska kissa on sisäkissa. Myös ulkoilevat kissat saavat harvemmin rokotteita, mutta tämä taitaa johtua siitä, ettei edes tiedetä että kissa voidaan rokottaa pahimpia kulkutauteja vastaan.

Eläinsuojelutyössä rokotteiden konkreettinen merkitys on tullut hyvin selväksi: pidän säännöllisiä rokotuksia yleisesti hyvänä asiana ja olen nähnyt niiden toiminnan erittäin hyvin myös käytännössä.

Kissan rokotukset

Kissa rokotetaan yleisimmin kolmoisrokotteella. Kolmoisrokotteeseen nimensä mukaisesti kuuluu kolme rokotetta: herpesvirus (FHV), calikivirus (FCV) sekä parvovirus (FPV). Näistä herpes- ja calikivirukset kuuluvat kissaflunssaviruksiin ja parvoviruksesta puhutaan yleisemmin kissaruttona.

Tämän lisäksi kissa voidaan rokottaa rabies-rokotteella, mitä suositellaan varsinkin itärajalla ulkoileville kissoille. Suomi on virallisesti rabiesvapaa maa (vuodesta 1991), mutta rajanaapurimme Venäjä ei ole. Rabiesta voi siis kulkeutua rajan yli villieläinten (esimerkiksi kettu, supikoira, susi ja mäyrä) tuomana.

Muita kissalle mahdollisia rokotteita ovat FeLV ja klamydia -rokotteet. Molempien tehosta kuitenkin vielä kiistellään eikä niitä suositella annettavaksi kuin riskitapauksille. Kissalle on saatavissa nelosrokote, jossa herpeksen, calikin ja parvon lisäksi kissa rokotetaan myös klamydiaa vastaan.

Rokotusten uusiminen, rokotusreaktiot ja rokotesuoja

Eviran suosittama rokotusohjelma on seuraavanlainen:
– Mahdollinen rokotus 12 viikkoa tai alle, penturokote
– Vahviste penturokotteelle 16-20 viikon iässä tai 1. ”oikea” rokote
– 1 vuoden iässä vahviste
– tämän jälkeen vahvisteet kahden vuoden välein

Rokotusten uusimisväli kuitenkin todellisuudessa määritetään eläinlääkärissä sen valmisteen mukaan, millä kissa rokotetaan. Eläinlääkäri merkitsee kissan rokotuskorttiin rokotteen voimassaoloajan. Ensimmäisen vuoden rokotusten uusimisväli on 1-3 vuotta valmisteesta riippuen. Rokotuskortti on syytä pitää tallessa ja kannattaa rokotusten uusimispäivä tarkastaa säännöllisin väliajoin.

Rokotusreaktiot ovat harvinaisia, mutta joillekin kissoille niitä tulee. On tärkeää, että jos tiedät kissasi saavan rokotusreaktion, tiedotat tästä eläinlääkäriä. Lisäksi kannattaa muistaa esimerkiksi FIV-positiivisten kissojen hoidossa, että ne voi rokottaa vain kuolleella rokotteella (penturokotteella), mutta niille on hyvin tärkeää, että rokotussuoja pidetään kunnossa.

Usein eläinlääkärit pyytävät pitämään kissaa klinikalla tarkkailussa vielä noin 15 minuuttia rokotteen jälkeen, että nähdään mahdollinen rokotusreaktio. Hitaasti kehittyviä reaktioita ovat muunmuassa väsymys, kuumeilu ja flunssankaltaiset oireet kissoilla. Ne eivät ole huolestuttavia, mikäli kissa pysyy muuten yleiskunnoltaan hyvänä ja syö hyvin.

Kissan yleisimmät rokotteet ovat kolmoisrokotteet: FEL-O-VAX PCTNOBIVAC TRICAT TRIO sekä PUREVAX RCP. Näissä rokotteissa on joko heikennettyä tai inaktivoitua virusta, jolle kissa altistetaan ruiskuttamalla sitä nahan alle 1ml. Virus aktivoi kissan immuunijärjestelmän, joka alkaa kehittää sille vasta-aineita. Vasta-aineet suojaavat sitä uudelta viruksen tartunnalta, aivan kuin se olisi jo sairastanut kyseisen taudin.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että vaikka rokotteilla on hyvä suoja, se ei välttämättä estä taudin tarttumista. Kissa voi silti sairastaa taudin, mutta hyvin paljon lievempänä muotona. Hyvä esimerkki tästä on kissarutto, jonka myös sisäkissa voi saada: tauti on usein tappava, mutta rokotettu kissa sairastaa taudin lievänä ja todennäköisesti selviää siitä.

Kissanäyttelyissä käymistä varten tai esimerkiksi hoitolaan viennissä kissan rokotusten täytyy olla voimassa.

Taudit ja mitä ne aiheuttavat

Kolmoisrokotteen taudeista herpes– ja caliki ovat yleisimmät. Koska ne ovat virustauteja, niihin ei ole suoraa hoitoa, vaan kyse on aina tukihoidosta, jolla pyritään saamaan kissan immuunijärjestelmä nujertamaan virus. On todennäköistä, että kissa törmää näihin tauteihin, vaikka se olisi ”vain sisäkissa”. Caliki varsinkin on kuuluisa siitä, että kun se on tarttunut kissaan, se saattaa aiheuttaa elinikäisiä oireita esimerkiksi ientulehdusten muodossa. Usein oireet näillä kahdella taudilla ovat flunssankaltaisia ja kissa saattaa kuumeilla, olla syömätön tai saada jatkuvia silmätulehduksia. Kun kissan immuunipuolustusjärjestelmä on nujertanut viruksen, se ei tartu kissaan enää uudelleen.

Kissarutto eli feline panleukopenia -parvovirus on harvinaisempi, mutta sitä esiintyy varsinkin maaseudulla: se leviää hyvin herkästi kissasta toiseen ja virus on erittäin viraali, eli pysyy hengissä pinnoilla jopa vuoden verran. Se on kissanomistajan painajainen, koska mikäli kissa sairastuu kissaruttoon, tukihoito on ainoa hoito tautiin eikä siis paranna sitä. Kissarutto kulkeutuu vaatteissa herkästi paikasta toiseen ja tietenkin myös suorassa kontaktissa, eli on teoriassa mahdollista myös sisäkissan saada se, mikäli omistaja on vieraillut paikassa, missä virusta on.

Kissaruton oireisiin kuuluu kuumeilu, syömättömyys, oksentelu ja paha ripuli. Näiden oireiden seurauksena kissa kuivuu ja lopulta kuolee nestehukkaan. Nesteytys on erittäin tärkeää. Rokotetut kissat saattavat saada tautiin täyden immuniteetin tai sairastaa sen vain lievempänä. Taudin sairastanut, siitä selvinnyt kissa saa elinikäisen immuniteetin, mutta rokottamaton kissa selviää taudista vain harvoin tukihoidonkaan kanssa.

FeLV-tartuntaa löytää varsinkin maalaiskissapopulaatioista: se on tappava leukoosivirus, joka tarttuu muun muassa ruumiin eritteiden tai jopa ihan nenittelyn yhteydessä. Kissa voi kuitenkin selvitä viruksesta tai toimia oireettomana kantajana. FeLVin aiheuttamiin oireisiin kuuluvat kuumeilu, ripuli, oksentelu sekä mahdollisesti kasvaimet ja altistuminen toissijaisille tulehduksille. Usein kissa kuolee noin 3-5 vuoden kuluessa tartunnasta. Mikäli kissa on FeLV-riskitapaus, se voidaan rokottaa, mutta tulisi testata ensin onko se FeLV-positiivinen. Pikatestejä, jossa testataan samalla myös FIV-positiivisuus, voidaan tehdä nopeasti eläinlääkäriklinikoilla. Tulos saadaan käynnin aikana.

Klamydia on flunssankaltaisia oireita aiheuttava bakteeri. Se yleensä aiheuttaa hengitystieinfektion. Tautiin voidaan määrätä tetra- tai doksisykliiniantibioottia suun kautta tai suoraan esimerkiksi silmätippoina. Kissa tartuttaa muita kissoja klamydiaan ulosteen kautta noin puolitoista vuotta alkuperäisestä tartunnasta. Oikein hoidettu kissa parantuu taudista täydellisesti. Klamydiaa vastaan on saatavana nelosrokote, jossa rokotetaan samalla myös herpestä, calikia sekä kissaruttoa vastaan, mutta usein suositellaan ettei klamydiarokotetta anneta kissalle, ellei se ole riskiryhmää.

Summa summanrum

Rokotusreaktio voi tulla rokotteesta ihan mille kissalle tahansa. Se on kuitenkin mielestäni pieni hinta siitä, että kissa sairastaisi taudin ilman rokotetta. Rokotusohjelmasta tulisi aina sopia ensisijaisesti eläinlääkärin kanssa ja noudattaa sitä, että kissa saisi parhaan suojan noita tauteja vastaan.

Myös sisäkissa saattaa sairastua näihin tauteihin. Aina sanotaan, että kissarutto voi tulla sisälle vaikka kengänpohjissa – mutta on myös mahdollista, että jokin kissarakkaista vieraista tuo sen asuntoon omissa vaatteissaan tai pesemättömissä käsissä. Ulkoilevat, vaikka valjastelevat, kissat saattavat saada sen toisen kissan eritteistä ulkoa. Vaikka riskit ovat pienet, tautia on Suomessakin ja omat kissani haluan suojata niiltä niin hyvin, kuin vain on mahdollista.

Lähteet/Lisää rokotteista täältä:
http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet/elainten+terveys+ja+elaintaudit/rokoteneuvonta/elainlajikohtaiset+rokotteet/kissarokotteet
http://www.vethaus.fi/vethaus-group/artikkelit-ja-ohjeet/kissan-rokotukset
http://www.kissaliitto.fi/terveys/tarttuvat-taudit
http://en.wikipedia.org/wiki/FELV

0
Tags:

One comment

  1. Vähintäänkin kotikissoilla pitää olla rokotus ruttoa vastaan. Itse pohdin oman laumani kanssa, että ehkä en flunssia olisi rokotuttanut säännöllisesti mutta sitten tuli Nilsson ja sen caliki eli kyllä meillä vaan rokotellaan kaikki kerran vuodessa flunssiakin vastaan. En todellakaan tahdo riskeetata noita muita.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *