Tilapäiskotitoiminta

Tutustumisen tuulia

Kirppu on niiiiiiiiiiiiiiin prinsessa.

Meille muutti vuoden vaihteessa kaksi uutta hoidokkia. Yhdistyksen käytäntönä on aina eristää tulokkaat muista eläimistä, ja tätä meillä myös noudatetaan: sauna-kylppäriakseli toimi kaksikon tukikohtana ja sanctuaryna. Eristysaika pidentyi myös, kun huomattiin että rokotuksethan ovat umpeutuneet ja eikun lääkäriä varailemaan.

Nyt ollaan viikon verran sitten pidetty turvapaikan ovea auki.

Mörri suhtautuu tulokkaisiin kuten yleensäkin: uteliaasti ja hyvin rohkeasti. Sillä ei ole koskaan ollutkaan mitään vaikeuksia uusiin kissoihin tutustuessa. Se menee hyvin uteliaana tervehtimään kaikkia kissoja, mutta ymmärtää myös, että jos kaveri arkailee – ei siis tunge naamalle. Mörriin voi aina luottaa uusien kissojen kanssa, ja se onkin yleensä ensimmäinen, jonka päästämme tervehtimään tulokkaita.

Neffi oli pentuna hyvin samanlainen kuin mitä Mörri on nyt. Nykyään se suhtautuu lähtökohtaisesti aavistuksen negatiivisemmin tulokkaisiin, muttei kuitenkaan vedä herneitä hengityselimiinsä uusista kissoista. Eristysaikana se saattaa stressata tulokkaiden hajuja, mutta tällä kertaa ei ainakaan mitään ongelmaa ollut. Alussa yleensä Neffi käy haistelemassa vähän kauempaa ja sähisee, jos tuntuu että tulokkaat eivät  muuten pysy kunnioittavan välimatkan päässä. Yleensä Neffi käyttäytyy koko joukon ”äitinä” ja esimerkiksi putsaa lauman muiden kissojen turkit sekä pitää jöötä yllä, jos joku alkaa isottelemaan.

Kirppu taas – ihan oma lukunsa. En ole ikinä tavannut näin vaikealuontoista pientä diivaa. Neiti on hyvin diiva jo ihmisiäkin kohtaan ja ilmaisee kyllä mielipiteensä valittamalla kaikesta suureen ääneen, mutta tämä ominaisuus korostuu, kun uusia kissoja tulee tähän laumaan! Se jo pentuna esitteli tätä ominaisuutta tullessaan hurjana:

Viimeisen vuoden ajan ollaan jouduttu pitämään esimerkiksi kotona vieraillessamme Raipe (äidin ja isän kissa) ja Kirppu erillään, koska neitimme on niin sydänjuuriaan myöten loukkaantunut Raipeen että käy siihen kiinni, jos vaan tilaisuus raukeaa. Raipe on luonteeltaan muita kissoja kohtaan alistuva, eikä oikein osaa näyttää Kirpulle että huusholli on hänen – joten Kirppu käy kimppuun kuin yleinen syyttäjä! Meillä olleet kissat ovatkin onneksi osanneet pistää neidille kampoihin, ja mitään alkusähinöitä pahempia tappeluita ei ole laumassa ollut.
Toinen uusista tulokkaista

Mutta nyt. Kirppu on vakuuttunut siitä, että jos hän käy pelottelemassa uusia kissoja saunassa, ne häviävät puff, johonkin. Uudet kissat eivät ole mitään tossukoita (onneksi!), mutta ilmeisesti Kirpulta puuttuu aivot – se on toiselta saanut jo pariinkin otteeseen nassulleen, mutta ei silti usko. Joka ilta saunasta kuuluu (Kirpun) ulina, murina sekä sähinä. Kunnon mafiosomeininkiä.

Keittiöpsykologin taidoillani olen päätynyt siihen, että kyseessä on varmaan leikkaamattoman naaraan reviiritietoisuus. Varmaan Kirppukin rauhoittuisi, jos olisi leikattu, mutta nyt se kokee varmaan, että sen pyhää reviiriä on loukattu ja mahdolliset pennut ovat vaarassa.

Ehkä se vielä oppii. Uudet kissat ovat onneksi jo rohkaistuneet jonkin verran – kun ne olivat eristyksissä, molemmat piileskelivät saunan nurkissa ja kiukaan alla päivät, mutta nyt toinen niistä on uskaltautunut jo pari kertaa pesuhuoneen ovelle asti. Sosiaalinen kissakontakti (oli sitten mafiosomeininkiä tai ei) ilmeisesti tekee hyvää. 
Pissarintamalta hyviä uutisia: uuden vuoden jälkeen hutipissoja ei ole oikeastaan tullut, ja sohvaakin on uskaltanut pitää ”auki” 🙂 Josko nyt taas hetkeksi rauhoittuisi siis!

0
Tags:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *