Kotona

Sairastupa

Meillä on täällä näemmä eläinsairaalan toipumisosasto. Mörrin jalka operoitiin keskiviikkona ja toimenpide oli toivottua vaikeampi. Möltti oli kiinnittynyt laskimoon, ja sen läpi meni hermo. Hermo ja laskimo jouduttiin katkaisemaan ja aikaa meni tietenkin laskettua enemmän.

Ja tietenkin, koska Möltti oli aika iso poiston kohde ja leikkaus oli edellämainituista syistä melko vaikea, niin haava on myös iso ja kiinni metallitikein. Lisäksi ensimmäiset päivät kotiutumisesta kinttu oli painesiteessä laskimosuonen katkaisun vuoksi, joten kun paineside otettiin eläinlääkärin ohjeiden mukaan veke, se on nyt paisunut ihan järjettömän kokoiseksi ja näyttää entistä kamalammalta. *huoh*

Sanomattakin selvää, että potilas ei ole itse tyytyväinen tähän tilanteeseen.

Kauluri kiinnitettiin niin valjailla kuin sideharsolla, ettei meidän taikuri saa sitä keploteltua itseltään pois. Klinikalta ohjeeksi tuli myös se, ettei kissa saisi nyt rasittaa itseään tai millään tavalla riehua seuraavaan 10 päivään. Ahhah kun helppo nakki, kun kyseessä on lauman aktiivisin häröilijä!
Meillä on siis meidän makkarissa nyt iso koiran kevythäkki, joka saatiin lainaan, missä Mörrinkäinen joutuu päivänsä viettämään. Jonkin verran tietenkin pääsee myös jaloittelemaan, mutta ilmeisesti nyt on tärkeää, ettei tiukalla olevat tikit pääse yhtään repeytymään, koska ne on vaikean paikan vuoksi jouduttu kursimaan erittäin tiukalle.
Kaikeksi onneksi potilas tuntuu itse tajuavan ettei nyt kannata kauheasti riehua, ja on varsin rauhallinen. Ruoka maistuu ja laatikkohommat sujuvat tassun kipeydestä huolimatta, mutta tämän kissaäipän sydäntä kylmää kyllä katsella tuota tassua, joka ei vielä toimi kunnolla. En tiedä johtuuko arastaminen hermon katkaisusta, nestekertymästä, haavan kipeydestä/tikkien tiukkuudesta vai laskimon katkaisusta, vai näiden asioiden yhteisvaikutuksesta, mutta kamala on kyllä menoa katsella ja toivoa parasta.
Vielä olisi yli viikko tikkienpoistoon. Sen jälkeenkin varmaan joudutaan kauluria pitämään, kun Mörrillä on historiaa haavojen nyppimisestä – se on tähän mennessä ainoa kissa, joka on nyppinyt sterilaatiohaavansa sen sulkeutumisen jälkeen uudelleen auki, ja vieläpä kahdesti. En nyt haluaisi nähdä tätä samaa kinttuhaavankin kanssa!
Kokonaisuudessaan kasvaimen poisto tuli maksamaan n. 460 € ja arviointikäynti vähän alle satasen. Totesin jo Mörrille, että tämän vuoden sairastelukiintiö voisi olla täysi. Mörri tuntui ymmärtävän, mutta Neffiltä meni ilmeisesti ohi – löysimpä tänään meinaan hutipissatkin, joten saapi nähdä käydäänkö kohta ottamassa pissatestiä 🙁
Mörrinkäisen toipumisen lisäksi meillä on spa-osastolla tällä hetkellä imeytymishäiriöpotilas, pesulainen Hipsu. Neitokainen alkoi selittämättömästi laihtua ja painoa oli mittarissa meille muuttopäivänä 1,35 kg. Hän saa säännöllisesti B12-pistoksia ja siksi siis on nyt on erityistarkkailussa. Lisäksi hänellä on antibiootti päällä ja tietenkin pitää seurailla, että ruoka kelpuutetaan.
Eikä siinä vielä kaikki. Näillä näkymin eristyshuoneeseen muuttanee toksoplasmoosia sairastava kissa, jonka lääkitys on haastavaa.
On tämä saatana työmaa.
0
Tags:

2 comments

  1. Koskas aloitatkaan ne haut sinne eläinlääkikseen…? 😀

  2. Ha-ha-ha-haa. *sarcastic laughter*

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *