Uskaltaisikohan sitä… ?
Meillä on asunut saunalla salaisuus. Tai pieni ihme. Kuinka sitä haluaakin sanoa. Keskiviikkona 30.7. meille muutti hätämajoitusasiakkaita kylppäriin ja perjantaina 1.8. klo 9.30 huomasin kylppärin pääluvun lisääntyneen yhdellä. Kädethän siinä tärisi, kun toruin emoa ja siirsin uuden, erittäin pienen asukkaan hiekkalaatikosta pyyhkeille ja kuivailin pikkuneidin. Syntymäpaino oli 50 gramman kieppeillä.
Neiti on meidän ihka oma pieni ihmeemme. Aika nopeasti saatiin muut hätämajoitusasiakkaat seuraaviin tilapäiskoteihin, mutta emo pentuneen jäi meille tarkkailuun. Ensin pohdittiin, että emolla voisi olla muitakin pentuja tulossa, mutta eläinlääkärikäynnillä pari päivää myöhemmin kohtu tutkittiin tyhjäksi. Mandi on siis ihme aika monessakin mielessä – yhden pennun pentueita syntyy harvemmin kissoille, jotka ovat aiemmin saaneet pentuja.
Neiti sai työnimekseen Tuhina. Se painoi toisena vuorokautenaan 58 grammaa, joka on pienellekin pennulle aika vähän. Kasvattajakurssin materiaalissa lukee että alle 60-grammaiset pennut selviävät harvoin. Syntymäpaino on yleensä yli 80 grammaa, usein jopa 90-110 grammaa. Alhainen syntymäpaino huolestutti paljon, mutta kun paino nousi ja eläinlääkärit eivät tytöstä löytäneet vikaa, mentiin sillä mitä on annettu.
Ensimmäiset kaksi viikkoa paino nousi pikkuhiljaa, mutta ei kohisten, kuten pennuilla yleensä. Sitten käytiin lääkärillä, ja lääkäritäti antoi äitille korvatippoja tulehdukseen.
Ja sitten loppui maidontulo.
Syy, miksi Tuhina ei ole esiintynyt tässä blogissa on se, että sen elämän alku oli hyvin epävarma ja huolta täynnä. Pulloruokinta jouduttiin aloittamaan lähes heti emon korvatippojen aloittamisen jälkeen kolmannella viikolla, että pentu säilyisi hengissä. Onneksi tässä tapauksessa meillä oli onni puolellamme ja pulloruokinta ei vähentänyt neidin ruokahalua, päin vastoin: se alkoi näkyä enemmän ja enemmän emon nisälläkin. Lisäksi lisäruokinta edesauttoi painonnousua, vaikkakin ensimmäiset kaksi vuorokautta olivat hirveää epätietoutta sekä kahden tunnin neuroottista odottelua ennen seuraavaa ruokailua.
Neiti on edelleen hyvin pieni ikäisekseen. Tunti sitten sille tuli nimittäin täyteen tasan kuusi viikkoa, ja paino on tällä hetkellä 330 grammaa. Se ei kuitenkaan tunnu menoa haittaavan, vaan nyt kun jalat jo kantavat, pääsee niillä ihan järjettömän lujaa! Tutkimusretkiä on jo tehty pari myös kylppärin ulkopuolelle, nyt kun varsinaista eristystä ei enää tarvitse. Tyttö on alkanut myös käyttäytyä erittäin kissamaisesti. Saunalle kun menee, löytää sen kellimästä kyljellään yleensä emon kanssa samasta kasasta. Lisäksi hiekkalaatikon käyttäminen onnistuu kuin vanhalta tekijältä ja kiinteää jo syödään – yleensä tosin koko naamalla.
Myös meidän oma lauma on päässyt pohtimaan, miltä näyttää kissanpentu. Vielä ei sen suurempia riskejä olla tutustumisessa pikkuneidin ja mamman kanssa otettu, mutta hajuja on aloitettu vaihtelemaan puolelta toiselle. Reaktiot voi nähdä tässä kuvassa:
Tuhinaa ei nimenä ole hylätty, mutta virallisemman nimen neiti sai. Eräs kaverini netin välityksellä ehdotti pikkuiselle nimeä Mandi – se kun tarkoittaa jollain kielellä ihmettä. Emosta tuli Matilda. Tuhina-Mandin kuudes elinviikko alkaa nyt tänään, ja pikku hiljaa sitä alkaa itsekin luottaa jo tulevaan, ja jättää ne neuroottiset punnitsemiset ja kellontarkkailut ehkä pois.
Neffin pissatilanne on parantunut jälleen. Ilmeisesti emo ja pennut eivät aiheuta sille stressiä, kuten olin pelännyt! Hiekka saattoi kesällä vaikuttaa asiaan, koska nyt vaihdoimme hiekan täysin jokaisesta laatikosta toiseen ja sen jälkeen yhtäkään hutipissaa ei ole löytynyt. Mikrohiekkaa tuo edellinenkin oli, mutta missä lie sitten Neffille ero. Vahingosta jälleen viisastuneena en enää vaihda merkkiä yhtään mihinkään… Onneksi nykyinen kelpaa omistajalle ja kissalle 😉
Yhyy en vaan kestä tuota pikku-Tuhinaa ♥
Soon meidän lellikersa 😉
♥ Ihana ♥
Oijoi 🙂 Miten hienosti hoidettu Tuhina. Mieli tekisi ihan sanoa "kiitos" vaikka en tiedä miksi! Ihan yleensä vaan. Kiitos kun olet jaksanut ja ollut hyvä kunnon ihminen.
♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥
Kiitos itsellesi 🙂 Tuhina on spesiaalikeissi monessa suhteessa. Tilapäiskodiksi kun lähti, tiesi että sieltä voi näitä isompitöisiä hoivattaviakin tulla, joten siitä en ottaisi kunniaa – mulle isoin kiitos on se, että tämä pikkuneiti saa hyvät eväät elämään. <3