Kissojen keittiöpsykologiaa

Kissat 101: Tutustuminen ja tutustuttaminen – uusi kissa laumanjatkoksi?

Tutustumista meillä on sivuttu useassa blogipostauksessa, kuten täällä ja täällä. Joskus on kuitenkin tarpeen mennä vähän syvemmälle asioissa.

Number Uno virhe, minkä uusi kissanomistaja (minä mukaan lukien) voi tehdä, on vain sysätä kaksi kissaa yhteen ja toivoa parasta.

Kissa ja reviiri

Kissa on eläin, jolla on kohtuullisen laaja reviiri, eli elinalue – se voi olla jopa kymmeniä kilometrejä. Reviiri koostuu ydinreviiristä ja rajareviiristä. Luonnollisesti kissa hakeentuu perhelaumoihin, jotka ovat pieniä, alle kymmenen kissan yhdyskuntia samalla alueella. Poikkeustapauksissa (kuten kissapopulaatiot, engl. feral cat colonies) samalla reviirillä voi kuitenkin asua satoja kissoja.

Oman lauman yksilöitä kohtaan kissa on suvaitsevainen, mutta vieraat kissat eivät ole kissan reviirille tervetulleita. Tämä tulee ymmärtää, kun kissalle on hankkimassa kaveria.

Ensisijaisesti kissa väistelee reviirin omistajaa, eli toista kissaa, viimeiseen asti. Omistajakissa merkitsee reviiriä virtsaamalla sen rajakohtiin sekä feromonilla (naama- ja kynsiferomonit). Ohikulkevat kissat lukevat näitä merkintöjä ja pystyvät tulkitsemaan koska merkintä on tehty – ja sitä kautta valitsevat reittinsä muualta.

Jos kuitenkin tapahtuu tilanne, missä vieraat kissat törmäävät toisiinsa, pyritään tappelua ensisijaisesti välttämään esimerkiksi pelottelemalla vieras kissa pois (esimerkki, esimerkki 2, esimerkki 3). Mikäli yhteenotto on väistämätön, tapahtuu tappelu ja usein vieras kissa lähtee hyvin nopeasti luikkimaan väärältä reviiriltä pois.

Miksi kerron tämän? Koska tämä täsmälleen sama tapahtumaketju tapahtuu joka kerta, kun vieras kissa tutustutetaan uuteen laumaan.

Mi casa ain’t su casa!

Suljetussa asunnossa vieras kissa ei pääse pakenemaan reviirin omistajakissaa, vaan usein tappelu pääsee syntymään – useita kertoja. Siksi uusien kissojen tutustuttamisen tulisi edetä hitaasti ja täysin uuden kissan ehdoin. Vaikka tiedän monia onnellisia kissapareja, jotka on salamatutustutettu toisiinsa, en usko että se on millään tavalla paras tapa. Tiedän myös monia epäonnistuneita tutustumisia, jotka ovat johtaneet käytöshäiriöihin ja myös uudesta/vanhasta kissasta luopumiseen. Monet näistäkin ongelmista olisi vältetty, jos tutustumisvaiheeseen olisi käytetty aikaa ja vaivaa.

Uudelle tulokkaalle tulisi tarpeeksi ajoissa tehdä ihan oma rauhallinen paikka, joka toimii kyseisen kissan tukikohtana laumaantutustuttamisen aikana. Voit verrata uuden kissan laumaantulemista siihen, että jos itse joutuisit muuttamaan valmistautumatta täysin tuntemattoman ihmisen kanssa yhteen. Myös kissalle on melkoinen järkytys saada uusi kämppis, joka ei ole yhtään halukas jakamaan omaa tilaa hänen kanssaan. Siksi on hyvin tärkeää, että laumaantulevalle kissalle on valmisteltu oma tukikohta, jossa se voi rauhoittua ja tuntea olonsa turvalliseksi.

Sähinöiltä ja murinoilta ei usein kuitenkaan voi välttyä, mutta niitä voi hillitä. Ei kannata siis alun myrskyämistä säikähtää, vaan pyrkiä parhaansa mukaan lieventämään molempien osapuolien stressiä.

Lauma muuttuu

Lauman muuttumiseen kannattaa varautua jo hyvissä ajoin: mikäli Feliway ei ole vielä seinässä tohisemassa, muista laittaa se vähintään viikko ennen uuden kissan tuloa. Jos on mahdollista, ota mukaasi tutunhajuinen pieni tekstiili uuden kissan lähtöpaikkaan haisteltavaksi ja ota sieltä jokin vastaava mukaan kotiin aiemmille asukeille haisteltavaksi. Erillinen Feliway melkeimpä kannattaa laittaa tukikohtahuoneeseen laumaan tulevalle kissalle.

Kun kissa saapuu, vie se mieluusti suoriltaan tukikohtaan. Ovenrako kannattaa peittää löyhästi pyyhkeellä tai muulla tekstiilillä, joka hajuiltaan muistuttaa kissaa edellisestä paikasta ja omasta hajusta, ainakin ensimmäiseksi vuorokaudeksi. Tämä helpottaa uuteen paikkaan tutustumista (eivätkä muiden kissojen hajut tule niin voimakkaana päälle) sekä luo turvallista ilmapiiriä uudelle kissalle. Tukikohta voi olla esimerkiksi omistajien makuuhuone – kissalla on siellä seuraa (eristys olo ei ole rangaistus!) ja uuden kissan hajut tarttuvat omistajaan ja omistajien vaatteisiin helposti.

Laumaan jo kuuluvat kissat tulee myös muistaa. Muutos on niillekin iso – yhtäkkiä oma tila tuleekin jakaa täysin tuntemattoman kanssa. Ensimmäinen reaktio on ajaa tulokas pois, joten ovella usein päivystetään ja ulistaan. Kissoille tulee järjestää riittävästi aktiviteettiä, niin että tulokas ei vie koko huomiota. Esimerkiksi leikkiminen tukikohtahuoneen läheisyydessä on hyvää, positiivista aktiviteettiä, joka vie huomiota tulokkaasta pois.

Tie sydämeen kulkee vatsalaukun kautta

Kun molemmilla puolilla ovea on kissoja, tietenkin tuntemattoman kissan haju on molemmilla puolilla vahva – niin tulokkaalle kuin aiemmalle laumalle. Paras aseesi muokata molempien mielipide myönteiseksi on tietenkin ruoka. Vaikka kissa ei olisi ruokaorientotunut, ruoka ja ruokinta saa sen positiivisemmaksi usein mitä tahansa asiaa kohtaan.

Voit alkaa jo ensimmäisestä päivästä lähtien pitämään oven molemmin puolin ruokakuppeja lähellä ovea. Ei ole niin väliä, pidätkö jatkuvaa ruokintaa vai onko teillä ruoka-ajat – tärkeintä on, että kissa haistaa vieraan kissan syödessään. Älä yritä haukata isoa palaa kerrallaan, vaan aloita vähän kauempaa ja etene hitaasti ruokinta ruokinnalta lähemmäs ovea.

Kissoista riippuen varaisin tähän vaiheeseen päivästä viikkoihin aikaa. Tarkkaile kissojen reaktioita niiden syödessä: jos kissa ei keskity ruokaan vaan ennemminkin oven toisella puolella tapahtuviin tapahtumiin, kupit ovat vielä liian lähellä ja etenet liian nopeasti.

Hajujenvaihto

Usein kissoja auttaa suhtautumaan myönteisesti myös pitkällinen uuden kissan hajuun tottuminen. Jos mahdollista, päästä uutta kissaa tutustumaan muuhun asuntoon niin, etteivät muut kissat pääse sen kimppuun. Ihan pari minuuttia tutustumista riittää. Älä kuitenkaan nosta kissaa väkisin “uudelle puolelle” vaan anna sen hipsutella omassa tahdissaan pois turvahuoneestaan.

Hajuja voi vaihtaa myös esimerkiksi pyyhkeiden ja muiden tekstiilien avulla. Joku kissakuiskaaja joskus antoi sukkavinkin: silittele kissoja puhtaalla sukalla varsinkin leuan alta, missä feromonirauhanen sijaitsee. Vaihda sen jälkeen sukat niin, että kissat pääsevät haistelemaan toistensa hajuja.

Voit myös ottaa hiekkalaatikoista (pienehköjä) pissapaakkuja ja vaihtaa niitä vessojen kesken. Näin hajut sekoittuvat myös laatikolla.

Open sesame

Siinä vaiheessa, kun päästään pisteeseen jossa kissa ei enää kiinnitä vieraan kissan hajuun tai oven toiselta puolelta kuuluviin ääniin huomiota, voidaan ovea raottaa. Älä jätä ovea raolleen ellet ole itse valvomassa ja puuttumassa tilanteisiin. Mitä aggressiivisempia kissat ovat toisiaan kohtaan, sitä huonommin ne ikinä tottuvat toisiinsa! Kyse ei ole todellakaan “arvojärjestyksen” tai “välien selvittelystä” kuten yleisesti tulkitaan, vaan vaistosta ajaa vieras kissa omalta reviiriltään pois.

Mikäli sinulla on mahdollisuus asentaa verkko-ovi tai jotain vastaavaa, tee se. Tarkoitus on saada kissat näkemään toisensa ilman lähikontaktia aluksi. Voit pitää ovea ruoka-aikaan raollaan niin, että kissat näkevät toisensa, mutta keskittyvät ruokaan.

Jos kissat ovat myöntyväisiä, voit antaa niiden haistella toisiaan hitaasti. Uuden kissan paetessa turvahuoneeseen sulje ovi, äläkä päästä muita kissoja jahtaamaan sitä.

Tuijottaminen, sähinä, ulina ja murina ovat tässä vaiheessa hyvin normaaleja reaktioita. Yritä pehmentää niitä harhauttamalla huomio esimerkiksi leluun. Jos sinulla on useita kissoja, päästä niitä mieluummin vuorotellen tähän tilanteeseen, ei kaikkia yhtä aikaa.

Seuraa uuden kissan reaktiota: jos se on utelias ja itsevarma, voit antaa sen tehdä kontaktia muihin kissoihin. Aran kissan kohdalla etene hitaasti ja varoen, vältä minkäänlaisia konflikteja.

Kun kissat alkavat kiinnittää huomiota myös muihin asioihin kuin toisiinsa, ollaan jo aika selvillä vesillä. Silloin uusi kissa ei ole enää vieras, joka pitää ajaa pois, vaan ennemminkin joku puolituttu, joka voi käydä reviirillä kääntymässä. Siitä on hyvä alkaa rakentaa ystävyyttä!

Laumaantuminen

Kissojen totuttua toisiinsa melko hyvin, niin ettei tappeluja synny, voit alkaa pitää turvahuoneen ovea enemmän auki. Pidä turvahuoneessa omaa hiekkalaatikkoa ja ala hitaasti myös ruokailuilla lähentää kissoja – älä laita kuppeja heti samalle alueelle, vaan tuo niitä varovasti lähekkäin ruokailu ruokailulta.

Yöt ja sellaiset ajat, jolloin et pysty kissoja valvomaan, kannattaa kissat vielä eristää, kunnes näet että ne alkavat sietää toisiaan hyvin. Kuten olen moneen kertaan toistanut: vältä mitä tahansa tappeluita alkuun. Joillekin tässä vaiheessa menee pari päivää, joillekin kuukausia. Esimerkiksi meidän oma Kirppu vietti yöt vielä kaksi viikkoa tulonsa jälkeen makuuhuoneessa.

Kaveri on kiva tyyny! t. Viuhti

Mistä sitten tietää, että kissat alkavat laumaantua? Selviä merkkejä ovat esimerkiksi yhteiset pesuhetket: kissat pesevät toisiaan. Jos ne mahtuvat samalle kupille ilman sähinöitä, eli jakavat ruokaa, ne usein ovat hyvin läheisissä väleissä. Usein myös yhdessä nukkuminen ja hiekkalaatikon jakaminen ovat merkkejä siitä, että kissat ovat samassa laumassa.

On kissoja, jotka oppivat sietämään toista kissaa, mutteivat koskaan laumaannu. Näille kissoille tulee aina olla omat hiekkalaatikot ja nukkumapaikat, sekä riittävästi huomiota. Tämä voi kuitenkin olla täysin onnistunut järjestely varsinkin kahden vanhemman, itsenäisen kissan kanssa, jos omistaja siihen vaan pystyy panostamaan!

Yksilö

Jokainen kissa on yksilö, ja sitä tulisi myös kohdella sellaisena. Aina siis näilläkään ohjeilla ei mene kuin Strömsössä. Joskus vain kissojen kemiat eivät mätsää, tai ne ovat liian samanlaisia tullakseen toimeen. Tutustuttaminen on pitkä prosessi ja usein hyvin palkitseva – loppujen lopuksi. Älä luovuta liian helposti – mutta muista, että ei kissaa voi pakottaakaan kenenkään kaveriksi!

Miten teillä tutustuminen on mennyt?

0
Tags:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *