…taas. Syksy tuli, ja jälleen Pissasirkus on täynnä orpopentuja. Daalia ei ole vielä synnyttänyt, sitä yhä odotellessa – mutta nyt meillä on sitten neljä pienokaista, joiden emo on jäänyt auton alle. Eilen opiskeltiin jälleen pulloruokinnan saloja sitten ihan porukalla, koska on siitä edellisestä orpopesueesta jo vähän aikaa.
Valitettavasti tämä on yhdistyksellä jokasyksyinen tilanne. Aina tulee ainakin yksi orpopentue, mutta tänä vuonna niitä on PESUlla ollut jo useampiakin. Yhdestä pentueesta yksi pennuista sairastui niin pahaan kaliki-infektioon, ettei se ollut enää edes pelastettavissa, vaan jouduimme päätymään eutanasiaan. Ensimmäisessä testissään pentu oli FIV-positiivinen, joten todennäköisyys selviämiselle oli ylipäätään huono. Tilapäiskoti teki kaikkensa, jonka vuoksi menetys harmittaakin niin hurjasti. Ei vaan nallekarkit aina mene tasan kaikille.
Eilen illalla meille saapui neljän kopla, joiden emo oli jäänyt auton alle. Ne olivat jo muutaman päivän olleet ilman emoaan ja nälkä oli hurja. Pienet kissapedot mm. järsivät olemattomilla naskaleillaan keinoemon sormea. Onneksi tuttipullo vähän auttoi tähän nälkään.
Tällä hetkellä juotetaan tuttipullosta 3–4 tunnin välein ja siihen vähän opiskellaan jo märkäruokaa päälle. Baby paté onneksi poppoolle maistuu! Vähän syömistavassa on vielä opettelua (tällä hetkellä trendi on työntää naama ruokakippoon ja toivoa parasta), mutta eiköhän ne parhaan taktiikan vielä opi. Kantapään kautta, kuten kaikki lapset.
Kolme poikaa ja tyttö. Aika moinen pesue.
9
Harmi ettei ole emo hoitamassa turvallisesti omassa kodissa.. Mutta on ne söpöjä!
Totta turiset. Menis kissaemolta taatusti vähemmän aikaa maidolla sotkemiseen kuin multa ja mieheltä. 😀 Mutta no, pikkuhiljaa tässä puolessatoista päivässä on opittu jo tuttipullon käyttöä…