Yksi suurimpia muutoksia elämään on varmasti lapsen syntymä. Ja yksi yleisimpiä syitä luopua kissasta on myös — arvaat varmaan — lapsen syntymä.
Jos ihmislapsi vain ilmestyy asuntoon ja kissan odotetaan mukautuvan uuteen elämään, usein joudutaan tilanteeseen, jossa kissa hutipissailee tai käyttäytyy arvaamattomasti. Muutoksen valmistelu on tärkeää niin tulevan lapsen vanhemmille kuin muillekin perheenjäsenille — kuten eläimille.
Koska vauvan syntymä ja kehittyminen ovat myös vanhemmille erittäin kiireistä aikaa, on tärkeää valmistella muutoksia etukäteen silloin, kun vanhemmilla on voimavaroja siihen. Usein ongelmat alkavat viimeistään silloin, kun vauvasta tulee liikkuvaisempi. Arvaamattoman oloisesti liikkuva, usein kovin puhelias ja jokeltava pieni vauva saattaa olla kissasta pelottava.
Tässä siis pari tärppiä valmistautumiseen!
Yhdeksän kuukauden odotus
Kissan näkökulmasta muutokset alkavat sillä sekunnilla, kun hormonit alkavat hyrrätä synnyttäjän kehossa raskauden myötä. Osa koirista reagoi omistajansa raskauteen — samoin käy myös kissoille, joiden hajuaisti on huomattavan herkkä.
Muutokset eivät välttämättä edusta kissalle yhtä ihania asioita, kuin omistajalleen. Osa kissoista voi olla suojelevaisempia, osalle taas uudet tuoksut voivat aiheuttaa stressiä. Tämän lisäksi omistajan muuttunut käytös — ensimmäinen raskauskolmannes aiheuttaa monesti pahoinvointia ja runsasta väsymystä — saattaa olla kissalle ahdistuksen aihe. Toisaalta esimerkiksi meillä kissat kokoontuivat sänkyyn hoitamaan minua kehräyksellään (tai sittenkin vain opportunistisesti hakemaan rakkautta… ?) kun oloni oli huono.
Seuraavaksi tuttuun ja turvallisen hajuiseen asuntoon tai taloon alkaa tulla toinen toistaan omituisempia esineitä: sittereitä, kaukaloa, imetystyynyjä, pinnasänkyä, vauvanvaatteita… Varsinkin, jos tarvikkeita ostaa käytettynä, on mahdollista, että kissan reviiristressi aktivoituu ja tarvikkeita aletaan merkata, joskus hutipissailemalla. Toki osa näistä tarvikkeista on kissalle varmasti myös mukavia nukkumapaikkoja, kuten kaukalo tai sitteri.
Reviiristressiä voi lievittää esimerkiksi Feliway Classic -haihduttimella ja suihkeella, sekä pitämällä tarvikkeet aluksi jossain sellaisessa paikassa, johon kissa ei pääse, niin että asunnon tutut ja turvalliset tuoksut tarttuvat uusiin tarvikkeisiin ja niiden tuoksut sekoittuvat asunnon muihin tuoksuihin. Tarvikkeisiin voi lisätä kissan omaa tuoksua esimerkiksi jättämällä kissan käyttämiä vilttejä niiden päälle tai silittelemällä kissaa kankaanpalalalla, joka sitten jätetään uusien tarvikkeiden päälle (merkitään se tutulla tuoksulla).
Jos vahinko käy, ja kissa hutipissaa vauvan tarvikkeisiin, pese tarvikkeet mahdollisimman hyvin hajua poistavilla pesuaineilla. Esimerkiksi etikka neutraloi hajuja, mutta kaupallisia vaihtoehtoja ovat mm. PowAir-suihke, Pissi pois! -pesuaine tai Urine Off -pesuaine.
Tärkeät resurssit ja muutokset niissä
Synnytys on harvoin helppo ja uudet vanhemmat harvoin tuntevat oloaan sen jälkeen levänneeksi. Kun kotiin palataan uuden perheenjäsenen kanssa, usein ollaankin jo valmiiksi univelkaisia. Tähän päälle oven takana maukuvat kissat, jotka herättävät vauvan, tai herkästi stressaantuvat kotitiikerit, jotka pissailevat laatikon huti, saavat omistajansa varmasti repimään tukkaa päästään.
Kannattaakin jo siis hyvissä ajoin raskauden loppupuolella pohtia ja vetää rajat, joista pitää kiinni silloin, kun jaksamista vielä on niiden kiinnipitämiseen.
Saako kissa nukkua samassa huoneessa, jossa vauva nukkuu? Kissat saattavat nähdä vauvan nukkumapaikat erittäin houkuttelevina: esimerkiksi vaunukoppa on osaksi peitetty ja luolamainen, kun taas pinnasänky ehkä houkuttelee kissaa laatikkomaisuudellaan. Vaikka kissa ei urbaanilegendan mukaisesti asettuisikaan vauvan naaman päälle tukehduttamaan vastasyntynyttä, ei kissan ja vauvan yhteisnukkuminen silti ole turvallista, sillä vauva äkkinäisillä liikkeillään saattaa säikyttää kissan, joka voi reagoida ennalta-arvaamattomasti.
Jos toiveissa on, että kissat eivät nuku samassa huoneessa kuin vauva, tarvitsee tähän alkaa valmistella kissaväkeä hyvissä ajoin. Muutos ei tapahdu viikoissa, varsinkin, jos kissat ovat päässeet makuuhuoneeseen aiemmin. Sen sulkeminen saattaa lisätä niiden stressiä ja myös kissaväen keskinäisiä jännitteitä, kun useita resursseja otetaan niiltä pois käytöstä yhtäaikaisesti.
Ensimmäinen askel on lisätä muualle vastaavia resursseja. Esimerkiksi seinäpedit ovat usein hyvin tykättyjä kissojen keskuudessa, varsinkin jos sängyssä nukkumisessa viehättää korkeus. Lisää houkuttelevia tarkkailu- ja nukkumapaikkoja muualle asuntoon ennen, kuin suljet makuuhuoneen oven kissoilta kokonaan.
Jos kissa on tottunut nukkumaan ihmisen kanssa, voi olla iso kulttuurishokki yrittää nukkua yön yli yksin. Varmista, että kissa saa läheisyyttä muina vuorokaudenaikoina tarpeeksi, esimerkiksi sohvalla kanssasi köllöttelemällä. Tankkaa mittaria yhteisellä tekemisellä päivittäin ja tee siitä uusi rutiini, joka korvaa aiemman yhdessänukkumisen rutiinin.
Ensimmäiset yöt uutta rutiinia tulevat olemaan aina vaikeita. Jos kissa on öisin tottunut makuuhuoneessa nukkuja ja siltä kielletään olennainen osa sen yörutiinista, se turhautuu. Turhautuminen tekee ensin piikin ylöspäin, ennen kuin käytös muuttuu. Tätä kutsutaan sammumiseksi ja sammumispurkaukseksi. Sammuminen ei ole kissalle (eikä ihmiselle) mukavaa, vaan aiheuttaa paljon negatiivisia tunteita — siksi on oleellista tehdä asiasta mahdollisimman johdonmukainen ja lievittää turhautumisen tunteita muilla keinoin. Muutos kannattaa tehdä asteittain, ja sulkea ovi vasta loppuyöksi, kun kissa ensin itse lähtee makuuhuoneesta (tai houkutellaan tekemään jotain, kts. alta). Kun ovi suljetaan, se pysyy kiinni. Muutosta aikaistetaan hitaasti viikko viikolta pidemmäksi.
Johdonmukaisuuden kannalta on hyvin tärkeää varautua tähän itse korvatulpilla. Pidä rajasta jämptisti kiinni, ja pyri keksimään kissalle paljon muuta, mieleistä tekemistä iltayöksi. Tässä voit hyödyntää hetkellisesti esimerkiksi ruokintaa aktivointilelun (esim. LickMat) kautta — jätä lelu kissalle ennen, kuin makuuhuoneen ovi sulkeutuu. Älä kuitenkaan nouse enää illalla sängystä niin, että palkitsisit kissaa omalla käytökselläsi (esim. oven takana huutaessaan kissa tienaisi ylimääräisen aterian). Muista, että rutiinin muuttamisen lisäksi tarvitaan uusia rutiineja, jotka tuottavat kissalle hyvää oloa ja auttavat tyydyttämään edellisen asian poistumisen aiheuttaman tarpeen.
Toinen vaihtoehto turvalliseen nukkumiseen on hankkia esimerkiksi pinnasänkyyn metalliverkkopäällyste niin, että vaikka kissa yrittäisi pinnasänkyyn, se ei sinne pääse. Tämä voi tulla kyseeseen, jos aikuiset yhä haluavat nukkua kissojen kanssa tai voimat eivät riitä muuttamaan perheen rutiinia. Tämä on myös huomattavasti kissaystävällisempää, sillä kissalta ei poistu sille todennäköisesti tärkeitä nukkumapaikkoja!
Kun vauva taloon muutti
Uusilta hajuilta haiseva, pieni vaaleanpunainen pötkylä, josta lähtee outoja ääniä ja joka on vähän arvaamaton — kukapa kissa ei vähän ihmettelisi vauvaa.
Onkin ihan luonnollista, että alkuun kissa varoo vauvaa. Valitettavasti kuitenkin ihmislapsen itku saattaa vaikuttaa kissaankin. Kissan mauku ja ihmislapsen itku toimivat samalla taajuudella ja osa kissoista voi suhtautua lapseen kuin kissanpentuun, joka voi aiheuttaa esimerkiksi aggressiivista käytöstä lapsen vanhempia kohtaan silloin, kun vauva itkee. Vauvan itku on myös uusi ääni kissan elämässä, ja se saattaa aiheuttaa kissalle turvattoman olon, jota se pyrkii lieventämään esimerkiksi virtsamerkkailulla.
Kissan stressiä voidaan lieventää ympäristön muuttamisella sekä vastaehdollistamisella. Näistä jälkimmäisellä pyritään muokkaamaan kissan mielipidettä vauvasta mukavaksi, kun taas ympäristötekijöillä pyritään varmistamaan, että kissalle on rauhallisia paikkoja omassa kodissaan tarpeeksi, ettei sen tarvitse tuntea oloaan turvattomaksi tai pelokkaaksi.
Ympäristöön lisätään korkeita tarkkailupaikkoja, joista kissa voi tarkkailla tilannetta rauhassa. Esimerkiksi korkeat kiipeilypuut, seinäpedit ja -hyllyt ovat loistavia tähän tarkoitukseen.
Vastaehdollistamisen voi aloittaa heti, kun kotiudutte vauvan kanssa. Kun kissa huomaa vauvan, esimerkiksi katsomalla sitä, palkitse kissaa rapsuttamalla tai antamalla sille herkku. Harjoittelu aloitetaan hyvin pitkän etäisyyden päästä: älä siis tuo vauvaa kissalle haisteltavaksi tai houkuttele kissaa vauvan viereen herkuilla. Anna kissan tarkkailla tilannetta useiden metrien päästä ja tulla lähemmäs kun siitä itsestä tuntuu siltä!
Toddler of doom
Kun pikkuihminen alkaa liikkua, siitä tulee heti pelottavampi asia kissojen elämässä. Jos vielä kääntyvä tai hitaasti ryömivä vauva ei aiheuta hälytyskellojen kilkettä kissan päässä, niin se vaihe usein tulee, kun ryömiminen nopeutuu tai vauva alkaa nousta tukea vasten.
Varmista, että kissa pääsee aina vauvaa tai taaperoa karkuun. Älä anna vauvan ryömiä kissan päälle tai tarttua sitä turkista. Vaikka kissa olisi asian kanssa meidän nähdäksemme sinut, emme voi tietää, miltä siitä tuntuu. Jos kissa kokee tilanteen epämiellyttäväksi eikä vain uskalla liikkua, tai vauva on siitä uhkaava ja se miettii seuraavaa siirtoaan, pelkona on, että kissa räppää viispiikkisellä tai jopa puree lasta. Vaikka se ei näin tekisi, ahdistus usein kasaantuu ja aiheuttaa pitkässä juoksussa mm. virtsaongelmia tai aggressiivisuutta.
Aina näissä tilanteissa ei ennätä väliin — ymmärrän tämän hyvin. Vauvat ja taaperot ovat salamannopeita, kun sille päälleen sattuvat, eikä sanallinen ohjaus vielä mene läpi. On tärkeää varmistaa, että kissoilla on tarpeeksi korkeita paikkoja, tunnistaa uhkaavimmat tilanteet ja toimia niissä niin, että kissoilla on mielekästä tekemistä vaikkapa korkeammalla tasolla, jotta konflikteja ei ennättäisi tulla.
Pikkutaaperoakin voi jo sanallisesti ohjata positiivisen kautta — ”väistä kissaa”, ”anna kissan olla”, ”kissa haluaa haistaa sinua, istu rauhallisesti paikoillasi”. Isommalle taaperolle voi antaa tehtäviä, kuten ”silitä kissaa yhdellä sormella hellästi” tai ”heitä kissalle nami kauemmas”, jos olet itse vieressä varmistamassa, että näin tapahtuu.
Mitä rauhallisemmin vauva tai taapero kissan lähellä on, sitä uhkaamattomampi tilanne usein kissasta on. Jos vauva tai taapero lähtee kissaa kohti täydellä tohinalla, kokeile huomion harhauttamista (niin kissan kuin ihmislapsen!) niin, ettei konfliktia ennätä syntyä.
Suosittelen myös yhden huoneen tai tilan kissoille pyhittämistä esim. lapsiportin avulla niin, että kissoilla on jokin paikka, mihin lapsi ei pääse. Näin huoneen oven saa pidettyä auki, mutta lapsi ei pääse yllättämään kissoja silloin, kun ne nukkuvat.
Eläinkoulutus avuksi
Koska meillä konfliktitilanteita tulee lähinnä Kirpulle ja taaperolle — Kirppu ei väistä taaperoa, mutta antaa tarpeen vaatiessa kyllä tassusta — olen opettanut Kirpulle oman paikan. Oma paikka on korkealla kiipeilypuussa, ja siihen liittyy vihjesana ”turvaan”. Kun käytös on mahdollisimman vahva, kissan saa siirtyymään vihjesanalla siis turvaan silloin, kun lapsi on uhkaavan lähellä sitä, esimerkiksi lattialla. Kiipeilypuussa on aina herkkuja rasiassa, ja ne ovat spesifisti Kirpulle valittuja.
Jos tämä tuntuu omalta tavalta, apua konkreettiseen koulutukseen saat esimerkiksi lähimmältä eläinkouluttajaltasi. Apua voisi löytyä myös esim. Facebook-ryhmästä Positiiviseen vahvistamiseen perustuva koirankoulutus, vaikka kissasta onkin kyse.
Vastasiko blogipostaus kysymyksiisi? Jos ei, voit kysyä alla kommenteissa tai sähköpostitse postia@pissasirkus.fi. Lupaan päivittää bloggausta, jos tulee aiheita, joita tähän voisi vielä liittää. Toivottavasti vinkeistä oli apua!
9
