Riepu tullessaan |
Soittelin Riepusta takaisin kymmenen aikaan illalla ja puhelimessa selvisi, että pentu tarvitsisi monista syistä paikan jo ennen seuraavan päivän puolta päivää. Kissan luovuttaja ei ollut sen alkuperäinen omistaja, ja mielestäni oli hienoa, että hän otti meihin yhteyttä ja oli hoitanut tapauksen alun mallikkaasti. Riepu muutti meille noin neliviikkoisena mönkijäisenä pahvilaatikossa, eräänä keskiviikko-aamuna kello 7.45 ennen töihinlähtöä.
Paikassa, josta Riepu tuli, oli useita kissoja, ulkoilevia pihapiirissä – olivat hiiriksisoina. Sillä oli tullessaan erittäin paha herpesvirusinfektio, joka oli aiheuttanut myös silmätulehduksen molempiin silmiin. Yleiskunto oli Riepulla huono, se oli vähän laihahkon puoleinen ja vähän väsyneen oloinen – olin siis hyvin tyytyväinen, että luovuttaja oli tajunnut ottaa pennun talteen. Lisäksi varsin nopeasti huomattiin, että pennun turkki oli täynnä väiveitä. Surullisella tavalla on hauskaa, että kun väiveistä etsii tietoa netistä, kaikkialla sanotaan, kuinka harvinaisia ne Suomessa ovat kissoilla – eläinsuojelussa toimiessaan asiasta näkee aivan toisen puolen. Meille väivetapaus ei valitettavasti ole harvinainen.
Maidonkaan juominen ei ihan tytöltä alkuun luonnistunut pullosta – pulloa kun piti repiä hampailla hänen mielestään. Alkuun maitomäärät, mitä Riepu söi, olivat hyvin huolestuttavia. Sitten kun maitoa alkoi mennä useita kymmeniä millejä ruokinnalla – mikä oli normaalimäärä – huolehdittiin, kun ei kakkaa tullut. Mielessä käväisi Tuhina-prinsessan alkutaival ja jälleen täällä revittiin hiuksia päästä, moneen otteeseen.
Pari päivää putsailtu silmiä – aukeavat jo, mutta ei muuta parannusta nähtävissä |
Infektio ei kuitenkaan putsailemalla mennyt Riepu-raukalla ohitse, joten lääkäriin kävi pennun kanssa tie. Lääkäri meinasi, että infektio on sokeuttanut pennun, eikä se tulisi ikinä enää näkemään. Hän myös pelotteli silmien poistolla, koska kolmas luomi, joka yleensä väistyy kun silmän avaa, oli kuulemma jäänyt pysyvästi sarveiskalvon päälle. Jäin lähes sanattomaksi. Sain kuitenkin mukaani antibioottitipat, joilla silmiä alettiin hoitaa. Silmät näyttivät hurjalta – kun vilkkuluomien turvotus ja mätiminen jäi historiaan, pentu katseli meitä kalvonpeittämin, vaalein silmin. Ihan kuin se olisi ollut zombi. Huolestutti myös sokeustekijä – kelle tällaisen pennun uskaltaisi luovuttaa? Päädyin jo vähän mielessäni siihen, että mikäli lähipiirin ihminen ei sitä ottaisi, Riepu ei meiltä enää lähtisi, vaan pääsisi elämään meillä elämänsä alusta loppuun asti – vaikka sitten sokeana.
Onneksi Riepun asenne oli koko matkan erittäin positiivinen. Kiinteitä se alkoi heti maistella kun älysimme maistattaa sillä jauhelihaa, noin viisiviikkoisena, ja pullomaitoa meni erittäin hyviä määriä, vaikka imemisreaktiota pullo ei saanutkaan aikaan. Riepu muutti myös sauna-asukiksi väiveongelmansa vuoksi ja saatiin sille enemmän ja enemmän liikkumatilaa. Kun tulehdus silmistä saatiin väistymään, aloimme myös epäilemään alkuperäistä diagnoosia sokeudesta vääräksi. Pentu nimittäin selkeästi seurasi meitä katseellaan.
Toinen silmä parempana, saalistetaan huiskaa! |
Parasta oli kuitenkin tuossa viime sunnuntaina, toisiksi viimeisenä päivänä antibioottikuuria, että vasemmasta silmästä kalvo oli väistynyt ja alta näkyi terve vihreä silmä.
Käytiin jälleen tällä viikolla pennun kanssa lääkärissä – tällä kertaa ihan eri eläinlääkäriasemalla. Siellä vahvistettiin olettamukseni siitä, että molemmat silmät voivat itseasiassa oikein hyvin ja molemmissa on reaktio valoon, eli niillä näkee. Eläinlääkäri antoi toista antibioottivoidetta ja nyt pidetään peukkuja, että luomi väistyisi myös toisen silmän päältä. Hän ei kuitenkaan nähnyt aihetta lisätutkimuksiin, koska toinen silmä on jo parantunut pelkällä antibiootilla – toivotaan, että nyt voide tepsii myös toiseen silmään. Kontrolli on jälleen parin viikon päästä.
Tältä Riepu näyttää nyt |
Väiveongelmaa neidillä hoidettiin pentujen Strongholdilla ja pesin sen ennen toisen kuurin laittamista myös desinfioivalla shampoolla. Nyt pahin ongelma on Riepun mielenterveys – yksin saunalla ollessaan se kerää itseensä energiaa, joka ei purkaudu oikein ilman leikkikaveria. Riepu on älyttömän reipas pentu ja yrittää leikkiä kaiken liikkuvan kanssa – mukaan lukien kaikkien ohimenevien kädet ja jalat… Voitte vaan kuvitella sitä raapaleiden määrää!
Eiköhän elämä helpota, koska nyt kun tyttö sai Stronghold-vahvisteen, voidaan sitä kohta alkaa tutustuttaa muihin kissoihin, ja myös pentukavereihin. Ehkä sitten energia alkaa purkautua oikealla tavalla ja säästyy meidän ihmisten liikkuvat ulokkeet sen raivoikkailta painiyrityksiltä 🙂
Hurja saalistaja, joka saalistaa painiseuraa. Tämä on nounou. Vielä kun sen saisi tuon pennun aivoihin. |
Nämä tarinat itkettää, vihastutaa, antaa toivoa ja ihastuttaa. Kiitos työstä mitä teet 🙂
Todella söpö pikku Riepu. Varsin kuvaava nimi kissarievulle, jota on koiteltu jo vaikka millä. Mahtavaa työtä!
On mukava tietää, että joku näitä lukee. Välillä tuntuu, että taistelee vähän tuulimyllyjä vastaan, eikä näistä onnistuneista tarinoista puhuta läheskään tarpeeksi! 🙂 Kiitos teille. Riepsansaa on aivan ihQ <3
Joo, nimi muotoutui nopeasti käyttöön, oli se niin riepuraasu kun tuli. Nyt tosin Riesa voisi olla kuvaavampi nimi sille lahkeessa roikkuvalle, turhan energiselle pennulle 😉
Ihan huippu kissa, energinen ja maailman paras päikkäri kaveri <3
Rieppana <3 Ihanaa et se on vieläkin päikkärikaveri!