Eihän se kissan koppaan laittaminen VOI olla mitenkään kamalan vaikeaa? Tai sitten on, yksi kokonaislaatuinen helvetti, niin kissalle kuin omistajalle. Jos ne naarmut käsissä ja stressi viikkoa ennen kopitusta on ihan tuttuja, niin nyt kannattaa lukea. Huomaattehan, että osa tämän tekstin neuvoista tehoavat vain kesyyn, käsiteltävään kissaan. Haastavampiin tapauksiin paneudumme myöhemmissä osissa.
Kopituksen filosofia
Laskin eilen, että olen kopittanut satoja kissoja. Erilaisia, eri luontoisia. Kaikkia tilanteita on tähän mennessä yhdistänyt tietynlainen epätoivo: hitto vieköön, kun kissalle voisi sanoa että menepäs nyt tuonne koppaan. Mutta kopittaminen nähdään usein välttämättömänä pahana ja usein siksi myös hyvin ahdistavana, stressaavana ja vaikeana. Eikä siihen siksi myöskään valmistauduta.
Mitäpäs jos sanoisin, että ihan yksinkertaisilla asioilla kissan kopittamisesta tulisi helpompaa, eikä sen tarvitsisi olla enää mikään painiottelu? Aloitetaan siitä ajattelutavasta. Kopittaminen ei ole välttämätön paha, vaan arkinen toimenpide jonka EI TARVITSE olla negatiivinen kokemus kummallekaan osapuolelle, vaan jopa positiivinen.
Moni mutristaa suuta tässä vaiheessa, ihme hifistelijä. Mutta totta on se, että mitä enemmän kissa saa negatiivisia kokemuksia kopasta ja koppaan menosta, sitä vaikeampaa se tulee olemaan. Stressi kasaantuu ja pitkien taukojen kanssa kopasta tulee mörkö.
Kuljetuskopan muutos mörköluolasta herkkupaikaksi
Siinä missä kissa on pieni, hevonen on taas hyvin iso eläin. Voitte kuvitella, kuinka vaikeaa on lastata 500 kgn painoista, vastaanlaittavaa hevosta hevoskuljetuvaunuun. Siksi hevosille on kursseja, miten hevonen opetetaan kuljetuvaunuun askel kerrallaan. Tilanteessa voi tapahtua isoja vahinkoja, jos hevonen lastataan monta kertaa pakolla.
Ihan sama ongelma on kissalla. Kissa näkee kuljetuskopan ikävänä asiana, koska siitä on aina koitunut ikäviä asioita: matkaaminen tuntemattomaan tilaan, jossa vieraat ihmiset lääppivät ja mahdollisesti myös pistelevät (eläinlääkäri), eivätkä välttämättä käsittele hellävaraisesti. Koska kissa on kuitenkin huomattavasti pienempi kuin hevonen, monesti ongelmaa ei edes yritetä ratkaista, vaan ohitetaan ja jälleen saadaan yksi ahdistava kokemus lisää kopittamalla kissa pahimmillaan väkivalloin. Usein kissa seisoo kuljetuskopan suulla jarruttaen kaikilla neljällä raajallaan ja pahimmillaan yrittää henkensä edestä paeta, puree kopittajaansa ja viimeisessä vaiheessa ei päästä ihmisiä lähelleen. Kesy kissa.
Koppakoulu siis alkaa tästä: miten muutetaan kuljetuskoppa mörköluolasta herkkupaikaksi?
Monet kissat ovat ruokamotivoituneita. Siksi aloitamme opiskelun ruoan kanssa. Osa kissoista ei ole yhtään kiinnostunut ruoasta, joten silloin täytyy keksiä muita vaihtoehtoja: olisiko lelut mieleisempi tapa muuttaa mörköluola toisenlaiseksi? Tämän tietää vain omistaja. Jokaiselle kissalle täytyy löytää yksilöllinen metodi, oli se esimerkiksi kopan yhteydessä leikkiminen suosikkilelulla tai kissan tonnikala jackpot-herkkuna.
Vaihe 1: Kuljetuskopan alaosa
Aloitamme kuitenkin hitaasti. Vaiheessa 1 koppa on aina näkyvillä, ja siitä on otettu niin ovi, kuin katto pois. Koppa voi jo tässä vaiheessa tuntua ihan erilaiselta kissan mielestä, ja siellä voidaan ehkä ottaa päivänokoset. Jotkut ei-niin-helposti-höynäytettävät yksilöt voivat kuitenkin olla sitä mieltä, että nyt se palvelija toi maailman pahimman asian tähän heidän reviirilleen, ja ei ole ihmeellistä löytää kopasta pissoja.
Tärkeintä on kääntää kissan mielipide pois siitä kaikesta, mitä koppa on aiemmin sille edustanut. Tarjoile sinne pitkän aikaa — mielellään jopa kuukauden verran — erilaisia herkkuja yllärinä. Siirrä myös kissan ruokakuppi ruokintapaikalta kopan yhteyteen. Jos koppa on puolittaisenakin liian pelottava lähestyttäväksi, niin kannattaa ruokakuppi laittaa ensin sen lähettyville ja tarjota ruoka siihen. Sen jälkeen ruokakuppia kannattaa siirtää lähemmäs kopan suuaukkoa, ja kun ruokailu välittömässä läheisyydessä onnistuu, tarjoile kaikki ruoka kuljetuskopasta.
Vaihe 2: Kuljetuskoppa lähes kokonaisena
Vaiheessa 2 kuljetuskopalle nostetaan kansi ensin puolittain kopan päälle. Sitä ei tarvitse laittaa kiinni, mutta varmista että se ei ole niin huonosti että se rämähtäisi pelottavasti alas säikäyttäen kissan. Kun kissa on sinut tämän kopan kanssa, aloitetaan ahkera treenaus: etsi kissasi suosikkiherkku.
Aktiivisella treenauksella olisi tarkoitus saada aikaan se, että kuljetuskoppa ei ole pelottava myöskään ihmisen ollessa läsnä; moni kissa kun laskee kuljetuskopan ja ihmisen yhteen ja tulkitsee tilanteen sellaiseksi, että on paras etsiytyä sängyn alle. Treenausvaihe on usein hyvin helppo, sillä kun kissa saadaan ensin ruokailemaan kuljetuskopin yhteydessä ja kuljetuskopassa, sen mielipide koppaa kohtaan on jo muuttunut oleellisesti. Seuraavaksi annammekin kissalle aktiiviaterian kuljetuskopassa, ja siis ihminen antaa herkut — suoraan kuljetuskoppaan.
Vaihe 3: Kokonainen kuljetuskoppa
Kolmannessa vaiheessa muuten ”valmiiseen” kuljetuskoppaan lisätään vielä katto kunnolla päälle sekä pelottava ristikko-ovi (nämäkin voi tehdä vielä omissa vaiheissaan molemmat), ja jatketaan herkkujen koppaan heittelyä. Satunnaisia ateriointeja sinne kannattaa yhä suunnata, koska mitä vakaammalla pohjalla positiivinen mielikuva kuljetuskopasta on… sitä helpommin se myös pysyy.
Ja tärkein — muista ottaa kuljetuskoppa varastosta ihmeteltäväksi tarpeeksi ajoissa, ellet säilytä sitä vaikka säännöllisenä osana sisustusta. Jos säilytät, pidä kopan ovea myös auki, sillä kissat monesti nauttivat kuljetuskopeista muulloin.
Ole totuttamisessa mieluummin liian hidas kuin liian nopea. Jokainen hätäilty askel aiheuttaa ongelmia jatkossakin. Jos eläinlääkäriin on viikko aikaa, aloita harjoittelu heti ja jatka myös eläinlääkärikäynnin jälkeen, etteivät epämiellyttävät muistot jää ilmaan viimeisenä.
Tämän jälkeen lastataan
Namit eivät ole kaikkien juttu. Jos kissa on kuitenkin tutustunut koppaan ja todennut sen vaarattomaksi, lastaaminen voi käydä helposti myös nameja heittelemättä. Esimerkiksi joillekin kissoille laserpointer on ihan superjuttu, ja sen perässä juostaan koppaan hyvin onnellisesti. Omistajan täytyy vain sulkea luukku perässä. Tätä kannattaa treenata (ja palkita! Esimerkiksi kissanminttulelulla, mikäli herkut eivät ole jackpot juuri sille kissalle) jo etukäteen, ennen tosipaikkaa, ja päästää kissa nopeasti pois ennen kuin käytös muuttuu ahdistuneeksi. Näin kissa myös oppii, että aina oven sulkeminen ei tarkoita lääkärireissua.
Jos laserpointer ja herkut eivät kumpikaan toimi, kissan voi laittaa koppaan myös sylissä. Ajattelutapaa kannattaa kuitenkin muuttaa jälleen. Mitäs, jos kissa ei menisikään pakolla työnnettynä koppaan etuperin, vaan se laitettaisiin sinne takaperin?
Omasta mielestäni tämä on paras taktiikka, ellei kissa mene koppaan vapaaehtoisesti muuten. Kuljetuskoppa tulee ottaa esille jo päiviä ennen aiottua reissua, ja laittaa valmiiksi — avata siis ovi ja laittaa pyyhe kopan lattialle. Näin kissa voi todeta sen vaarattomaksi, eikä ole jatkuvassa hälytystilassa kun koppa ilmestyy hänen reviirilleen. Muista myös pestä kuljetuskoppa aina lääkärikäynnin jälkeen, niin tuntemattomat hajut eivät pelota kissaa tulevaisuudessa. Jätä kuljetuskoppa myös auki, jotta kissa voi käydä katsastamassa sen sisäpuolen.
Kissa otetaan kiinni toisessa huoneessa ja kuljetetaan sylissä huoneeseen, jossa kuljetuskoppa on. Jos kissa ei pidä sylissä kuljettamisesta, kannattaa houkutella se samaan huoneeseen kuljetuskopan kanssa esimerkiksi ruoalla tai leikillä. Tämän jälkeen kuljetuskoppa nostetaan allaolevan kuvan osoittamalla tavalla pystyyn jalkoihin (purista koppaa pohkeilla niin, että se pysyy loivassa pystyasennossa), ja kissa laitetaan nopeasti koppaan takaperin. Toisella kädellä sulje kopan luukku. Tämän jälkeen varmista luukun lukitus, ja siirrä koppa odottamaan lähtöä luukku seinään päin. Peitä koppa pyyhkeellä. Voit myös palkita kissaa kopassa olosta esim. herkulla. Yleensä kuitenkin säikky kissa ei suostu ottamaan herkkua.
Mörri näyttää, kuinka kuljetuskoppaan mennään takaperin, mikäli lastaus ei onnistu omaehtoisesti. (Mörriltä se onnistuu)
Ja tässä Kirppu näyttää, kuinka kuljetuskoppaan mennään takaperin, mikäli lastaus ei onnistu omaehtoisesti… Kirppu vihaa kuljetuskoppaan menoa, eikä sitä saa sinne edes kokeellisesti etuperin. Hän menee kyllä koppaan vapaaehtoisesti, mikäli tarjolla on herkkuja.
Muita asioita kuljetuskopeista
Kuljetuskoppeja on kymmeniä, ellei satoja erilaisia. Kissan kuljetuksen A ja O on se, että kuljetuskoppa 1. on EHJÄ, 2. on KOOTTU OIKEIN ja 3. on MIELLYTTÄVÄ KISSALLE. Älä käytä koppaa, joka on rikki, ja opettele myös itse kokoamaan koppa niin, että se pysyy turvallisesti kiinni kun kissa on sisällä. Tee kopasta miellyttävä kissalle ja tarkasta, että se on kissalle sopivan kokoinen. Esimerkiksi isoa kollia on turha yrittää sulloa juuri ja juuri riittävän kokoiseen kuljetuskoppaan. Kissan tulee pystyä makaamaan ja kääntymään kuljetuskopassa ongelmitta. Sen ei kuitenkaan pidä pystyä seisomaan siellä. Liian iso kuljetuskoppa on ongelmallinen esimerkiksi kolaritilanteessa.
Itse suosin irrotettavan luukun kuljetuskoppeja. Näitä ovat esim. Atlakset ja Pratikot, joista jälkimmäisiä on äärettömän vaikea löytää, mutta ne ovat loistavia. Niissä on ritilää kiinni pitämässä neljä eri kiinikettä, joka mahdollistaa ritilän pois ottamisen mutta myös sen avaamisen vain toiselta puolelta. Jos käytät tällaista kuljetuskoppaa, tarkasta kiinnikkeiden pitävyys ja muista, että jokaisen kiinnikkeen pitää olla kiinni ja pitää ritilää paikallaan, että koppa pysyy kiinni! Tarkasta kiinnikkeiden pitävyys aina ennen kopitusta.
Haastavan kopituksen kissoille koirien pienet kevythäkit ovat loistavia vaihtoehtoja. Niissä on useampi avattava vetoketjullinen luukku, mutta ne ovat yleensä ottaen kissoille myös mukavampia. Suosittelen esimerkiksi S- ja M- kokoja kissoille, jotka pelkäävät normaalia kuljetuskoppaa. Kevythäkkiin totuttaminen voi tällöin olla helpompi vaihtoehto.
Palataan seuraavissa koppikouluissa varsinaiseen kopan valintaan ja kriteereihin, sekä myös haastavan kissan kopitukseen. :–)
PS. Vielä ennätät varata paikkasi Miira Hellstenin Onnellinen kissa -luennolle Lempäälässä 4.8. (tai 5.-6.8. koiraluennot)! PESU järjestää ja tuotto käytetään eläinsuojelutoimintaan. Katso lisää täältä.
6