Pieninkin kissa on mestariteos: Nokin ja Hehkun muistolle

Tämän piti olla iloinen after moving -postaus, mutta valitettavasti meillä on ollut aika rajallinen määrä iloisuutta viime aikoina. Orpopennut ovat aina surullisia tapauksia jo lähtökohtaisesti – ne ovat menettäneet emonsa tavalla tai toisella. Mutta riskejä ne ovat aina myös, sillä emme tiedä usein taustasta mitään. Emme siis koskaan tiedä, kantaako orpopentu kissaruttoa, flunssia tai vain vaikkapa ulkoloisia.

Kehityshäiriöt ovat oma lukunsa. Riippuen siitä, miten alkutaival on sujunut – orpopennuilla usein vähemmän ruusuisesti – on jo sekin voinut jättää jälkensä pieniin kissoihin. Niitä täytyy pulloruokkia noin 2–5 tunnin välein ikäviikoista riippuen ja sekin jo antaa oman mausteensa hommiin ja huolehtimiseen. Alkuun vesi täytyy keittää ja ylipäätään tarvikkeet desinfioida, koska varsinkin nuoremmilla orpopennuilla vastustuskyky on heikko. Yhteen pentuun uppoaa tuntien arvosta ahdistusta, huolta ja unettomia yötunteja. Se on kuitenkin minun mielestäni kaiken sen arvoista, vastoinkäymisistä huolimatta.

Kajo, Hehku, Noki ja Leimu tulivat PESUlle vain noin kaksi viikkoa sitten. Nokin kanssa jouduimme päivystykseen tasan viikko sitten, kun pentu muutaman tunnin ruokintavälillä meni huonoon kuntoon. Lähdimme niiltä seisomiltamme Evidensia Nekalaan. Epäilin virtsatulehdusta, sillä takapää näytti epänormaalilta ja virtsaputki turvonneelta.

Nekalassa lääkäri totesi heti, ettei kyse ole siitä vaan jotain epänormaalimpaa on tapahtunut. Tarkempien tutkimusten jälkeen hän totesi, että todennäköisesti kyseessä on kiveskiertymä. Kun kivekset alkavat laskeutua vatsaontelosta, ne voivat trauman tai vastaavan seurauksena kiertyä toistensa ympärille ja aiheuttaa kuolion kun veri ei pääse kiertämään kunnolla. Ainoa hoito on kastraatio, jota mekin aluksi pohdimme – 3,5-viikkoiselle pennulle. Ennuste oli huono, sillä isoin riski liittyi leikkauksen anestesiaan. Toisaalta, tilanne oli sama olisiko pentu nukutettu ikiuneen heti vai olisiko se nukkunut pois anestesian vuoksi.

Valitettavasti tarkempien tutkimusten suorittamisen jälkeen eläinlääkäri totesi, että leikkaus ei ole enää mahdollinen, sillä kuolioitunutta kudosta löytyi jo takapäästä. Noki nukkui pois keskiviikkona 16.8. Ilta oli erittäin raskas meille molemmille eikä asia tunnu vieläkään mitenkään helpolta ajatella.

Not flesh of my flesh,
not bone of my bone,
yet still very much my own.

Never forget
for one single minute
that you grew not under my heart,
but in it.

Harmi vaan, että vaikeudet näemmä tätä pentuetta seuraavat. Eilen illalla kotiin saapuessani Hehku oli vielä kunnossa. Se kurnahteli minulle pesästä ja oli muutamaa tuntia aiemmin noussut pulloruokinnalle (nämä tulevat jo hakemaan ruoan itsenäisesti pullosta) ja natusteli myös kiinteää. En tietenkään ajatellut tästä sen enempää, koska ulkoisesti mitään ongelmaa ei ollut.

Vasta kun puolta tuntia myöhemmin otin Hehkua tarkistettavaksi, huomasin että nyt ei kaikki ole hyvin. Pentu ei pystynyt seisomaan kunnolla ja katse haki kohdetta. Kun kokeilin kevyesti vatsaa, huomasin että sinne oli alkanut kerääntyä nestettä ja elimet tuntuivat ihon alta selkeästi suurentuneina.

Lähdimme tietenkin päivystykseen Evidensia Hattulaan.

Oireiden perusteella jo olin varma, että emme tule pojan kanssa päivystyksestä enää pois. Kokosimme mieheni kanssa myös kaksi muuta pentua kuljetuskoppaan, että lääkäri voi tutkia lyhyesti myös nekin. Hattulassa oli kiire ilta päivystyksessä emmekä matkalla saaneet ketään kiinni, mutta paikalle päästyämme ja selitettyäni n. 4,5-viikkoisen Hehkun oireet pääsimme heti lääkärin pakeille.

Lääkäri vahvisti pelkoni FIPistä todennäköisenä sairauden aiheuttajana. Puolen tunnin matkan aikana Hehkun vatsa oli laajentunut kaksin-kolminkertaiseksi kovaksi massaksi, kaikki elimet olivat pettäneet ja pennulla oli vahvoja neurologisia oireita. Hehku oli lääkärissäkin yhtä huonossa hapessa eikä kyennyt kohdistamaan katsettaan mihinkään. Eutanasia oli itsestään selvä, ainoa vaihtoehto. Hehku nukkui pois 22.8. illalla.

FIPissä ei ole mitään toivoa. Sitä ei pysty parantamaan tämänhetkisellä eläinlääketieteellä. Nyt on myös varmaa, että Kajo ja Hehku ovat altistuneet muuntuneelle virukselle. Toivon koko sydämeni pohjasta, että altistus ei tarkoita, että ne sairastuisivat. Koko pentue on ollut tähän saakka eristyksissä, eli coronavirus on todennäköisesti ollut niillä alusta lähtien.

Neljästä pennusta elossa on enää kaksi. Ahdistaa, itkettää, pelottaa kahden jäljelle jääneen puolesta niin, että vatsassa vääntää. Kaksi nyt poisnukkunutta olivat kukin pentueen parhaiten kasvaneet. Kajo ja Leimu voivat tällä hetkellä hyvin ja niitä tarkkaillaan nyt vielä tarkemmin kuin aiemmin.

Eläinsuojelutyö on joskus hyvin raskasta. Tähän vuoteen poisnukutettuja kissoja ja kissanpentuja on mahtunut ihan liikaa. Syy voi olla siinä, että olemme ottaneet kissoja sisään myös isoja määriä, mutta myös olemme ottaneet sisään niitä surullisempiakin tapauksia.

Suru on suuri. Näitä kahta pientä persoonaa ei voi kukaan korvata. Elämän arvo on mittaamaton.

Olen tuskista vapaa ja mukana tuulen,
saan kulkea rajalla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa vaan luoksenne saavun,
mukana jokaisen nousevan aamun
ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.

– Eino Leino