Niin, eli patti tosiaan tuli takaisin.
Tänään käytiin Mörrin kanssa lääkärillä. Lääkärinä toimi Evidensia Nekalan Virpi Arminen, joka on ihan huipputyyppi ja varsinkin kirurgina todella loistava. Hän teki Mörrin ensimmäisenkin kasvaimen poisto-operaation ja PESUn eläinten kanssa ollaan käytetty hänen palveluitaan paljon.
Kasvain on kasvanut etujalan lihakseen pituudelta kiinni. Jalasta otettiin röntgenkuvat, joissa selvisi että luihin ei ole vielä ennättänyt tapahtua mitään muutoksia. Positiivista sekin. Negatiivista on tietenkin se, että kasvain on kasvanut hurjaa vauhtia ja on lihaksessa vaikeasti kiinni.
Keuhkot olivat toistaiseksi puhtaat. Tai ainakaan niissä ei näkynyt etäpesäkkeitä.
Näiden tietojen valossa toinen kasvaimen poisto olisi ihan mahdollinen operaatio, mutta tietenkin siinä kajottaisiin paljon lihakseen. Eikä voi yhtään tietää miten se on kiinnittynyt lihakseen eli voisi olla, että poiston aikana huomattaisiin että leikkausta ei voitaisi kuitenkaan toteuttaa. Vaikka kaikki menisi hyvin ja komplikaatioitta, ei välttämättä saataisi kasvainta poistettua niin hyvin, etteikö se uusiutuisi kuitenkin. Usein pahanlaatuiset kasvaimet uusiutuvat hyvin nopeasti jos niitä vähän ärsyttää esim. leikkauksella.
No. Meidän päätös oli sitten se, että jalka lähtee huomenna. Mörristä tulee tripawd.
Kissaluku säilyy vaikka tassuluku vähenee. Tämä on nyt huonoista vaihtoehdoista paras ja voi olla, että Mörri elää terveen ja hyvinvoivan kissan elämän 20-vuotiaaksi kolmijalkanakin. Ei ollut helppo päätös, mutta koska kissalla on vielä mahdollisesti puolet elämästään edessä ja kissat adaptoituvat kolmeen jalkaan erittäin hyvin, niin eiköhän tässä lähdetä kokeilemaan. Koko jalan amputaatio on varmempi kasvaimen poisto-operaatioon verrattuna, sillä silloin poistetaan koko kasvain mahdollisine etäpesäkkeineen kerralla (ja mikäli syöpä on ainoastaan jalassa, se poistuu koko kehosta eikä uusiudu). Kissalle se on toki isompi muutos elämään.
Jos kasvain uusii tästä huolimatta kolmannen kerran, sitten en enää tiedä mitä teen, mutta se on sen ajan murhe. Nyt keskitytään laadukkaaseen, hyvään ja nautittavaan elämään Mörrille.
Huomenna operaatiosta vielä lisää. Ollaan Evidensian ovilla viimeistään klo 9.30 kolkuttelemassa ja Virpi tekee operaation.
12
Voi Mörri murunen <3 <3 <3 <3 Mä olisin tehnyt saman päätöksen, ehdottomasti.
Miten helpottavaa kuulla, ettei etiäisiä löytynyt – mä niitä pelkäsin niin paljon.
Tsemppiä huomiseen leikkaukseen <3
Kiitos tsempeistä <3 Kirjoittelen tästä päivästä vielä erikseen. Nyt on tripawd. 🙁
Paljon onnea ja ymmärrystä mukaan!
Kiitos Ana <3
Toivottavasti kaikki meni ok! Tsemppiä! Meillä asui naapurissa joskus kolmijalkainen kissa. Toinen takajalka oli amputoitu. Se näytti ihan pupujussilta kun se kulki hiljaa pomppimalla, mutta tarvittaessa meni tosi lujaakin. Se oli sitten yksi kauneimmista kissoista mitä olen ikinä nähnyt.
Noita takajalka-amputaatteja mullekin on tullut PESU-hommissa vastaan, mutta etujalasta ei ollut mitään käryä! No, nyt on. Leikkaus meni hyvin, kirjoittelen siitä vielä oman postauksen. Iso kiitos tsempeistä (ja ihanaa tulevaa uutta vuotta) <3
Meillä on kokemusta kolmitassusta tai kolmijapuolitassusta :)Meidän rescue-kissa Anya oli joskus pentuna loukannut toisen etutassunsa. Sitä ei ollut hoidettu, joten Anya on vähän rampa. Hyvin Anya sen kanssa pärjää ja vauhtia löytyy tarvittaessa ihan riittävästi. Rappuset Anya menee vikkelästi ylös, sillä tynkää voi käyttää hyödyksi eli sopii juuri passelisti rappusissa juoksemiseen.
Tsemppiä teille jatkoon ❤️
T. Sinisten kissojen emäntä
Kiitos tsempeistä <3 Merkitsevät paljon. Ihana kuulla, että vajaalla etutassumiehitykselläkin pärjää. Se tässä huoletti enemmän, kun takajalkoja on meillä kissaperheessäkin jo viallisia, mutta etujalkojen amputaatiot ja vammat on vieraampia. Terkkuja sinisille!