Frakkitakit kotia vailla — Aino ja Assi

”Kato ny, tätä se on joka päivä.” t. Assi

Ainon ja Assin tarina PESUlla alkoi jo pieninä orpopentuina, jotka välittävä ihminen löysi kuistiltaan ja toimitti meille. PESU ei ota suoraan vastaan löytöeläimiä (ne tulevat meille usen vasta, kun lakisääteiset 15 vuorokautta on vietetty löytöeläinhoitolalla ilman kodin löytymistä), mutta välillä järjestelemme esimerkiksi juurikin orpopentujen kanssa niin, että ne pääsevät suoraan tilapäiskotiin ja löytöeläinten talteenottopaikka on niistä tietoinen.

Kolme kuusiviikkoista, pientä pentua oppivat hienosti tilapäiskodissa kissan elämään ja tilapäiskodin oma Tarmo-herra piti heistä oikein hyvän huolen varamammana. Omat kodit löytyi koko kolmikolle: Iines lähti yksin omaan kotiinsa kissakaverin seuraksi, ja Aino ja Assi jatkoivat elämää parivaljakkona.

Valitettavasti näiden tyyppien Oma Koti ei kuitenkaan pystynyt tyttöjä pitämään, vaan he palautuivat vähän aikaa sitten yhdistykselle uutta kotia etsimään. Surullista siinä on tietenkin se, että tytöt ovat erittäin sosiaalisia ja rakastavia, mutta heitä vaivaa mustan kissan kirous. Frakkitakki ei ole se erityisen iso markkinavaltti kissojen kodinsaantimarkkinoilla, vaikka usein kissat itse ovatkin mahtavia persoonia.

Siksikin he pääsevät nyt vieraskynäilemään Pissasirkukseen, vaikkeivat meillä asukaan.

Alle tunnin kuvaussessiossa kävi kyllä ilmi, että tyypit ovat erittäin aktiivisia luonteita ja tarvitsevat kotia, jossa he eivät jäisi vain sohvatyynyiksi. Leikki ja herkkujen saalistaminen on selkeästi molemmille ihan lempparipuuhaa, mutta ai että — oisko ulkotarha tai valjastelukin tosi kiva juttu? Luulen, että näiden tyttöjen kanssa esimerkiksi agility tai temppuharrastaminen olisi ihan super hauskaa!

Koska nämä tytöt ovat ihan täysin paita ja peppu, he lähtevät vain yhteiseen kotiin. Muita kissoja saa olla, kunhan ne eivät ole luonteeltaan ihan tossukoita, sillä Assin mielestä on kauhean kiva jahdata, vaikka kaveri ei siitä niin ihastuksissaan olisikaan. Ainon kanssa he kuitenkin tulevat oikein hienosti juttuun ja ymmärtävät toisiaan.

Uudella kodilla ei ole kamalasti vaatimuksia, kunhan ymmärtää kissan aktiivisuuden päälle. Nämä tytöt varmasti tulisivat toimeen myös lapsiperheessä. He eivät ole nirsoja, vaan syövät hyvin mielellään niin lihaa kuin täysravintovalmisteita, ja leikkiminen on parasta mitä he tietävät! Yöksi kuitenkin osataan rauhoittua ja nukkua rauhassa niin, että ihmispalvelijatkin saavat välillä vähän hengähdystaukoa 😉

Mitäs blogistania sanoo — autetaanhan nämä kaksi uuteen kotiin? Ainon ja Assin ilmoituksen voi käydä lukemassa täältä ja PESUn luovutusehdot täältä. Pistetään jakoon!