Ajattelin tänäänTilapäiskotitoiminta

Jos jotain tehdään, se tehdään kunnolla – sananen eristyksen tärkeydestä

Aloitin tilapäiskotina aika lailla tasan 8 vuotta sitten PESU ry:llä. Ensimmäinen tilapäiskotikissani oli mustavalkoinen lady, joka sai nimekseen Musina eli Mussu. Varsinainen mussuposki se olikin; todella kaunis tyttö, joka kehräili mielellään selällään matolla. 

Mussu tuli ihmiseltä, joka ei siitä pystynyt enää huolehtimaan, oma elämäntilanteensa oli haastava addiktion vuoksi. Oli onni, että kissa päätyi PESU ry:n hoiviin. Vaikka minulle oli perehdytyksessä kerrottu pitkät pätkät kissan eristyksestä, päähäni jäi aika huonosti, miksi eristystä pitäisi jatkaa ensimmäisen yön jälkeen.

Yön jälkeen omat kissani, joilla rokotukset olivat voimassa, pääsivät Mussun kanssa kontaktiin.

Samana iltana Mussu alkoi oksentaa koko vatsalaukkunsa sisältöä non-stop. Säikähdin valtavasti — mitä jos kyseessä olisikin tarttuva tauti? Pikagoogletuksella ja Kissamailman foorumilla seikkaillen nousi yhä pahempia uhkakuvia. FIP, kissarutto, giardia… Kissa päätyi eristykseen ja lääkäriin, ja sen jälkeen olen ollut hyvin paljon huolellisempi.

Mussulla diagnoosi loppujen lopuksi oli stressiperäinen suoliston tulehdus, jota hoidetiin ruokavaliolla ja kortisonilla. Ongelma rauhoittui käsittääkseni uudessa kodissa. Mutta kyseessä olisi voinut olla huomattavasti paljon pahempaa.

Eristys on välttämätön varotoimenpide

Kissa on tautipesäke. Siis ihan todella. Ulospäin terveen näköinen kissa voi kantaa mycoplasmaa, klamydiaa, herpestä tai kalikia (huonoimmassa tapauksessa jopa kolmea näistä), sillä voi olla oireeton giardia, tai satunnaiset löysät kakat voivat johtua vaikka cryptosporidium-infektiosta. Korvapunkkeja voi löytyä syvältä korvasta ja ne huomataan vasta rauhoituksessa; sen tassuissa voi kulkea kissaruttoa vaikka se itse olisi sille immuuni. Moni ei tunnista väiveitä, ja myös perinteiset sisäloiset, kuten suolinkaiset ja heisimadot, ovat tarttuvia. Sieni voi tulla oireettomana tupaan ja alkaa oireilla vasta stressitilanteessa. Ja sen häätö sitten onkin… mukavaa.

Älä. Päästä. Kissaa. Koskaan. Laumaan. Eristämättä.

Oli kissa aikuinen tai pentu. Älä kuvittele, että pentu olisi yhtään sen tautivapaampi, koska ne eivät ole. Ei riitä sormet laskemaan orpopentujen mukaanan tuomia sairauksia…

Myös sisäkissan omistajan tulisi pitää rokotusten voimassaolosta kiinni. Vapaastiulkoilevia kissoja on pitkin Suomea, ja kosteassa viileässä maaperässä erilaiset tartunnat muhivat. Osa alkueläimistä on zoonooseja, jotka siirtyvät myös koiriin ja muihin eläimiin.

Varsinkin eläinsuojelutouhussa, jossa otetaan kissoja riskitaustoista, eristys on välttämätön varotoimenpide. Ja siitä huolimatta, yhä edelleen, kuulen että yhdistyksen sijaiskodissa eläin päätyy suoraan muiden eläinten kanssa kontaktiin. Itse olen tämän suhteen natsi ja nyt jo viisi vuotta kertonut PESUlla eristyksen tärkeydestä heti ensi hetkestä.

Tarvitsenko oman rakennuksen kissoille?

Et. Ovi kahden huoneen välillä, huolellinen käsihygienia (käsien pesu ja käsidesi), ja tarpeen vaatiessa essu riittävät. Ripulitapauksissa itse kantapään kautta oppineena suosittelisin kertistossuja.

Myös vessat, raapimapuut ja muut tarvikkeet tulisi karanteenata niin, että uudelle kissalle ei viedä mitään omaa käytettyä tai eristystilasta ei tuoda mitään käytettyä omille kissoille. Se on loppujen lopuksi helppoa: asiat voi laittaa suoraan tiskikoneeseen ja pestä yli 60-asteessa, tekstiilit pesukoneen kautta yli 60-asteessa. Kiipeilypuun voi höyrypestä tai vaikka saunottaa kissojen välissä, ja vessat pestä kloriitilla. Virkon S on oikea valinta, jos haluat desinfioida pintoja, mutta höyrypesu käy niille vallan mainiosti.

Hyvin flunssaisten kissojen kohdalla olisi hyvä myös käyttää jotain päällivaatteita niitä sylitellessä, ettei flunssatartunta pääse leviämään muihin kissoihin (se leviää herkästi). Kodista ei tarvitse kuitenkaan tehdä sairaalaa; yksinkertaiset, helpot toimenpiteet auttavat kuitenkin monessa tilanteessa.

Ole myös fiksu ja eristä kissa kylppäriin tai muuten tyhjempään huoneeseen — ei makuuhuoneseen mielellään. Myös keittiö on ok, jos vaan puhdistat pintoja tarpeeksi 🙂

Eristyksen voi lopettaa, kun kissaa on tarkkailtu hetki ja voidaan varmistua siitä, että se ei oireile, sillä ei ole ulkoloisia, sisäloiset on häädetty ja eläinlääkärissä on käyty hakemassa asiaankuuluvat rokotteet ja testit (esim. PESUlla FIV/FELV-testi).

Eristys ei oikeasti ole vaikeaa tai työlästä

…mutta se on sen arvoista. Näin puhun jälleen kokemuksen syvällä rintaäänellä.

Aika lailla tasan 8 vuotta siihen meni, että meille tuli ensimmäinen ongelma, joka mahdollisesti pääsi eristyksen ohi leviämään jaloissa — giardia.

Jos olisin pitänyt kertistossuja kun meillä eristystilassa ripuloitiin, olisin välttynyt koko talon giardiahäädöltä. Voin sanoa, ettei ollut herkkua vetää aika monelle kissalle (neljässä eri tilassa) Axilur-kuuria 10 päivää ja sitten 5. päivänä höyrytellä ja desinfioida kloriitilla, no, koko taloa. Kertistossut maksavat naurettavan vähän siihen nähden, mikä hyöty niistä olisi ollut tuossa tilanteessa… tyhmästä päästä, ja miten se meni. Nyt on tossut.

Jos toimit eläinsuojelutoiminnassa, on sinun vastuullasi ehkäistä tartunnat muihin kissoihin parhaasi mukaan. Vahinkoja sattuu jokaiselle, mutta suhtaudu kissan sairauksiin, piileviinkin, asiaankuuluvalla vakavuudella. Säästyt sillä monelta stressiltä ja ahdistukselta.

9

One comment

  1. Hyviä ohjeita tärkeästä asiasta. Kiitos!

Vastaa käyttäjälle Elli Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.