Vai että pitäisi eristää omistaan. Menee kyllä vaikeaksi, moni pohtii, kun meidän (PESU) tilapäiskotiperehdyttäjä kertoo tämän perehdytyksessä. Sen ei onneksi tarvitse olla vaikeaa tai työlästä!
Käsittelin jo aiemmin sitä, miksi uudet tulokkaat pitäisi eristää aina muusta porukasta. Tässä postauksessa mennään syvemmälle siihen, miten sitten tämä tapahtuu.
1. Erillinen tila
Uudella kissalla tulee olla erillinen tila tai huone. Tämä tarkoittaa, että tilassa täytyy olla myös ovi. Varsinaiseen tautikaranteeniin ei sovellu häkki, jossa kissat voivat olla toistensa kanssa pinnojen välistä kontaktissa, eikä myöskään koiraportti tai verkko-ovi. Näitä voidaan hyödyntää vasta tutustuttamisvaiheessa.
Omasta mielestäni paras tila alun eristykseen on kylpyhuone. Tämä johtuu siitä, että se on helposti desinfioitavissa (kaikki pinnat ovat vedenkestäviä), ne ovat usein tyhjiä ja melko pienehköjä (ei kamalasti pestävää pintaa) ja siinä on yleensä aika varmasti normaali ovi, jolla kontakti muihin kissoihin voidaan estää. Siellä on myös vesipiste, joka helpottaa käsien pesua.
Kylpuhuoneen ei tarvitse olla mikään valtava, että sitä voisi käyttää tällaiseen tarkoitukseen. Ihan normaali kylpyhuone, tai kylpyhuone-sauna -yhdistelmä käyvät. Tilaa tulisi kuitenkin olla useita neliöitä.
Miksi ei sitten häkkieristys? Suomen lain mukaan eläintä saa häkittää vain pakottavan syyn, esim. sairauden hoidon tai talteenottotarkoituksen (15 vrk löytölöissä) varten. Silloinkin häkin tulee olla tarpeeksi suuri! Jos eläin on sairas, esimerkiksi sen liikkuminen täytyy estää vaikkapa jalkavamman vuoksi, häkitys on perusteltua.
2. Käsidesi
Kissoilla voi olla tullessaan miedompia vatsapöpöjä tai vaikka oireeton flunssabakteeri. Ne eivät pääsääntöisesti tartu, ellei eläin oireile (viruksia ja bakteereja löytyy eritteistä), mutta moni oireeton kissa voi stressin seurauksena muuttua hyvin nopeasti oireilevaksi.
Käsidesillä ehkäistään juurikin näiden pöpöjen leviämistä. Tämän lisäksi, jos mahdollista, kannattaa kädet pestä huolellisesti heti kun mahdollista. Esimerkiksi kissaruttoon eivät kaupassa myytävät käsidesit auta, vaan silloin avainasemassa on käsien huolellinen pesu ja huuhtelu. Tämä kannattaa suorittaa molempiin suuntiin: myös omalla kissallasi voi olla jotain, joka voi olla tulokkaalle vaaraksi, etkä vain tiedä siitä heti!
Jos sylittelet kissaa, suosittelen vahvasti myös jotain suojaa vaatteisiin, esim. essu tai pyyhe. Esimerkiksi flunssapöpöt ja ulkoloiset voivat siirtyä myös vaatteissasi. Jos tulokas on ripulilla, suosittelen myös kertakäyttöisiä kengänsuojia tai omia kenkiä eristystilaan. Esimerkiksi giardia leviää herkästi ihmisenkin tassuissa, mutta noilla sen leviäminen on erittäin helppo ehkäistä.
3. Omat hiekkalaatikot, -lapiot ja hiekka, sekä muut tarvikkeet
Tähän kompastuskiveen törmään monesti. Se ymmärretään, että kissojen välillä pitäisi käyttää käsidesiä, mutta tulokkaalla tulisi olla myös kokonaan oma hiekkalaatikkonsa; hiekkaa ei karanteenivaiheessa saa vaihtaa päikseen toisten kissojen kanssa (ja hiekan tulee olla tulokkaalle puhdasta!) ja jokaiselle eristystilalle tulisi olla myös oma hiekkalapio.
Tällä ehkäistään ulosteessa leviävien tautien leviämistä. Näistä ikäviä esimerkkejä ovat muiden muassa giardia ja erilaiset suolistoloiset. Muista myös itse käsidesi hiekkalaatikon putsauksen jälkeen!
Käyttäjien välissä hiekkalaatikon desinfiointi käy helposti vahvalla kloriitilla. Muista tehdä kloriittiliuos kylmään veteen ja käyttää itse käsineitä, niin aine ei ärsytä ihoa. Hiekkalaatikon voi jättää hetkeksi likoamaan kloriittiliuokseen. Pahasti pohjasta naarmuuntunutta laatikkoa ei voi enää desinfioida riittävällä varmuudella.
Myös ruoka- ja juomakupit ovat vain ja ainoastaan eristystilan kissojen käytössä, ja ne tulee pestä ennen kuin niitä siirretään muualle asuntoon. Lisäksi suosittelen vahvasti oman roskiksen käyttämistä eristystilassa, sillä se helpottaa niin puhtaanapitoa kuin myös ehkäisee tautien leviämistä.
Jos käytät lattiaharjaa puhtaanapitoon, pidä se eristystilassa eristysajan. Näin et vahingossa sitäkään kautta kuljeta mitään muualle asuntoon.
4. Tilan desinfiointi
Varsinkin jos asukillasi on jotain, tilan desinfiointi tulee ennemmin tai myöhemmin ajankohtaiseksi. Monesti ihan normaali siivous riittää (esim. flunssavirukset eivät pysy hengissä hirvittävän pitkään ympäristössä), mutta osa sairauksista vaatii tujumpia aineita.
Virkon S -desinfiointiainetta saa maatalouskaupoista tabletteina tai jauheena. Purkki kannattanee jakaa jonkun toisen tarvitsevan kanssa, koska monesti menee hetki, ennen kuin sen saa kulutettua. Valmis 1 % liuos (1 tabletti 500 milliin tai purkin ohjeiden mukaisesti) tehoaa yleisimpiin viruksiin, bakteereihin ja sieniin. Kissaruttoon suositellaan 2 % liuosta. Liuos on niin kauan tehokasta, kun se säilyy pinkkinä. Käsittele liuosta hanskoin, sillä se kuivattaa ihoa paljon.
Kloriittia käytetään yleisesti alkueläinten häätöön. Myös Sanytol-kauppanimellä myytävä desinfiointiaine on esimerkiksi giardian häädössä tehokas aine. Kloriitti ärsyttää ihoa, joten muista käyttää hanskoja sitä käyttäessäsi.
5. Yleinen varovaisuus
En voi paljoa enempää painottaa, että kuinka isossa osassa tämä on. Kissat ovat nopeita ja kekseliäitä, ja varsinkin kesymälle kissalle pienemmässä tilassa eläminen voi ottaa mielenterveyden päälle nopeasti. Ole siis varovainen, ettei eristys petä.
Yksi hyväksi havaittu keino on oviaukon osittainen peittäminen. Jo 30-50 sentin pahvi oviaukon sisäpuolelle teipattuna estää rasvattuja salamoita kipittämässä jaloistasi muuhun elintilaan, kun avaat itse oven. Pahvin voi myöhemmin sitten vaikka heittää menemään tai hyödyntää tutustuttamisvaiheessa osittain. Myös kyljelleen kaadettu saunajakkara on toiminut hyvin! Tietenkin ihminen joutuu vähän nostelemaan jalkojaan enemmän, mutta otetaan se vaikka hyvänä jumppana 🙂
Ja vielä lopuksi
Varmasti yllä olevan listan lukeminen nostattaa alkuun hiuksia pystyyn. Valtava työ! Voin kuitenkin kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa, että työmäärä ei itseasiassa ole niin iso, kuin voisi kuvitella. Enemmän työtä on sitten ”hupsista, giardia!” -tapauksessa koko asunnon desinfioinnissa. Huolellinen eristysaika lääkäreineen ei kestä yleensä pidempään kuin muutaman viikon, ja sillä vältät ison stressin myöhemmin. Joissain isommin hoitoa vaativissa tapauksissa voi mennä pidempään, mutta ne ovat yleensä yksittäistapauksia, eikä niistä kannata isommin etukäteen stressata.
Tällä postauksella on hyvä aloittaa uusi juttusarja, jota täydentelen koko vuoden. Sarjassa keskitytään vinkkeihin tilapäiskotitoiminnassa ja koko prosessissa. 🙂 Kaikki sarjan postaukset löytää avainsanalla tilapäiskotitoiminta101. Tervetuloa mukaan!
Kuvissa esiintyy Sabo-herra, joka etsii tällä hetkellä PESUn kautta kotia. Sabo on joutunut FIV-positiivisuutensa vuoksi eristykseen talouden muista kissoista ja sopikin siis täydellisesti tähän postaukseen maskotiksi.
3