Loukutus

Hei me loukutetaan!

”Kissa pitäisi loukuttaa”, sanotaan keskustelupalstalla. No, kehen silloin otetaan yhteyttä? Poliisiin? Yksykskakkoseen? Eläinsuojeluyhdistykseen? Kuka edes voi loukuttaa?

Kissan loukutus on tietynlainen taiteenlaji, mutta kenen tahansa on mahdollista opetella loukuttamaan. Parhaimmillaan sen opettelu voi auttaa satoja kissoja.

Tässä vaiheessa kuulen, kuinka jotkut lukijoista lyövät nyrkkiä pöytään. Onko niiden kettutyttöjen aina pakko loukuttaa hyvinvoivia maalaiskissoja? No ei. Voin lohduttaa, että ei kukaan eläinsuojeluyhdistysaktiivi lähde loukuttamaan mielessään kiusanteko. Loukuttaminen on aikaavievää, väsyttävää ja stressaavaa, ja resurssit pyritään kohdentamaan niihin kissoihin, joiden talteensaaminen on todellakin ehdottoman tärkeää: monesti tämä tarkoittaa loukkaantuneita tai tiineitä kissoja, ja muita selkeästi kodittomia.

Lupa — kuka saa loukuttaa ja missä?

Kuka tahansa voi lainata loukun ja lähteä loukuttamaan. Loukuttamiseen jonkun toisen mailla tarvitaan kuitenkin aina maanomistajan lupa.  Talteenottotarkoituksessa loukuttaa voit esimerkiksi kerrostalon pihassa, mutta tällöinkin on hyvä informoida asiasta etukäteen taloyhtiötä, huoltoyhtiötä tai esimerkiksi valvontaeläinlääkäriä. Talteenottotarkoituksessa loukuttamisessa on olennaista, että loukkua ei jätetä vahtimatta.

Loukuttaminen kohdistetaan aina kodittomaksi todettuun, karkuteillä olevaan tai heitteillejätettyyn kissaan. Kissa on omistajan tontin ulkopuolella tavattuna kuitenkin aina löytöeläin, eli kissan saa talteenottaa, mikäli sen omistajaa ei ole tiedossa. Eläinsuojelun resursseja säästääkseen kannattaa kuitenkin aina selvittää, onko kissalla oma, huolehtiva koti jossain ennen kuin kissa toimitetaan löytöeläinten talteenottopaikkaan.

Mikäli kyseessä on epäilty kissapopulaatio, tee asiasta ensisijaisesti eläinsuojeluilmoitus. Tässä tekstissä käydään läpi myös populaation loukuttamista, mutta populaatiolla on aina omistaja, jolta tarvitaan lupa talteenottoon, tai valvontaeläinlääkärin määräys populaation talteenottamisesta. Eläinsuojeluviranomainen ei saa kertoa, kuka ilmoituksen on tehnyt.

Valmistelu

Loukuttamisen valmistelu aloitetaan jäljittämällä, missä kyseinen kissa liikkuu. Näköhavainnot ovat avainasia: levitä naapurustoon informaatiota että etsit kissaa esim. laputtamalla ja laita ilmoitukseen puhelinnumerosi. Älä laita ilmoitukseen kissan nimeä. Merkitse havainnot yksityisesti kartalle, niin että voit tietää missä kissa liikkuu ja mihin kellonaikaan.

Jos et saa heti lupaa loukuttaa tai paikalle loukkua, voit aloittaa loukuttamisen yksinkertaisesti tekemällä ruokintapisteen. Ruokintapisteeseen käydään lisäämässä ruokaa päivittäin. Tällä pyritään saamaan kissan aikataulu selville niin, että loukutus olisi mahdollisimman helppoa. Jos kissa on karannut, omistajan kannattaa laittaa kissan hiekkalaatikko ja tekstiilejä katoamispaikalle niin, että kissa pysyisi pihapiirissä. Lue lisää karanneen kissan etsimisestä Etsijäkoirien ohjeista.

Jos loukutat haja-asutusalueella tai populaatiota, riistakameran käyttö ruokintapisteellä on ehdottoman hyvä idea. Näin tiedät mitä kissoja alueella liikkuu ja mihin kellonaikaan. Lähettävä riistakamera on hyvä apu myös loukutuksen aikana.

Loukkuja voit lainata panttia vastaan monista eläinsuojeluyhdityksistä tai löytöeläinten talteenottopaikoista. Jos olet päättäväinen ja haluat auttaa karanneiden kissojen omistajia tai yhdistyksiä kissapopulaatioiden kanssa, voit hankkia myös omia loukkuja. Loukkuihin tulee merkitä selkeästi, että loukulla pyritään saamaan kiinni karanneita kissoja sekä loukuttajan yhteystiedot. Monia loukkuja varsinkin kaupunki-alueella tuhotaan, joten varaudu tähän, mikäli panostat rahallisesti loukutuksen aloittamiseen.

Hyvä loukku ja paha loukku

Kissan loukutuksessa käytetään aina elävänä pyytäviä loukkuja. Tämä tuntuu ehkä itsestäänselvyydeltä, jos loukutat karannutta kissaa, mutta saamistani reaktioista tiedän, että kaikki eivät tiedä tätä. Loukulla on aina tarkoitus saada kissa kiinni, ei tappaa sitä!

Yksi helpoimmista hankittavista on esimerkiksi Puuilon myymä pieneläinloukku. Se on aikuiselle kissalle melko pieni — korkeus on vain 31 senttiä. Pentujen loukuttamiseen tuo loukku käy hyvin, mutta aikuiselle kissalle se voi olla turhan ahdas.

Puuilon pieneläinloukku, (c) Puuilo

Maatalous- ja metsästysliikkeistä on saatavilla supiloukkuja, jotka ovat isompia ja tarkoitettuja siis supimetsästykseen. Ne ovat monesti sopivampia korkeudeltaan. Tässä esimerkiksi Hankkijalla myynnissä oleva supiloukku, jossa korkeus on jo 36 cm. Monesti aikuiselle kissalle sopiva loukku on korkeudeltaan noin 35-40 cm.

Hankkijan supiloukku (c) Hankkija

Metalliset loukut ovat helppoja puhdistaa ja rahallinen investointi on monesti pieni. Ne eivät ole kuitenkaan kaikkein varmimpia, sillä säikähtänyt kissa adrenaliinipuuskassaan saattaa hyvinkin tulla loukun alas napsahtavasta päästä läpi! Lisäksi jos esimerkiksi loukutettavia pentuja on useampi, ja ne yrittävät mennä loukkuun yhtä aikaa, voi alas napsahtava luukku olla vaarallinen. Pentuja loukuttaessa voit käyttää myös käsilaukaisua, jossa pidät luukun alla esimerkiksi täytettyä 1,5 litran vesipulloa ja nyppäät sen langalla pois, kun pentu (/pennut) on tarpeeksi syvällä loukussa.

Paras loukku kissojen loukuttamiseen on ehdottomasti itse tehty vanerinen loukku. Oheiset ladattavat ohjeet (lataa ohje artikkelin lopusta) ovat omaa käsialaani. Vanerisen loukun voit tehdä esimerkiksi maatila(/vesi)vanerista ja hukkalaudanpätkistä, joita voi löytää myös ilmaiseksi eri kuntien Roskalava-ryhmistä. Päätyihin tarvitset vahvaa pleksiä, jonka läpi näkee. Vanerinen loukku maksaa tekemisen vaivan ja ehkä tarvikkeet, mutta sopii kissan loukuttamiseen erinomaisesti.

Loukku tulisi pestä huolellisesti loukutusten välillä ja desinfioida. Varsinkin jos loukutetaan kulkukissoja tai populaatiota, loukun desinfioiminen on ensiarvoisen tärkeää.

Desinfiointiin voit käyttää mm. Virkon S -liuosta (esim. 2 % liuos tappaa kissaruttoviruksen), Oxyvir Plus -pesuainetta (3,5 % käyttöliuos) tai vaikka kiehuvaa vettä (metalliloukku). Puuloukun ollessa kyseessä muista kuivattaa loukku hyvin ennen seuraavaa käyttöä, ettei loukku homehdu.

Jos lainaat loukkua joltakulta, palauta loukku PESTYNÄ ja tarvittaessa desinfioituna. Mikään ei ole ärsyttävämpää, kuin saada likainen loukku takaisin!

Mikä toimii syöttinä?

Kissat ovat haastavia loukuttaa varsinkin kesällä, kun luonto on kerrassaan pullollaan herkullisia hiiripaisteja. Talven tullessa ruoka luonnosta kuitenkin vähenee ja loukuttaminen on usein helpompaa.

Mitä haisevampaa, sitä parempaa, sanoisi kissa tässä kohtaa. Esimerkiksi kissan tonnikala on hyvä syötti, mutta tavan Whiskas tai Latzikin käy, kunhan se haisee pitkälle. Tutut loukuttavat ihmiset ovat käyttäneet myös savustettua kilohailia yhtenä parhaana syöttinä.

Monelle kissalle myös esimerkiksi kana, vaikkapa Almo Naturen tai Feline Portan purkkikana, ovat olleet vastustamaton herkku.

Kannattaa muistaa, että talvella kostea ruoka jäätyy pian. Jos löydät kuivattua kanaa tai kalaa, talvella myös se voi toimia hyvänä syöttinä, jos kuivaruoka ei auta!

Syötti laitetaan loukun etuosaan, ennen laukaisulautaa. Näin kissa astuu laudalle ja laukaisee loukun kiinnimenomekanismin. Loukkuun kannattaa vetää hajujäljet ympäristöstä esimerkiksi tiputtelemalla pieniä määriä syöttiä. Hajujäljen voi vetää myös esimerkiksi laittamalla käyttämättömiin sukkahousuihin syöttiruokaa ja vetämällä sukkahousun ”sukkaa” loukun suulle. Jos kissalla on vaikeuksia mennä loukkuun, heittele loukun etuosaan pieniä paloja syöttiä.

Loukuttaminen

Loukuttajan parhaat apuvälineet ovat otsalamppu, hyvät hanskat, kuljetuskoppa josta ritilän voi irrottaa kokonaan, banaanilaatikollinen pyyhkeitä ja isoja lakanoita, kumpparit, villasukat ja paksu takki. Myös taskulamppu käy, jos otsalamppua ei ole, mutta pimenevissä syksyn illoissa valoa todella tarvitsee.

Kun loukku on viritetty, ja tiedät tekeväsi täsmäiskun, jätä ruokintapaikka/loukun sijainti rauhaan tunniksi tai pariksi. Jos loukutat yön yli kylmässä syksyllä tai talvella, pidä loukku kameravalvonnassa tai tarkasta se vähintään 2-3 tunnin välein. Voit laittaa loukun alle myös palan styroksia metalliloukkuun sanomalehtiä, jotta kissan ei tulisi niin kylmä loukussa.

Jos loukutat populaatiota, varaudu ponnistukseen jopa 4-5 loukulla. Sirottele loukut pihaan niin, että ne ovat lähellä ruokintapaikkaa, mutteivat kuitenkaan ihan täysin kaikki näköetäisyydellä. Varsinkin metalliloukku napsahtaa äänekkäästi kiinni, ja tämä voi pelottaa muita lähistöllä olevia kissoja.

Kun kissa on loukussa, peittele loukku. Jos mahdollista, siirrä kissa sijoituspaikkaan loukussa — mikäli tämä ei ole mahdollista, tee siirto kuljetuskoppaan sisätiloissa suljetussa huoneessa tai erittäin varovasti ulkona.

Jos joudut siirtämään kissaa loukusta suoraan kuljetuskoppaan, laita koppa loukun avautuvaan päähän, kiilaa loukku ja koppa niin ettei kissa pääse välistä pois, ja peittele kokonaisuus lakanalla tai pyyhkeellä. Avaa loukku ja pelottele kissa loukusta kuljetuskoppaan. Tämän jälkeen laita ritilä loukun ja kuljetuskopan väliin ja kiinnitä lukot ennen kuin vedät loukun kuljetuskopan edestä pois.

Loukuttaessasi useita kissoja, peitä kuljetuskopat pyyhkeillä tai lakanoilla ja sijoita ne niin, että ritiläpuoli on esimerkiksi seinää vasten, ettei kissa pääse puskemaan läpi.

Loukuttamaan, loukuttamaan!

Mistä kissalle paikka?

Tämä on mietinnän arvoinen asia jo ennen loukutusta. Mihin kissa menee, kun se saadaan kiinni? Niin väliaikaisesti, kuin pysyvästikin.

Kissoilla on tapana mennä loukkuun keskellä yötä, eli juuri silloin, kun et voi soitella ympäriinsä ja etsiä paikkaa. Ota tämä huomioon jo aiemmin, ja valmistele paikka ennen kuin edes virität loukun. Jos et voi itse ottaa kissaa loukussa kylpyhuoneeseesi yön yli, varmista, että sinulla on joku, joka voi.

Löytöeläimenä loukutettu kissa, jonka omistajasta ei ole tietoa, kuuluu aina kunnalliseen löytöeläinten talteenottopaikkaan. Ole heihin jo yhteydessä loukutuksen aloitettuasi, koska saatat saada tärkeitä toimintaohjeita.

Jos kissa lasketaan villiintyneeksi, tilanne kuitenkin mutkistuu. Monet löytöeläinten talteenottopaikat eivät ota villiintyneitä kissoja vastaan, sillä ne eivät varsinaisesti kuulu löytöeläinten talteenottopaikkaan eivätkä kaikki kunnat maksa niistä hoitomaksua. Tällöin varmista kissalle hoitopaikka jatkossa; esimerkiksi eläinsuojeluyhdistykset saattavat astua tällöin kuvaan mukaan. Joissain tapauksissa on mahdollista myös ottaa kissa itse kesytettäväksi, mutta ole tästäkin yhteydessä löytöeläinten talteenottopaikkaan ja pyydä toimintaohjeita!

Muista, että jokainen loukussa sähisevä ja sylkevä kissa ei ole villiintynyt. Kissa yksinkertaisesti reagoi pelottavaan tilanteeseen. Se voi olla käytöksestään huolimatta jopa täysin kesy! Tämän vuoksi yhteistyö löytöeläinten talteenottopaikan kanssa on hyvin tärkeää.

Karu totuus on se, että jokaisella talteenottopaikalla ei ole resursseja auttaa arempia kissoja ja villiintyneet saatetaan lopettaa. Ota selvää tästä etukäteen ja mieti, mikä on ratkaisusi tähän. Meillä homma on toiminut niin, että sovimme talteenottopaikan kanssa etukäteen kissan pitämisestä yhdistyksellä myös lain määräämän omavastuuajan 15 vrk, jolloin kissaa ei lasketa yhdistyksen omaisuudeksi, vaan löytölän kirjoilla olevaksi. Jos omistajaa ei löydy ilmoittelusta huolimatta, kissa siirtyy yhdistykselle jatkohoidettavaksi.

Kymmeniä tuhansia kissoja heitteillejätetään ja syntyy luontoon vuosittain Suomessa. Kissa on vieraslaji, joka ei kuulu Suomen luontoon lisääntymään. Siksi on erittäin tärkeää, että yhdessä autamme näitä kissoja elämän syrjään kiinni — ja loukuttaminen on yksi tärkeimmistä välineistä siinä! Pienessäkin skaalassa muutat yhden kissan elämän oleellisesti parempaan, suuressa skaalassa voit estää jopa satojen pentujen syntymisen yhdellä loukuttamisella. 

Vaneriloukun teko-ohjeet

» Lataa vaneriloukun teko-ohje (v 1.0) pdf

Vaneriloukun teko-ohjeet kissanloukuttamiseen Pissasirkus.fi
Vaneriloukun teko-ohjeet kissanloukuttamiseen Pissasirkus.fi
11
Tags:

3 comments

  1. Hei! Olipa hyvät nuo loukutusohjeetl Tuosta lampusta voisi ehkä vielä mainita, että siinä voisi olla tarpeeksi tehoa, vähintään 400-500 lm tai enemmän. Liittyen kissan pissailuun, omien kokemusteni mukaan, jos kissa pääsee vapaasti ulkoilemaan sen pissailupulmat häviävät – jos ei sairautta ole taustalla. Kokemusta kahdesta leikatusta kollista, jotka päiväulkoilevia kesäaikaan, yöksi kotiin. Talviaikaan enimmäkseen kerrostalo-asunnossa, mutta päivävierailuja valoisaan aikaan mökille. Kaupunkiasunnossa välillä pissailua vääriin paikkoihin tai laatikon viereen, mökillä ei koskaan kuluneen 16 v aikana. Leikatulla tyttökissalla ei koskaan pissapulmia, jos mukaan ei lasketa muutamaa matkimispissaa autossa – kun kerran nuori kollikin pissaa ja kakkaa autossa koppaan…

    1. Kiitos kommentistasi!

      Kissan pissailupulmien katoaminen ulkoilemaan päästessä voi olla myös sitä, että kissa pissaa ulos ja pissailua ei siis huomioida niin tarkasti kuin sisäkissalla. Voi siis olla, että itse ongelma ei katoa, vaan kissa etsii siihen toisen ratkaisun. Hutipissailu ulkona voi kohdistua esim. pihalle jätettyihin terassikalusteisiin tai naapurin puruläjään, eli riippuu yleensä myös sitten siitä, mihin kissa tekee pissat, että onko siitä haittaa ihmiselle vai ei. Joihinkin asioihin tämä voi toimia ratkaisuna, mutta valitettavasti esim. pissatulehdus voi jäädä tällöin myös huomaamatta. 🙁

      1. Loukun teko-ohjetta ei pystynyt lataamaan. Ilmoittelee vain erroria… Onko ohjetta muualla?

Vastaa käyttäjälle Paula Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.