Tiedätkö sinäkin sen kissan, joka painuu huushollin pimeimpään nurkkaan, kun vieraat saapuvat?
Tai sen, joka eläinlääkärissä nostaa niskakarvat pystyyn ja ulisee?
Kissan pelko on aihe, joka toistuu eläinsuojelukentällä jatkuvasti. Kissa on pelkonsa kanssa hyvin väärinymmärretty: sängyn alle piiloutunut kissa kaivetaan usein väkisin syliin ja eläinlääkärissä kauhuissaan uliseva leimataan aggressiiviseksi. Molemmat reaktiot kumpuavat kuitenkin todellisesta, hyvin kokonaisvaltaisesta tunteesta: pelosta. Valitettavasti, koska kissa ilmentää pelkoaan pakenemalla tai sähähtämällä, moni ihminen pyrkii kieltämään pelon ensimerkit kissalta epätoivottuna käytöksenä.
Pelko tuntemattomasta
Pelko on hankala tunne käsitellä — ihmisellekin. Voimme jännittää tuntematonta, tai tietää jonkin asian seuraukset ja pelätä niitä. Sama toimii kissallakin. Erona on kuitenkin se, että todella usein kissan näkökulmasta pelon laukaisija on sen henkeä uhkaava asia ja pelko pistää sen joko pakenemaan tai puolustautumaan.
Me ihmiset voimme rationalisoida ja tiedämme, että esimerkiksi esiintyminen kaikessa jännittävyydessään harvoin päättyy kuolemaan. Kissalle jännittävä eläinlääkärireissu voi kulminoitua elämän ja kuoleman kamppailuun. Tämän vuoksi meidän täytyy osata astua kissan kenkiin ja nähdä tilanne kissan silmin, eikä vaan koventaa otteita.
Tunteena pelko on hyödyllinen. Se kertoo eläimelle, että nyt on aika paeta tai puolustautua, jotta pysyt hengissä. Ihmisen näkökulmasta yhteistyökyvytön, silmille tuleva kissa on tietenkin kurja asia. Kissan kannalta asiasta tulee ongelma, kun se ei enää pysty pakenemaan pelon aihetta tai joutuu jatkuvasti elämässään puolustautumaan. Pelko aiheuttaa kehossa stressireaktion, joka luonnossa auttaisi eläintä säilymään hengissä. Valitettavasti lemmikille asia ei ole välttämättä elossapysymistä auttava asia, vaan johtaa erilaisiin lieveilmiöihin kuten vaikkapa idiopaattiseen kystiittiin.
Mitä pelolle voi tehdä?
Kissan kannalta tilanne on kestämätön, jos se johtuu elämään jatkuvassa pelossa. Vaikka pelko ei olisi jatkuvaa, se voi olla ylitsepursuavaa joissain tilanteissa, ja johtaa isoihin ongelmiin. Pelokkaan käytöksen ilmentäminen, kuten sähinä, murina, pakeneminen eivät ole ratkaistavia asioita, vaan seurausta tunteesta. Siksi rankaisu, kieltäminen ja väkisinkäsittely eivät ole hedelmällisiä tapoja hoitaa pelkoa. Vaikka käytös saataisiin karsittua pois (joka sekin itsessään on haastavaa, koska se kumpuaa intensiivisestä tunteesta), tilalle aina jää kuitenkin itse tunne. Tunne saattaa ajaa kissan jopa hyvin epätoivoisiin tekoihin, ja onkin ihan tavallista, että voimakkaasti pelokas kissa, jota on toistuvasti rankaistu pelon merkeistä, alkaa ennaltaehkäisevästi hyökkäillä ihmisen kimppuun.
Siksi on oleellista ensin tutkia pelon syyt. Joskus pelko on helppo ja yksinkertainen jäljittää, esimerkiksi ne tulevat vieraat tai vaikka imuri. Aina näin ei ole: kissa voi pelätä rappukäytävän ääniä tai naapurin kollikissaa joka merkkaa talon nurkkia.
Yksi iso kissan hyvinvointiin vaikuttava asia on turvallinen elinpiiri. Pelko ei valtaa niin isoa osaa kissan elämästä, jos sen elinpiiri on turvallinen, ennakoitava ja vastaa kaikkiin kissan elämän tarpeisiin. Rutiinit usein miellyttävät kissaa. Sen lisäksi, että kissan elämä on ennakoitavaa, kannattaa kiinnittää huomiota kissalle tarjottaviin aktiviteetteihin. Aktiivisuudella rakennetaan myös kissan itseluottamusta.
Kouluttaminen pelon voittamisen apuna
Jos pelko on tiettyä asiaa kohtaan, vastaehdollistamisesta on varmasti hyötyä.
Tällä ei tarkoiteta sitä, että imuri laitetaan päälle silloin, kun kissa kävelee ruokakupille, vaan vastaehdollistaminen aloitetaan hyvin pienistä asioista. Esimerkiksi kissaa, joka pelkää lasta, ei kannata heittää tilanteeseen jossa lapsi antaa herkut sylistä. Kissan näkökulmasta tilanne voi olla yhä uhkaava, kun tuttuun ja turvalliseen yhdistyy jotain tuntematonta ja ennalta-arvaamatonta. Alkuun kannattaakin pyrkiä siihen, että pelon aiheesta saadaan neutraali, ei vielä positiivinen asia: lapsivieraiden tullessa talouteen kissoilla on oma rauhallinen paikka, johon lapsi ei pääse, ja aina kun lapsivieraita tulee, kissat saavat vaikkapa buffet-aterian turvalliseen tilaansa. Negatiiviset kohtaamiset, joissa kissan pelko vahvistuu, minimoidaan. Kun itseluottamusta on tarpeeksi, välimatkan lyhentämistä voi alkaa harkita hitaassa tahdissa.
Tiettyihin tilanteisiin voi myös harjoitella käytöksiä, jolloin niistä tulee ennakoitavampia. Eseimerkiksi eläinlääkärin vastaanotolla käyminen on monelle kissalle vaikea paikka, sillä sen näkökulmasta katsottuna vastaanotolla haisee useilta uusilta ihmisiltä ja eläimiltä, vieraat ihmiset tulevat iholle, lääkärissä tehdään epämiellyttäviä asioita ja sitä edeltää automatka, joka on ihan oma lukunsa kummallisen liikkumisen, uuden ääni- ja hajumaailman ja kuljetuskopan kanssa. Koko homma tuntuu varmasti ujommasta yksilöstä hirveältä höykytykseltä!
Kun tilanteeseen tuodaan tuttuja elementtejä, joita harjoitellaan kotona — kuten vaikkapa paikallaan olo, korviin katsominen tai suuhun vilkaisu – ja joista kissa tietää, että seuraa palkinto, tulee kissan kannalta sekavaan tilanteeseen jotain järkeä ja rakennetta. Todennäköisesti pelkoreaktio lievenee ja kissaa on helpompi myös rauhoitella tuntemattomassa paikassa. Treeniä vaaditaan kuitenkin, paljon.
Pelkoon kannattaa suhtautua ennakoiden
Vaikka emme voi kääriä lemmikkejämme pumpuliin tai kuplamuoviin, voimme kuitenkin tarjota niille hyviä kokemuksia paikoista ja henkilöistä, joita ne väistämättä tulevat jossain vaiheessa kokemaan. Jos kissasta halutaan valjasteleva kissa, kannattaa harjoittelu aloittaa sisällä kuljetuskopan kivaksi asiaksi muuttamisesta, sillä ulkomaailma on iso ja pelottava paikka sisäkissalle, ja silloin turvapaikalle on suuri tilaus.
Myös eläinlääkärissä käyntiä voi harjoitella. Kysy omalta klinikaltasi, voisiko kissa tulla vaikkapa turistina käymään klinikalla säännöllisesti niin, että se pääsisi tutustumaan klinikkaympäristöön vaikkapa eläintenhoitajan tapaamisella. Klinikalla ollessa voidaan kissan stressiä helpottaa tutuilla herkuilla. Jos olet treenannut kotona jotain käytöksiä, niitä voi treenata myös uudessa ympäristössä, mikäli kissa on tarpeeksi avoin sille.
Kaikkea voi harjoitella, ja kannattaakin. Mitä enemmän kissalla on kokemuspohjaa asioita kohtaan, sitä helpommin se myös tulevaisuudessa käsittelee uusia haasteita. Mikäli kyse on villiintyneestä populaatiokissasta, harjoittelu usein aloitetaan pakkasen puolelta, mutta kotiharjoittelulla ja positiivisella suhtautumisella lievennetään oleellisesti myös sellaisen kissan stressiä uusissa ympäristöissä, joihin kissa väistämättä jossain vaiheessa joutuu.
Seuraavissa postauksissa kirjoitan vinkkejä siitä, miten esimerkiksi hyvin aran tai villiintyneen kissan itseluottamusta voi kotiharjoittelulla jonkin verran parantaa.
__
Haluatko harjoitella eläinklinikalla käyntiä? Pidän Pirkkalassa Eläinklinikka Tassupaikassa noin kerran kuukaudessa klinikkaharjoittelupäiviä, joissa käydään läpi kissaystävällistä käsittelyä ja eläinlääkäritaitojen harjoittelua. Varaa aika Tassupaikan ajanvarauskalenterista. Seuraava päivä on keskiviikkona 4.5.2022, aikoja klo 15 alkaen. Hinta 45 €/30 min.
8
