Ensinnäkin — mahtavaa, että haluat ottaa haasteen vastaan! Sitten siihen kääntöpuoleen: muista, että otat nimenomaan haasteen vastaan.
Tässä tekstisssä haluan kertoa siitä, millaisia populaatiokissat ovat alkuun, minkälaista etenemistä voi odottaa, ja toisaalta miten siihen voi itse vaikuttaa. Parhaimmillaan populaatiokissa sosiaalistuu täysin kesyksi, mutta jokaisesta kissasta ei tule käsikesyä tai sylikissaa.
Populaatiokissa pelkää
Kun puhutaan populaatiokissasta, usein kissoja on ollut loukutuspaikalla jopa satapäinen lauma. Pentujen sosiaalistaminen ihmistä kohtaan on jäänyt hyvin vajavaiseksi. On siis hyvin oleellista ymmärtää, että populaatiokissa pelkää. Sen pelon ymmärtäminen on avainasemassa siinä, kuinka lähestymme kissaa ja minkälaisia kohtaamisia meillä kissan kanssa on.
Kissa voi olla alkuun stressitilanteessa jähmettyvä tai jopa aggressiivinen. Molemmat käytökset kumpuavat pelosta.
Pelkoa saa siedätettyä pienemmäksi, mutta se ei tapahdu yhdessä yössä tai välttämättä kuukausissakaan. Kannattaa siis tässä vaiheessa hylätä ajalliset odotukset aiheesta ja keskittyä nykyhetkeen. Populaatiokissan adoptointi pitkäaikainen sitoumus — toisaalta, myös minkä tahansa muun lemmikin ottaminen on myös sen loppuelämän mittainen sitoumus.
Hyvinvointitekijät kannattaa laittaa heti kuntoon. Käytännössä kissan kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että sillä on lajityypillisiä mahdollisuuksia toteuttaa itseään, kuten saalistaa, kiipeillä ja raapia pintoja. Pelokkaalle kissalle on tärkeää myös, että se pääsee piiloutumaan tarvittaessa. Nämä kaikki asiat lieventävät kissan stressiä.
Turvallista oloa saattaa myös edesauttaa esimerkiksi Feliway Classic tai vastaava, jossa huoneilmaa kyllästetään kissan naamaferomonilla, jota kissa käyttäisi merkitessään tuttuja ja turvallisia paikkoja. Ihmeratkaisu sekään ei ole.
Sen lisäksi koska puhutaan nimenomaan siedättämisestä, etäisyys ihmiseen on tärkeä asia. Kissalla tulisi olla aina valinnan mahdollisuus poistua tilanteesta, kun sitä alkaa jännittää. Jos lähtökohta on se, että kissaa käsitellään pakolla aina, pelko ei poistu koskaan, vaan vahvistuu. Kissa ottaa ne askeleet etäisyyden pienentämiseen itse, kun ihmisen lähestymisestä tehdään sille kannattavaa.
Hyviä uutisia: et tarvitse kissakuiskaamista tai tuhansia euroja siihen, että kesyyntymistä tapahtuu. Työtä se kuitenkin vaatii, ja nimenomaan sinulta itseltäsi.
Lue myös:
Ensimmäinen villikissa
Kissan kesyttäminen on yhteisen kielen opiskelua
Miten sitten ihmiseen siedätetään?
Ensimmäisenä on tärkeää, että ihmisen lähestymisestä tehdään kissalle kannattavaa. Ihmisestä täytyy tehdä systemaattisesti hyviä asioita, kuten ruokaa ja leikkiä, ennakoiva asia.
Haluan korostaa, että tämä ei tarkoita sitä, että käärit kissan pyyhkeeseen ja syötät sille herkkuja sylistäsi altistustarkoituksessa. Se on floodingia, jolla on usein todella isoja psykologisia seurauksia.
Ihan alkuun tämä voi tarkoittaa sitä, että kissa saa ruoan ihmiseltä ja ihminen poistuu nopeasti. Kissaa ei saa missään nimessä pitää nälässä, vaan se saa ruokaa normaalisti sille sopivin väliajoin, mutta ruokaa ennakoi aina lyhyt ihmisen läsnäolo. Pikkuhiljaa läsnäoloa voidaan lisätä ja etäisyyttä vähentää, tarkkaillen kissan elekieltä. Tavoite on pienissä määrin lisätä altistusta ihmiselle ennen ruokaa.
Ihmisestä alkaa tulla hyvä asia, kiinnostava asia.
Sen jälkeen kesyyntyminen jatkuu usein leikillä ihmisen läheisyydessä, ensin niin, että ihminen pystyy pitämään runsasta etäisyyttä kissaan. Leikkiminen on kissalle tärkeää, koska se simuloi saalistustilanteita. Saalistaminen on kissalle luonnollinen käyttäytymistarve, ja sen puuttuminen arjesta saattaa aiheuttaa monenlaisia hyvinvointiongelmia — mille tahansa kissalle.
Näin ihminen alkaa assosioitua hyviin asioihin ja kissan luottamus myös ympäristöä kohtaan alkaa lisääntyä.
Kissaa kannattaa palkita kaikesta omaehtoisesta kontaktista. Koulutusta voisi verrata pelin opettamiseen, ja tässä vaiheessa opetamme kissalle vielä tämän hämmentävän kommunikaatiopelin sääntöjä. Kissa huomaa kohta, että sen omalla toiminnalla on jokin merkitys, ja se voi säädellä meidän käyttäytymistämme (palkitsemista) sillä, että se ehdottaa meille asioita (kuten lähestymistä).
Joskus on pakko käydä lääkärissä tai lääkitä, miten se onnistuu, jos kissa ei ole käsiteltävä?
Tämä on yleinen huoli myös, vaikka kissa olisi käsiteltävä. On todella tärkeää varautua ennalta näihin tilanteisiin. Tässä se työ, josta äsken puhuin, realisoituu.
Meidän tehtävämme on systemaattisesti kertoa kissalle, että olemme hyviä tyyppejä ja kunnioitamme rajoja. Joidenkin kissojen kanssa esimerkiksi omaehtoinen käsittely (esim. starttinappula) voi olla paras väylä tähän; eläimellä on tällöin valtaa sanoa ei, joka myös usein lisää sen itseluottamusta (tiesitkö, että moni eläin valitsee epämiellyttävänkin toimenpiteen, vain koska valinta on heidän?). Starttinappulakoulutusta hyödynnetään varsinkin koirilla, mutta se on toiminut hyvin myös eläintarhaeläimillä. Lisäksi se tuo kissalle hallinan tunnetta arkeen — ja se on tärkeä osa sen hyvinvointia.
Jos ihmis-eläinsuhde on vasta alussa, eikä harjoittelua ole saatu alkuun, on tiettyjä tekniikoita, joilla kissan käsittely on vähän helpompaa ja kissalle todennäköisesti jonkin verran stressittömämpää. Esimerkiksi Sophia Yinin pyyhetekniikka, josta olen itse jalostanut käyttöön oman versioni. Videoita tällä tekniikallä käsittelystä voit katsoa vaikkapa Pissasirkuksen Youtubesta. Kuvaan sinne lisää videoita aina, kun on mahdollisuus.
Syksyllä uudistan Arka kissa -luentokokonaisuutta, ja sen toisessa osassa tullaan puhumaan kattavasti myös esimerkiksi starttinappulasta ja erilaisista harjoitteista kesyyntymisen tukena. Luentoja pystyy seuraamaan mm. täältä.
Pyydä apua ajoissa — apu ei ole häpeä
Muista, että avun pyytäminen ei ole epäonnistumista. Apua voit pyytää esimerkiksi yhdistykseltä, josta adoptoit kissan, muilta yhdistyksiltä, jotka hoitavat villiintyneitä, tai vaikka kissakouluttajalta.
Ei kannata myöskään rakentaa pilvilinnoja sen ympärille, että kissasta tulisi sylikissa vain rakkauden voimalla. Osa populaatiokissoista saattaa olla todella voimakkaasti traumatisoituneita esimerkiksi koettuaan väkivaltaa, ja joillekin apu tulee auttamatta liian myöhään. Harvoin vain eläinrakkaus auttaa poistamaan trauman. Tällaisten kissojen kanssa suosittelen lämpimästi eläinkouluttajaa tai muuten asiantuntevaa henkilöä avuksi, ja joskus eutanasia on valitettavasti ainoa eettinen vaihtoehto, jos kissan elämä on yhtä stressikierrettä ilman loppua. Millekään eläimelle ei ole hyvä, että se joutuu koko elämänsä piilottelemaan ja ahdistumaan ihmisen läsnäolosta.
On myös yksilöllistä, minkälainen luonne kissalla on ja miten tämä vaikuttaa kesyyntymisprosessiin. Jotkut kissat ovat luonteeltaan ujompia ja toisaalta jotkut stressiin taipuvaisempia. Nämä tekijät voivat hidastaa prosessia. Lisäksi yksilönä kissa voi olla sellainen, ettei se koskaan tykästy kosketukseen, eli silittäminen ei ole sille koskaan palkitsevaa.
Ota asiat siis realistina vastaan. Parhaimmillaan saat vuosien ystävyyden, mutta odotukset rakkauden voimalla parannetusta sähinäpallosta kannattaa jättää suosiolla Disney-satuihin.
4
