No mistäs tämä nyt tähän tupsahti?
Ruokinta meillä on ollut aika perusruokintaa. Kissat ovat saaneet Feline Portan 21- sarjan märkäruokia, mitä kovasti rakastavat, sekä Miamorin pusseja. Molemmat ovat minun mielestäni kohtalaisen hyviä, lihapitoisia ruokia. Näitä on syöty nyt toukokuusta asti.
Elokuinen pissakontrolli oli puhdas. Eli toukokuusta elokuulle kiteitä ei ollut päässyt syntymään, miksi nyt?
Meille majoittui kaksi vauvakissaa lokakuun puolenvälin jälkeen. Herrat saivat mukaansa pussillisen Royal Caninin vauvanappuloita, mitä olen antanut niille niiden kehitystä tukemaan. Myös muut kissat ovat olleet nappuloista innoissaan – emmekä ole niin vahtineet, mitä kukakin syö. Voisin siis kuvitella, että kaikki kolme aikuistakin on vedellyt nappuloita kuonoonsa ihan into pinkeänä.
Oma teoriani on, että koska Neffi ei ihan muutenkaan ole se penaalin terävin kynä, se ei ole tajunnut, että kun on jano, juodaan. Tai sitten nuo vauvanappulat eivät aiheuta janon tunnetta. Yhtä kaikki, ilmeisesti siinä on suurin syy, miten kissa on sitten ne kiteet itselleen kehittänyt. Kiteistä sitten seurasi tulehdus, kuten yleensä tapahtuu.
Ylläpitoruoka pitäisi kiteet poissa, mutta meidän neidille kun ei se enää kelpaa. Viimeksi kun kokeiltiin, kissa päätyi päivystyskuntoon mahataudin viemänä – mahataudin, joka muille kissoille aiheutti muutaman oksennuksen. Neffi oli syömättä melkein kolme kokonaista päivää ja lopuksi joutui klinikalle nesteytettäväksi kolmeksi tunniksi. En kiitos halua enää kokea sitä.
Mikä sitten olisi ratkaisu? Soittelin tänään meidän vakieläinlääkärille ja keskustelimme vaihtoehdoista. Hän vahvisti epäilykseni sanomalla, että hyvin todennäköistähän tuo on, että koko ongelma itseasiassa on juomattumuuden syytä ja märällä märkäruoalla ongelma saattaisi pysyä poissa. Isoin ongelma on tässä se, että miten saada kissa, joka inhoaa kolmea merkkiä ylläpitoruokaa ja närppii vain kastikkeet, syömään ruokaa, mikä pitäisi kiteet poissa. Päädyimme siihen, että kokeillaan vielä liuotuksen jälkeen ihan normaalia märkäruokaa (noita, mitä kesälläkin syötiin) ja lisätään vettä jokaiseen ruokaan. Tämän lisäksi Neffille voisi tarjoilla C-vitamiinitippoja, jotka laskevat virtsan pH:ta ja auttavat siis kidetorjunnassa.
Vahvempiakin keinoja on, kuten dl-metioniinin annostelu, mutta se vaatii jatkuvaa pH:n tarkkailua, ettei ongelma pääse kääntymään päinvastaiseksi.
Voi, kun se ruoka olisi ollut vaan yksinkertainen ratkaisu.