Ajattelin tänään

Kissanpentuja korissa

Kevät on kissanpentujen aikaa. Kissan luonnollisessa rytmissä kiimat alkavat, kun valon määrä alkaa lisääntyä ja ensimmäiset pennut syntyvät jo maaliskuun puolessa välissä. ”Pentusesonki” työllistää varsinkin eläinsuojeluyhdistyksiä, sillä tiineelle kissalle tai pienelle orpopentueelle on erittäin vaikeaa löytää sijoituspaikkaa. Pentueen kasvatus voi pahimmillaan olla hyvin rankkaa myös ihmiselle, mikäli emolta ei tule maitoa ja pentujen hengissäpysyminen on hiuskarvan varassa.

Mitä kannattaa muistaa, kun hankkii itselleen kissaa?

Luovutusiässä on 12-viikon suositus

Kissanpennun luovutusikä on ollut aiemmin vakiintunut 8 viikkoa. Kuitenkin joskus jopa 5-6 viikkoisia pentuja on luovutettu, koska on oletettu emon jo vieroittaneen ne.

Emo alkaa pikku hiljaa vähentää imetystä 4-5 viikon jälkeen. Ilmeisesti ennen tämä on tulkittu pennun vieroittamiseksi. Puolueettomat, tieteelliset tutkimukset rapakon toiselta puolelta kuitenkin osoittavat, että emo opettaa pentujaan noin 10-12-viikkoiseksi asti. Mikäli pentu vieroitetaan liian aikaisin ihmisen toimesta, opetus jää puoliväliin ja häiriökäyttäytyminen saattaa alkaa heti uudessa kodissa tai kissan stressatessa.

Häiriökäyttäytymiseen voi kuulua muun muassa aggressiivisuutta (esimerkiksi jalkoihin hyökkäily ja käsien pureminen – ei ymmärretä leikkiä), ulostamista ja virtsaamista laatikon ulkopuolelle, kaiken saalistamista… Kieltäminen ei auta, vaan usein aiheuttaa jopa toivottua päinvastaisen reaktion, eli käyttäytymisen lisääntymisen. Pitkällä pinnalla varustettu ihminen saattaa onnistua häiriökäyttäytymisen kitkemisessä ja kissan opettamisessa kissan tavoille, mutta usein tällaiset kissat luovutetaan eteenpäin eläinsuojeluyhdistyksiin tai viedään piikille. Vain sen vuoksi, että kissanpentu otettiin silloin, kun se on vielä liian pieni!

Tämän vuoksi on erittäin tärkeää, että kun hankit kissanpentua, ne ovat minimissään 12-viikon ikäisiä. Omalta osaltasi saatat todennäköisemmin säästyä kissan häiriökäyttäytymiseltä jatkossa.

Kissa tarvitsee usein kaverin

Vanhaan kansaan on jotenkin takertunut ajatus siitä, ettei kissa ole laumaeläin. Totta on, ettei se ole samalla tavalla laumaeläin kuten esimerkiksi susi. Ihminen on kuitenkin useimmissa tapauksissa riittämätön lauma kissalle.

Kissa viihtyy parhaiten pienlaumassa, eli yhden tai kahden kaverikissan kanssa. Pennut kannattaa ottaa pareittain, mikäli kissakaveria ei uudesta kodista löydy. Päinvastoin kuin usein ajatellaan, että kahdesta kissasta on tuplavaiva, usein toisen kissan ottaminen kaveriksi helpottaa pentuajan hulinaa ja hepulointia sekä vähentää vaikkapa sohvalle aiheutuvia vahinkoja. Kun kissanpennut pääsevät purkamaan energian toisiinsa, sinullakin on vähemmän tekemistä!

Jos hankit kaveria nykyiselle kissallesi, muista että nyrkkisääntönä kissa hyväksyy paremmin vähän itseään nuoremman kissan omalle reviirilleen. Kissan ei tarvitse olla välttämättä pentu. Joskus pennun hankkiminen vanhemman kissan kaveriksi on väärä ratkaisu, koska vanhemmalla ei ole enää energiaa ja halua leikkiä pennun kanssa. Ajattele kaverin hankinta aina kissan mukaan: jos oma kissasi on erittäin reviiritietoinen ja komentava, hanki kissa, joka ei ole nykyisessä laumassaan laumanjohtaja.

Kulut eivät lopu kissan ostamiseen

Kissasta koituu jatkuvasti lisää kuluja, niin kuin mistä tahansa muusta lemmikistä. Täällä on hyvä, osviittaa antava selvitys paljonko kissan ylläpitoon menee rahaa.

Mikäli ostat kissan yksityiseltä, tarkista sen kasvuolot ja taustat. Onko emo madotettu ja rokotettu? Onko pennut madotettu? Mitä enemmän uhkia on ennaltaehkäisty madottamalla tai rokottamalla, sitä helpommalla sinä pääset. Kannattaa maksaa pennusta, joka on saanut asianmukaisen rokotussuojan jo pentukodissa sekä loishäädetty.

Kissanpentuja saa vielä edelleenkin ilmaiseksi. Joskus pennut on madotettu, joskus ne on haettu navetasta kuljetuskoppaan eikä niitä ole käsitelty mitenkään, joskus emoa pennutetaan ja pennuista pyydetään useita satoja euroja. Myöskään Kissaliiton hyväksymä kasvattajanimi ei turvaa pennun taustoja oletusarvoisesti: kasvattajalla voi olla pimeitä välipentueita, joiden vanhemmat saattavat olla esimerkiksi isä ja tytär.

Jos kissaa markkinoidaan rekisteröimättömänä rotukissana, hälytyskellojen tulee soida. Usein takana on vuosien pentutehtailua kissoilla, jotka ulkonäöltään saattavat muistuttaa rotukissaa – emolla saatetaan tehdä useita pentueita vuodessa eikä ole mitään takeita, mitä terveyshäiriötä taustalta löytyy. Usein tällaisia pentuja ei pääse kotiolosuhteisiin katsomaan tai jos pääsee, et näe sillä kertaa pennun emoa.

Kissanpennun rekisteröintitodistus Kissaliitosta maksaa tällä hetkellä 36 euroa. Sen kalleus ei ole ikinä syy, miksi rotukissan pentuja ei rekisteröidä: todellinen syy löytyy aina jostain muualta. Todellisia syitä voi olla muun muassa liian läheiset sukulaispennutukset (isä-tytär, emä-poika, isovanhemmat-lapsenlapset), kissa ei ole rotukissa, kissa on rotukissa joka on poistettu jalostuksesta esimerkiksi häntäknikin tai napatyrän vuoksi, kissalla on sairaus jonka vuoksi sitä ei saa pennuttaa… Tällaiseen pentuun palaa lähes poikkeuksetta aina rahaa erilaisten eläinlääkärikäyntien vuoksi. On myös hyvin mahdollista, ettei pennuttajalta lähtöisin oleva kissanpentu selviä edes vuoden vanhaksi.

Uuden kissanomistajan kannattaa muistaa, että yllättävään eläinlääkärikäyntiin voi upota useita tuhansia euroja. Päivystysleikkaus sunnuntai-illalla vierasesineen ollessa kyseessä on 1500 eurosta eteenpäin. Pidä aina suunnitelma B takataskussa, mikäli ongelmia tulee eteen.

Neffi on ilmainen maatalosta haettu pentu, johon kiteytyy hyvin se, mitä haen tällä postauksella takaa. Koska Neffin pissaongelmat alkoivat jo sen ollessa alle vuotias, kissaan on nyt sen kolmen elinvuoden aikana uponnut rahaa noin 1500-2000 euroa. En uskalla laskea tarkkaa summaa. Neffin taustoista ei ole mitään varmuutta – kyse on voinut olla populaatiosta, jossa on jonkin verran sisäsiittoisuutta, tai sattuman oikusta. En päässyt ikinä näkemään kissan elinolosuhteita sen kotona, vaan tyttö tuotiin minulle puolimatkaan. Ikuiseksi arvoitukseksi jäännee, oliko kissa sittenkään niin vahinkopentueesta, kuin annettiin ymmärtää.

Hyvällä ruokinnalla ja hoidolla ennaltaehkäiset kissan tulevia eläinlääkärikuluja. Kuitenkin esimerkiksi rokotukset ja leikkautus kuuluvat melkeimpä jokaisen kissan elinkaareen. Kissa kannattaa leikata, mikäli tulevaisuudensuunnitelmissa ei ole pentuja. Kollilla tämä ehkäisee stressiä ja et joudu ongelmiin kun se alkaa tulla sukukypsäksi, naaraalla vältät mahdollisen kohtutulehduksen ja tietenkin sen järkyttävän huudon ja meluamisen, kun kiima iskee. Kissan voi leikkauttaa jo 4kk iässä, usein eläinlääkärit pitävät nukutuksen rajana 2 painokiloa. Jotkut kissat tulevat hyvin varhaisessa vaiheessa sukukypsiksi, joten kannattaa homma hoitaa päiväjärjestyksestä heti, kun se on vaan painon puolesta mahdollista.

Virikkeellinen elämä

Kissa tylsistyy hyvin herkästi: sen luontaiseen päivärytmiin kuuluu usein hyvin paljon metsästystä. Tarjoa kissallesi siis virikkeitä. Hyvin aktiivinen pentu saattaa innostua vaikkapa temppukoulutuksesta tai agilitystä, kun taas ujompi saattaa rakastaa älypelejä, joita voit askarrella itse vessapaperirullista. Leikkiminen, jolloin kissa saa saalistaa, usein on kissan päivän kohokohta. Valjastelu on myös rohkeammille kissoille mieleen ja voi olla erittäin palkitsevaa myös omistajalle!

Virikkeellistäminen jälleen kerran auttaa siinä, ettei huonekalujasi tuhota eikä häiriökäyttäytymistä pääse ilmenemään. Kissakaveri usein piristää jo tylsistymään päässeiden kissojen elämää.

Adoptoiminen on hyvä vaihtoehto

Eläinsuojeluyhdistyksille tulee sadoittain kissoja vuodessa. Suurin osa näistä kissoista on mamman mussukoita, joiden koti syystä tai toisesta joutui niistä luopumaan, osa voi olla arempiakin pihalta loukutettuja. Niille on kuitenkin yhteistä se, ettei omaa kotia löydy. Varsinkin vanhemmat kissat usein viettävät tilapäismajoituksessa hyvinkin pitkään. Mikäli et välttämättä halua itsellesi kissanpentua, harkitse myös kissan adoptointia eläinsuojeluyhdistykseltä. Tilapäiskoti osaa kertoa myös kissan luonteesta erittäin hyvin, koska on viettänyt kissan kanssa usein jo pidempään aikaa. Yhdistyksen luovutussopimus kannattaa lukea tarkkaan ennen kuin lähdet kissaa adoptoimaan.

Lemmikin ottaminen on aina sitoumus

Elämäntilanteet muuttuvat – tähän kuitenkin pitää osata varautua. Kun otat lemmikin, sitoudut sen hoitamiseen parhaimmassa tapauksessa kymmeniksi vuosiksi. Kymmeniin vuosiin mahtuu muuttamista, lapsia, uusia puolisoita, allergiaa – lemmikki ei ole tavara, jonka voit heittää roskiin kun et voi enää sitä pitää. Se on elävä olento, joka tuntee ja tarvitsee huolenpitoa.

Sinä olet vastuussa tulevasta lemmikistäsi. Vaikka lemmikin hoitaminen ei ole todellakaan ydinfysiikkaa, kuten nykyään annetaan ymmärtää, muista että lemmikkisi on riippuvainen sinusta; et voi lykätä vastuuta ruokinnasta sille tai jättää sitä oman onnensa nojaan, vaikka sinulla olisi itselläsi kiire tai ”muuta elämää”. Lemmikki elää kotonasi 24/7 ja sinä olet usein sille koko maailma. 

0
Tags:

5 comments

  1. Kiitos riksu, asiallinen paketti !Saanko linkittää omaan blogiin?

  2. Taru, tottakai saat! 🙂 Hieno homma jos tästä jollekin olisi apua.

  3. Hyvä kirjoitus 🙂 Tähän olisi voinut vielä lisätä miksi hyvin hoidettu pentu maksaa, mutta siitä voi myös kirjoittaa erikseen.

  4. KittyCatCat, nyt kirjoittelin sellaisenkin 🙂
    http://pissasirkus.blogspot.fi/2013/05/maksaahan-se-jo-mansikoita.html

    Taru, kiitos!

Vastaa käyttäjälle Riksu Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.