Hyvinhoidettu voi olla monella tapaa enkä nyt kiellä sitä, etteikö ilmainenkin kissapentu olisi voinut kokea rakkautta syntymäkodissaan. Pennuttamisesta on kuitenkin tullut rankka ja kissoja rasittava bisnes, koska rotukissat ovat useamman lemmikkikissaa hankkivan lompakolle liian tyyriitä ja kuitenkin halutaan hieno kissa jalolla sukutaululla.
Miksi kissanpennusta kannattaa maksaa – ja minkälaiselta kasvattajalta pentu kannattaa hankkia?
Loishäätö, rokotukset, veriryhmä ja FIV & FELV
”Eihän niitä kissoja ole ennenkään rokotettu!” ”Mihin sisäkissa tarvitsee rokotuksia?”
Pentu on ensimmäiset elinviikkonsa hyvin haavoittuvainen. Emolle annettu kolmoisrokotus tehoaa kahta kissaflunssaa, kalikia ja herpestä, sekä tappavampaa kissaruttoa vastaan. Äidinmaidossa rokotussuoja siirtyy myös pentuihin. Usein suositellaan, että pentu rokotetaan ensimmäisen kerran jo ennen luovutusikää tai viimeistään luovutusikäisenä (12 viikkoa) ja vahviste annetaan kuukauden päästä. Pentu saattaa aivastella itsensä kalikin tai herpesviruksen aiheuttaman flunssan lävitse, mutta usein flunssa tulee lievempänä. Rokotesuojattomuus saattaa edesauttaa myös aktiivisen viruksen leviämisen uuteen kotiin, koska se näkyy usein pennun ilmiasussa joko räkäisyytenä, silmätulehduksina tai jopa ihan kuumeiluna. Jokainen oire lisää viruksen tarttuvuutta muihin kissoihin, eikä aikuisiällä tarttuva herpes tai kaliki ole välttämättä mikään kiva juttu talon vanhemmille kissoille.
Loishäätö on aivan yhtä tärkeä osa pennun kasvamista. Kissoilla on lähes aina jonkinlaisia sisä- tai ulkoloisia: näitä ovat muun muassa ystävämme suolinkaiset, erilaiset zoonoosit (kuten giardia), korvapunkit tai vaikkapa väiveet. Säännöllisillä madotuksilla kantaa hillitään ja niistä voi päästä jopa kokonaan eroon. Suolinkainen on melko harmiton, mutta esimerkiksi giardia tarttuu ihmisiin ja siitä on todella vaikea päästä eroon muun muassa lapsiperheessä. Se on myös harmillinen vaiva ja pahaksi äityessään voi aiheuttaa kissan kuivumisen tai eutanasiaan päätymisen. Vastuuntuntoinen kasvattaja huolehtii siitä, että hänen omat kissansa – varsinkin pentueen emo – on loishäädetty, pentueesta puhumattakaan.
Kuka haluaisi tietää kissansa veriryhmän? No, kasvattaja esimerkiksi. Tässäkin on hyvä syy: pahimmassa tapauksessa isä ja emä ovat eri veriryhmää – kissoillahan niitä on kolme, A, B ja AB – ja tämä aiheuttaa pentujen ensimmäisen 72 tunnin aikana kasvattajalle sydämentykytyksiä. Väärää veriryhmää olevat pennut emoonsä nähden voivat nimittäin kuolla. Mikäli B-veriryhmän edustaja saa A- tai AB-veriryhmän verta, tämä voi aiheuttaa voimakasta tulppautumista. Myös emon imettäminen synnytyksestä seuraavien 72 tunnin aikana saattaa aiheuttaa pentukuolemia, mikäli pennut ovat eri veriryhmää kuin emonsa. Tämä on kissanpentujen yleisin kuolinsyy; tiesitkö? Voit lukea tästä lisää täältä.
FIV ja FELV ovat vielä hyvin tuntemattomia käsitteitä kissanomistajille, mutta sitäkin tärkeämpää on mainita ne tässä. Molemmat ovat kissan kuolemaan johtavia virussairauksia, joiden kantaja kissa on loppuikänsä. FIV, eli kissan immuunikatovirus (vrt. ihmisten HIV) tarttuu nimenomaan limakalvo- ja verikontaktissa, eli usein astutustilanteessa. FIV itsessään ei ole tappava virus, mutta se aiheuttaa kissan immunisysteemin tuhoutumisen, eli kissan immuunisysteemi ei voi enää puolustautua erilaisia sairauksia vastaan. Kissa voi olla monia vuosia oireeton, eikä omistaja välttämättä tiedä ilman testiä, että kissa kantaa kyseistä virusta. Viruksen edessä aktiivivaiheeseen kissaan tarttuvat tavallisesti kaikenlaiset virustaudit ja jokin näistä voi olla kissan loppu. Lue lisää FIV:istä.
FELV on kissan leukemiavirus ja tarttuu samankaltaisesti kun FIV, eli limakalvo- tai verikontaktissa. Mikäli kissan immuunisysteemi ei voita virusta, se on usein tappava. Testin jälkeen määritellään taudin vaihe. Kissa jää kuitenkin loppuelämäksi FELV-kantajaksi, vaikka se olisi oireeton. Lue lisää FELV:istä.
FIV ja FELV-testit ovat suositeltuja myös Kissaliiton kasvattajille, mutta eivät pakollisia. Kummatkin kuitenkin leviävät hyvin herkästi ja ovat kuolemaan johtavia, joten hyvin vahvasti suosittelisin jokaista kissan kasvatusta harkitsevaa testauttamaan kissansa näiltä viruksilta.
Hyvä ruoka, parempi mieli
Tiine emo tarvitsee enemmän ruokaa. Kuitenkin myös ruoan laadulla on väliä: huonolla ruoalla ollut emo saattaa riuduttaa itsensä imettäessään tai pennut saattavat jäädä alikehittyneiksi, joka voi johtaa kuolemaankin. Neljän-viiden viikon ikäisenä pennut alkavat maistella kiinteää ruokaa – ja mitä enemmän tuo kiinteä ruoka tukee pennun kasvua, sitä vähemmän tulevaisuudessa tulee ongelmia. Esimerkiksi kalsiumin puute, kuten ihmiselläkin, johtaa luustoheikkouksiin ja myöhemmällä iällä herkempiin murtumiin.
Mutta onhan ennenkin pärjätty vain kissalle jätetyillä makarooniloodan rippeillä!? Muistattehan, että ennen myös nämä kotiruoalla ”herkuttelevat” kissat metsästivät, eli söivät pääasiassa kuitenkin sitä lajinmukaisinta apetta.
Mahdollinen vastike nostaa kuluja mukavasti: joskus emolta ei tule maitoa tai pennut eivät vaan opi tissille, jolloin on pakko keksiä millä tavalla ne pidetään hengissä. Kasvattajan laittamaa aikaa pentuihin voi olla tässä vaiheessa turha mitata, koska parhaassa tapauksessa koko pentue tulee ruokkia käsin kahden tunnin välein – jolloin ison pentueen kyseessä kasvattaja viettää koko päivänsä pentulaatikon vieressä.
Mikä on sopiva hinta kissanpennusta?
Bisnes rasittaa kissaa
Rotukissabuumi on taannut sen, että lemmikkikissaksikin halutaan näyttävän näköinen yksilö. Plussaa on, mikäli se jotenkin muistuttaa jotain rotua, kuten esimerkiksi norjalaista metsäkissaa, maine coonia tai vaikkapa venäjänsinistä. Tämä on saanut ihmiset haistamaan bisneksen myös kissan pennuttamisessa: ei ole oikeastaan väliä, onko kissalla rotukissataustaa, mutta mikäli ulkonäköä on, se voi aina olla rekisteröimätön rotukissa.
Kuten ylläolevasta laskelmasta huomaamme, kissanpentuja teettäessään ei paljon plussalle jää, jos homman tekee ihan oikeasti ajatellen pentujen parasta. Rotukissakasvatuksessa rahaa saa tietenkin vielä palamaan emon ja isän näyttelytuloksien hankkimisee sekä sienitesteihin (jotka tulevat tarpeeseen, jos kissa liikkuu paljon näyttelyissä!). Pennun hinnalla voidaan yrittää kattaa näitä kuluja, mutta kokonaisuudessaan plussalle siitä tuskin jää, jos kaiken laskee mukaan.
Tämän ovat myös nämä bisneksen haistaneet huomanneet. Pennusta maksetaan aitoa kahisevaa, koska halutaan ”rotukissa”, muttei haluta panostaa lemmikkiin niin paljon. Tämän vuoksi pentutehtailu on myös kissanpennuissa hyvin suosittua toimintaa.
Pentutehtailija voi olla monenlaista: hän voi olla jopa aito, rekisteröity Kissaliiton kasvattaja, joka on vain onnistunut turhan hyvin pitämään rekisteröimättömät välipentueet salassa. Usein pentutehtailusta alkunsa saaneet pennut ovat lähtökohtaisesti jo sairaita, sillä emon immuniteetti ei ole kunnossa ja virukset saavat isossa kissalassa hyvän pohjan lähteä leviämään. Tämän vuoksi suosittelen jokaiselle pennunhankkijalle sitä, että tarkastelette hyvin kriittisesti ilmoitusta kissanpennuista sekä tarkastatte kasvattajan taustat – aina!
Kun rekisteröity rotukissa maksaa 800-1500 euroa, usein pentutehtailija pyytää ”rekisteröimättömästä” vastaavasta vain 300-500 euroa ja väittää rekisteröintiä kalliiksi. Rekisterikirjan arvo on kuitenkin 36 euroa vuonna 2013. Ennemmin syy rekisteröimättömyyteen löytyy siitä, ettei kasvattaja halua sitoutua Kissaliiton kasvattajasopimuksessa mainittuihin sääntöihin tai tämä pentue ei täytä rekisteröintiehtoja (esimerkiksi liian läheiset sisarusastutukset). Muista, että otat aina riskin, jos ostat rekisteröimättömän rotukissan!
Vaikka pentu saa maksaa ja haet vain kotikissaa, suosittelen tarkastamaan taustat myös aina silloin. Vieraile kasvattajan luona ja tutustu pentueen emoon, ja jos mahdollista, myös isään. Näin saat arvokasta tietoa pennun sukutaustasta ja näet myös millaisessa kunnossa kissat ovat. Usein pentutehtailijan tunnistaa jo siitä, ettei pennun emoa näe, vaan kaupat tehdään parkkipaikalla.
Todella hyvän käsityksen kotikissakasvatuksesta saat 4Catsin ylläpitämästä blogista, missä hän kertoo oman kasvatusprojektinsa tuloksia: 4Cats. Mikäli etsit kissanpentua, hyvä idea on myös kysellä paikallisilta eläinsuojeluyhdistyksiltä niitä – vaikka taustat eivät olekaan välttämättä parhaimmilla tavoin tiedossa, usein pentu on kuitenkin jo FIV/FELV-testattu, leikattu, rokotettu ja todettu terveeksi, kun se luovutetaan!
