Number Uno virhe, minkä uusi kissanomistaja (minä mukaan lukien) voi tehdä, on vain sysätä kaksi kissaa yhteen ja toivoa parasta.
Kissa ja reviiri
Kissa on eläin, jolla on kohtuullisen laaja reviiri, eli elinalue – se voi olla jopa kymmeniä kilometrejä. Reviiri koostuu ydinreviiristä ja rajareviiristä. Luonnollisesti kissa hakeentuu perhelaumoihin, jotka ovat pieniä, alle kymmenen kissan yhdyskuntia samalla alueella. Poikkeustapauksissa (kuten kissapopulaatiot, engl. feral cat colonies) samalla reviirillä voi kuitenkin asua satoja kissoja.
Oman lauman yksilöitä kohtaan kissa on suvaitsevainen, mutta vieraat kissat eivät ole kissan reviirille tervetulleita. Tämä tulee ymmärtää, kun kissalle on hankkimassa kaveria.
Ensisijaisesti kissa väistelee reviirin omistajaa, eli toista kissaa, viimeiseen asti. Omistajakissa merkitsee reviiriä virtsaamalla sen rajakohtiin sekä feromonilla (naama- ja kynsiferomonit). Ohikulkevat kissat lukevat näitä merkintöjä ja pystyvät tulkitsemaan koska merkintä on tehty – ja sitä kautta valitsevat reittinsä muualta.
Jos kuitenkin tapahtuu tilanne, missä vieraat kissat törmäävät toisiinsa, pyritään tappelua ensisijaisesti välttämään esimerkiksi pelottelemalla vieras kissa pois (esimerkki, esimerkki 2, esimerkki 3). Mikäli yhteenotto on väistämätön, tapahtuu tappelu ja usein vieras kissa lähtee hyvin nopeasti luikkimaan väärältä reviiriltä pois.
Miksi kerron tämän? Koska tämä täsmälleen sama tapahtumaketju tapahtuu joka kerta, kun vieras kissa tutustutetaan uuteen laumaan.
Mi casa ain’t su casa!
Suljetussa asunnossa vieras kissa ei pääse pakenemaan reviirin omistajakissaa, vaan usein tappelu pääsee syntymään – useita kertoja. Siksi uusien kissojen tutustuttamisen tulisi edetä hitaasti ja täysin uuden kissan ehdoin. Vaikka tiedän monia onnellisia kissapareja, jotka on salamatutustutettu toisiinsa, en usko että se on millään tavalla paras tapa. Tiedän myös monia epäonnistuneita tutustumisia, jotka ovat johtaneet käytöshäiriöihin ja myös uudesta/vanhasta kissasta luopumiseen. Monet näistäkin ongelmista olisi vältetty, jos tutustumisvaiheeseen olisi käytetty aikaa ja vaivaa.
Uudelle tulokkaalle tulisi tarpeeksi ajoissa tehdä ihan oma rauhallinen paikka, joka toimii kyseisen kissan tukikohtana laumaantutustuttamisen aikana. Voit verrata uuden kissan laumaantulemista siihen, että jos itse joutuisit muuttamaan valmistautumatta täysin tuntemattoman ihmisen kanssa yhteen. Myös kissalle on melkoinen järkytys saada uusi kämppis, joka ei ole yhtään halukas jakamaan omaa tilaa hänen kanssaan. Siksi on hyvin tärkeää, että laumaantulevalle kissalle on valmisteltu oma tukikohta, jossa se voi rauhoittua ja tuntea olonsa turvalliseksi.
Sähinöiltä ja murinoilta ei usein kuitenkaan voi välttyä, mutta niitä voi hillitä. Ei kannata siis alun myrskyämistä säikähtää, vaan pyrkiä parhaansa mukaan lieventämään molempien osapuolien stressiä.
Lauma muuttuu
Lauman muuttumiseen kannattaa varautua jo hyvissä ajoin: mikäli Feliway ei ole vielä seinässä tohisemassa, muista laittaa se vähintään viikko ennen uuden kissan tuloa. Jos on mahdollista, ota mukaasi tutunhajuinen pieni tekstiili uuden kissan lähtöpaikkaan haisteltavaksi ja ota sieltä jokin vastaava mukaan kotiin aiemmille asukeille haisteltavaksi. Erillinen Feliway melkeimpä kannattaa laittaa tukikohtahuoneeseen laumaan tulevalle kissalle.
Kun kissa saapuu, vie se mieluusti suoriltaan tukikohtaan. Ovenrako kannattaa peittää löyhästi pyyhkeellä tai muulla tekstiilillä, joka hajuiltaan muistuttaa kissaa edellisestä paikasta ja omasta hajusta, ainakin ensimmäiseksi vuorokaudeksi. Tämä helpottaa uuteen paikkaan tutustumista (eivätkä muiden kissojen hajut tule niin voimakkaana päälle) sekä luo turvallista ilmapiiriä uudelle kissalle. Tukikohta voi olla esimerkiksi omistajien makuuhuone – kissalla on siellä seuraa (eristys olo ei ole rangaistus!) ja uuden kissan hajut tarttuvat omistajaan ja omistajien vaatteisiin helposti.
Laumaan jo kuuluvat kissat tulee myös muistaa. Muutos on niillekin iso – yhtäkkiä oma tila tuleekin jakaa täysin tuntemattoman kanssa. Ensimmäinen reaktio on ajaa tulokas pois, joten ovella usein päivystetään ja ulistaan. Kissoille tulee järjestää riittävästi aktiviteettiä, niin että tulokas ei vie koko huomiota. Esimerkiksi leikkiminen tukikohtahuoneen läheisyydessä on hyvää, positiivista aktiviteettiä, joka vie huomiota tulokkaasta pois.
Tie sydämeen kulkee vatsalaukun kautta
Kun molemmilla puolilla ovea on kissoja, tietenkin tuntemattoman kissan haju on molemmilla puolilla vahva – niin tulokkaalle kuin aiemmalle laumalle. Paras aseesi muokata molempien mielipide myönteiseksi on tietenkin ruoka. Vaikka kissa ei olisi ruokaorientotunut, ruoka ja ruokinta saa sen positiivisemmaksi usein mitä tahansa asiaa kohtaan.
Voit alkaa jo ensimmäisestä päivästä lähtien pitämään oven molemmin puolin ruokakuppeja lähellä ovea. Ei ole niin väliä, pidätkö jatkuvaa ruokintaa vai onko teillä ruoka-ajat – tärkeintä on, että kissa haistaa vieraan kissan syödessään. Älä yritä haukata isoa palaa kerrallaan, vaan aloita vähän kauempaa ja etene hitaasti ruokinta ruokinnalta lähemmäs ovea.
Kissoista riippuen varaisin tähän vaiheeseen päivästä viikkoihin aikaa. Tarkkaile kissojen reaktioita niiden syödessä: jos kissa ei keskity ruokaan vaan ennemminkin oven toisella puolella tapahtuviin tapahtumiin, kupit ovat vielä liian lähellä ja etenet liian nopeasti.
Hajujenvaihto
Usein kissoja auttaa suhtautumaan myönteisesti myös pitkällinen uuden kissan hajuun tottuminen. Jos mahdollista, päästä uutta kissaa tutustumaan muuhun asuntoon niin, etteivät muut kissat pääse sen kimppuun. Ihan pari minuuttia tutustumista riittää. Älä kuitenkaan nosta kissaa väkisin ”uudelle puolelle” vaan anna sen hipsutella omassa tahdissaan pois turvahuoneestaan.
Hajuja voi vaihtaa myös esimerkiksi pyyhkeiden ja muiden tekstiilien avulla. Joku kissakuiskaaja joskus antoi sukkavinkin: silittele kissoja puhtaalla sukalla varsinkin leuan alta, missä feromonirauhanen sijaitsee. Vaihda sen jälkeen sukat niin, että kissat pääsevät haistelemaan toistensa hajuja.
Voit myös ottaa hiekkalaatikoista (pienehköjä) pissapaakkuja ja vaihtaa niitä vessojen kesken. Näin hajut sekoittuvat myös laatikolla.
Open sesame
Siinä vaiheessa, kun päästään pisteeseen jossa kissa ei enää kiinnitä vieraan kissan hajuun tai oven toiselta puolelta kuuluviin ääniin huomiota, voidaan ovea raottaa. Älä jätä ovea raolleen ellet ole itse valvomassa ja puuttumassa tilanteisiin. Mitä aggressiivisempia kissat ovat toisiaan kohtaan, sitä huonommin ne ikinä tottuvat toisiinsa! Kyse ei ole todellakaan ”arvojärjestyksen” tai ”välien selvittelystä” kuten yleisesti tulkitaan, vaan vaistosta ajaa vieras kissa omalta reviiriltään pois.
Mikäli sinulla on mahdollisuus asentaa verkko-ovi tai jotain vastaavaa, tee se. Tarkoitus on saada kissat näkemään toisensa ilman lähikontaktia aluksi. Voit pitää ovea ruoka-aikaan raollaan niin, että kissat näkevät toisensa, mutta keskittyvät ruokaan.
Jos kissat ovat myöntyväisiä, voit antaa niiden haistella toisiaan hitaasti. Uuden kissan paetessa turvahuoneeseen sulje ovi, äläkä päästä muita kissoja jahtaamaan sitä.
Tuijottaminen, sähinä, ulina ja murina ovat tässä vaiheessa hyvin normaaleja reaktioita. Yritä pehmentää niitä harhauttamalla huomio esimerkiksi leluun. Jos sinulla on useita kissoja, päästä niitä mieluummin vuorotellen tähän tilanteeseen, ei kaikkia yhtä aikaa.
Seuraa uuden kissan reaktiota: jos se on utelias ja itsevarma, voit antaa sen tehdä kontaktia muihin kissoihin. Aran kissan kohdalla etene hitaasti ja varoen, vältä minkäänlaisia konflikteja.
Kun kissat alkavat kiinnittää huomiota myös muihin asioihin kuin toisiinsa, ollaan jo aika selvillä vesillä. Silloin uusi kissa ei ole enää vieras, joka pitää ajaa pois, vaan ennemminkin joku puolituttu, joka voi käydä reviirillä kääntymässä. Siitä on hyvä alkaa rakentaa ystävyyttä!
Laumaantuminen
Kissojen totuttua toisiinsa melko hyvin, niin ettei tappeluja synny, voit alkaa pitää turvahuoneen ovea enemmän auki. Pidä turvahuoneessa omaa hiekkalaatikkoa ja ala hitaasti myös ruokailuilla lähentää kissoja – älä laita kuppeja heti samalle alueelle, vaan tuo niitä varovasti lähekkäin ruokailu ruokailulta.
Yöt ja sellaiset ajat, jolloin et pysty kissoja valvomaan, kannattaa kissat vielä eristää, kunnes näet että ne alkavat sietää toisiaan hyvin. Kuten olen moneen kertaan toistanut: vältä mitä tahansa tappeluita alkuun. Joillekin tässä vaiheessa menee pari päivää, joillekin kuukausia. Esimerkiksi meidän oma Kirppu vietti yöt vielä kaksi viikkoa tulonsa jälkeen makuuhuoneessa.
 |
| Kaveri on kiva tyyny! t. Viuhti |
Mistä sitten tietää, että kissat alkavat laumaantua? Selviä merkkejä ovat esimerkiksi yhteiset pesuhetket: kissat pesevät toisiaan. Jos ne mahtuvat samalle kupille ilman sähinöitä, eli jakavat ruokaa, ne usein ovat hyvin läheisissä väleissä. Usein myös yhdessä nukkuminen ja hiekkalaatikon jakaminen ovat merkkejä siitä, että kissat ovat samassa laumassa.
On kissoja, jotka oppivat sietämään toista kissaa, mutteivat koskaan laumaannu. Näille kissoille tulee aina olla omat hiekkalaatikot ja nukkumapaikat, sekä riittävästi huomiota. Tämä voi kuitenkin olla täysin onnistunut järjestely varsinkin kahden vanhemman, itsenäisen kissan kanssa, jos omistaja siihen vaan pystyy panostamaan!
Yksilö
Jokainen kissa on yksilö, ja sitä tulisi myös kohdella sellaisena. Aina siis näilläkään ohjeilla ei mene kuin Strömsössä. Joskus vain kissojen kemiat eivät mätsää, tai ne ovat liian samanlaisia tullakseen toimeen. Tutustuttaminen on pitkä prosessi ja usein hyvin palkitseva – loppujen lopuksi. Älä luovuta liian helposti – mutta muista, että ei kissaa voi pakottaakaan kenenkään kaveriksi!
Miten teillä tutustuminen on mennyt?
Tätä tarinaa olen lukenut monta kertaa ja kertonut ystäville ja tuttaville ennen kuin ovat uuden kissan hankkineet. Olet hyvin kertonut ne vaiheet, millä laumaantumista edistetään ja meillä on ohjeidesi mukaisesti nyt kaksi tyytyväistä kollia, jotka painivat välillä keskenään, mutta muuten ovat hyväksyneet toisensa täydellisesti. Ja se painiminenkin on leikkiä.
Ihana kuulla!! Eihän nuo ohjeet ihan tyhjentävät ole — ovathan kissat aina persoonia — mutta kiva kuulla että pääperiaatteet toimivat. Terkkuja kollipojille ja kiitos ilahduttavasta kommentista 🙂
Täällä myös tätä useasti tavattu ja mietitty omia toiminta tapoja. Pissapaakkuja en ole vielä lähtenyt vaihtamaan, mutta ehkä senkin vielä teen… Meillä on ollu uusi kolli nyt suurinpiirtein 9vkoa ja narttu hyvin reviiritietoinen! Verkko-oven takana menee paljon aikaa, toki kisun seurana siellä on joko.öapset tai minä usein. Ja pääsee toki tutkailemaan muuta taloa useamman kerran pvässä. Enää en ole niinkään varma, tulevatko kissat suopumaan toisiinsa, mutta yritystä jatketaan…
Pikku hiljaa! Todella toivon, että teillä tyttö suopuu uuteen tulokkaaseen. Onneksi kollit ovat sen verta lunkeja, että monesti ottavat sähinät ja suhinat vastaan pyörein silmin, eivätkä vastaa siihen. Pidän peukkuja <3 🙂
Heippa! Täällä ollaan vihdoinkin kahdeksan kk jälkeen siinä tilanteessa, että kissat ovat samassa tilassa 🙂 Kauan siihen meni ja sitkeyttä tarvittiin! Reilu kaksi vkoa on kolli saanut olla yötkin samassa tilassa ja lyhyitä aikoja ovat olleet päinsäkin ilman vahtia. Vieläkin narttu yrittää ärsyttää kollia näykkimällä takajalkoja ja nyt parina pvänä on ohimennen käynyt läpsäisemässä tassulla toista, mutta eiköhän ne nyt suovu toisiinsa. Varmaankin liian moni tutustuttaminen jää liian lyhyeksi, luovutetaan liian aikasin ja todetaan etteivät kissat suovu toisiinsa. Näin jälkeenpäin miettien, olihan siinä homma!!
Niimpä! Voi että, ihana kuulla onnistumisia vaikka pitkään on mennytkin <3 Isosti tsemppiä teille!
Olisi ihanaa jos osaisit sanoa vinkkejä meidän tilanteeseen, jossa siis ennestään on 8-v kissaneiti ja tulossa olisi kaksi letkeää kissakaverusta poikakissoista samaan talouteen. Olemme muuttamassa viikon päästä ja nyt mietin, että miten tässä uudessa kodissa kissat kannattaisi toisiinsa tutustuttaa. Reviirejä kun ei ole vielä valmiina lainkaan.
Meillä on kaksi kerrosta ja alakerrassa olohuone ja keittiö yhtä yhteistä tilaa ja yläkerrassa kaksi makkaria ja kylppäri. Meidän vanhalle kissalle on huonekaluissa tutut tuoksut ja tutut ihmiset, mutta kissapojille tämä on kaikki ihan uutta.
Kummat kannattaisi pitää huoneessa ja kummat päästää isoon tilaan? Tytön tuoksua olisi kaikissa huonekaluissa jo, niin olisiko hyvä jos pojat pääsisivät kiertelemään isommin asunnossa ja tytsy olisi sitten meidän makkarissa alkuunsa, vai juuri toisin päin?
Pahoittelut, mä ehdin nyt vasta tähän kommenttiin. Itse ehkä päästäisin juuri niin, että pojat vapaaksi ja tyttö omaansa, koska hajujenvaihto on tavallaan jo tehty huonekaluilla 🙂 Toivottavasti muutto meni hyvin ja tutustuttaminen on lähtenyt käyntiin!
Kiva kuulla muiden kokemuksia asiasta. Meille muutti juuri n 4kk ikäinen tyttökissan pentu. Meillä on kaksi 2v leikattu poikakissa, on annettu käydä toisiaan nuuskimassa mutta pidetään kuitenkin eri tiloissa eli ei ole samassa tilassa. Olen käyttänyt pentua valjaissa toisen lähettyvillä , ekana päivänä vain kopan läpi. Tuolloin sähisivät toisilleen. Nyt pentu on aika leikkisä toisen seurassa käydessään mutta miksi meidän poika kissa yrittää ikään kuin purra pentua selästä? Pentu sähähtää ja poika kissa meinasi tassulla huitasta. Pitääkö tästä olla huolissaan, meneekö tämä ohi vai eikö poika kissa halua hyväksyä uutta tulokasta? Lähinnä minulla itsellä kova pelko että entä jos isompi kissa satuttaa pienempää. Tänään kävi noin ja silloin vein sitten toisen pois samasta tilasta. Hajuja on vaihdeltu esim Viltti viety toiselle jossa toisen hajuja. Ollut ennenkin kaksi kissaa mutta olivat silloin samasta pentueesta samaan aikaa Otettuja niin ei tätä tutustumista tarvinnut auttaa. Olisi kiva kuulla asiantuntijan vinkkejä miten nyt kannattaisi toimia ja missä kohtaa menee se raja että toinen ei oikeasti satuta toista.
Siis yksi 2v leikattu poika kissa ennestään, ei kahta 2v kissaa kuten tuosta tekstistäni voi käsittää.
Moikka, näkemättä tilannetta on toki vähän vaikea tehdä kokonaisvaltaista diagnoosia, mutta itsestä kuulostaa siltä, että herraskisulla on siellä vähän rajumpi tyyli tutustua ja leikkiä. On hyvä, että katkaisette tilanteen tuossa kohtaa! On myös hyvä, että pentu sähähtää, koska se on kissan luonnollista kommunikaatiota, ja kertoo myös poikakissalle sen, että tässä menee raja. Suosittelisin yrittämään tutustuttamistilanteessa ensin keskittymään siihen, että kissat voivat olla isohkossa tilassa niin, että niiden huomio saadaan suunnattua toisistaan pois esimerkiksi leikin avulla, jolloin toinen kissa voi vähän turvallisemmin tutustua toiseen ilman paineita siitä, että homma menee painiksi. 🙂 Jos haluat isommin ohjeita, kannattaa vilkaista myös esim tämä: https://janinapohju.wordpress.com/2019/02/09/kissojen-tutustuttaminen/ ja Suomen eläintenkouluttajat ry:n listalta löytyy kouluttajia, jotka antavat varmasti mielellään ihan yksilökohtaista ohjausta, jos tuntuu, ettei tutustuttaminen vaan ala toimia: https://www.elaintenkouluttajat.com/kouluttajat/
Tsemppiä <3