Pennut päättivät että kaikista pehmoisista paikoista paras nukkumapaikka oli keskellä lattiaa. Siinä ne nukkui kerällä niin pitkään, kunnes menin räpsimään kuvia.
0 Ja sitten heräsivät, ryökäleet.
Sen jälkeen alkoi kuulu vaatimuksia:
Kai se on ruokaa annettava.
PS. Ainiin! Ja hyvää 12. viikkoa, Benji ja Baxter. Apua, pitääks mun näistä ryökäleistä luopuakin?!
MIkä ihana sumutorvi, vähän säikähdin 😀
Noi on niin herkullisia katteja, ymmärrän hyvin jos tahotoiset ne pitää itsellä 😉 Mä ainakin tahtoisin…
Naminami, luovutusikäisiä kissanpentuja! Söpöliinit!
Luulin että meidän riiviöipana kadottaa pentukuumeen vähintään viideksi vuodeksi, mutta nämä pojat ovat kyllä ihan liian söpöjä! Tuitui ♥
Hienosti ohjeistettu henkilökuntaa, erinomaiset komentoäänet kehittymässä :-).
Pojat pääsi eilen uuteen kotiin, se löytyi helposti ja uusi koti onkin vieläpä tuttu mulle 🙂 Kyllä sitä vähän eilen tuli nieleskeltyä kyyneleitä nukkumaan mennessä, mutta kuten edellistenkin kohdalla, tietääpä ainakin että löysivät just, eikä melkein, täydellisen kodin. Parempi heillä on siellä koko huushollin kuninkaina <3
Bwahahahah, eipä se sieltä katoa. Ennen kuin niitä on nähnyt liikaa. T. Mä näen jo painajaisia kissanpennuista…
No nimenomaan! Ja uudessa kodissa jatkuu, komentoäänten kehittäminen, meinaan…
Niimpä <3