”Kissa on hyvin vaivaton. Sille avaa oven ja se menee ulos. Koira on ulkona tarhassa. Kanikin on helppohoitoinen.”
No kun vähän saattoi verenpaine nousta, varsinkin tämän viikon eläinlääkärikäyntirumban jälkeen. En edes viitsi laskea euromääräisesti paljonko tämän talouden asukit ovat tukeneet klinikoita käynneillään, mennään tonnin paremmalla puolella! Ja vaivattomasta puhumattakaan…
Mörrin astma-epäily vahvistui jälleen kun tammikuussa meillä yskittiin, ja katsottiin yskimistä huolestuneena. Laitoin viestiä meidän tutulle eläinlääkärille, ja aika löytyi samalta viikolta. Onnekkaasti, kerrankin, saatiin myös videota yskimisestä:
Kyseessähän ei ole vielä mikään maailman pahin astma-oireilu, ja moni kissa voi yskiä noin muistakin syistä. Käynnillä sitten eläinlääkärin kanssa juteltiin vaihtoehdoista. Kyseessä voi olla astma. Tai jotain muuta. Kortisonia voidaan kokeilla. Alkuun nyt lääkäri määräsi diagnoosilla astman aiheuttama tulehdus keuhkoissa Synoluxit kahdeksi viikoksi, mikä meillä lopettikin yskimisen kuin seinään.
Myös suuhun kurkattiin ja TIETENKIN sieltä löytyi ylläreitä: yksi hammas heilui ja yhdessä poskihampaassa näkyi syöpymää. Kyllä tuli huono äiti -fiilis! Suut on tarkistettu viimeksi rokotusten yhteydessä vuosi sitten – onhan sinne satunnaisesti itsekin tullut kurkittua, mutta ei kauhean aktiivisesti… Huoh.
Varasin sitten paikalliselle Oiva eläinklinikalle ajan Unna Määttäselle, joka on Pirkanmaalla arvostettu hammaspoistoja tekevä eläinlääkäri. Olen hänellä käyttänyt Pesun kissoja ja laatu on aina ollut priimaa, joten se tuntui hyvin luonnolliselta vaihtoehdolta, kun meidän luottolääkäri ei pysty kirurgisia hampaanpoistoja tai -amputaatioita tekemään pienellä klinikallaan.
Lopputulema oli se, että suussa oli vielä kaksi maitohammasta, joista toinen poistettiin (toinen irtosi itsestään ennen leikkausta), ja neljä syöpynyttä hammasta. Kirpaisi, lompakkoa ja vähän omaatuntoakin.
Mutta kyllä vaan saatiin taas niin hyvää huolenpitoa, ja kehuja kissan käytöksestä, että lämmitti se sitä ruttuuntunutta, kirpaisun kärsinyttä sydäntäkin! Meidän Miss Moriarty näytti klinikalla parhaat puolensa ja käppäili tutkimuspöydällä lunkisti, kun lääkäri teki yleistarkastuksen. Sai hurjasti kehuja käytöksestään ja puski vähän lääkäriäkin kiitokseksi. Vielä jälkikäteen kun uneliasta kissaa laitettiin koppaan, eläintenhoitaja sanoi kuinka lääkäri oli sen rentoa käytöstä kehunut hoitajille. Tämä on niin hienoa kehitystä kun ajattelee, millainen pieni sähinäpallo sieltä silloin mulle 15-viikkoisena tuli vuonna 2010.
Vaikka heräilyssä kesti aikansa, oli meillä illalla jo tyytyväinen, tervesuinen kisu. Antibiootteja ei tarvittu, ja kahden viikon sisään käydään kontrollissa tutkimassa kuinka ikenet ovat parantuneet.
Illalla päästiin jo kokeilemaan ensimmäistä suuhuuhtelua ja päätettiin, että Hexanrinse on kyllä jonkun idiootin keksimä aine. Kissa sai pienen paniikkikohtauksen (pitiähän sitä itsekin maistaa – ja maistui muuten PAHALTA) kun ainetta työnnettiin herkille ikenille ja nyt täällä mietitään, miten sen tyyppisen kohtauksen voisi jatkossa välttää…
On se kissa helppo ja halpa lemmikki, eikö vaan, Mörri?
Mitä hittoa sä pistit mun suuhuni!! |
On se, todella halpa lemmikki !
Lasku näyttää niin tutulta ja se huono-omatuntokin vaikuttaaa vierailleen täälläkin kissakodissa 😉
Halpaa kuin hajusaippua!
Juu! Minäkin juuri pari vuotta sitten päästin Tarmon ovesta ulos ja sitten se tuli lonkkamurtuman kanssa takaisin… Eiku…? Maksoin vajaat 4000€ sen hoidosta tässä kahden vuoden aikana. Halpaa on! Mutta mihis muuhun sitä rahansa käyttäisi kuin niihin lemmikkeihin mihin on sitoutunut niiden loppuelämäksi?
Nimenomaan. Harmi ettei sulla oo kissablogia, tosta sais aika opettavaisen kirjoituksen siitä, että mitä vain voi tapahtua.