Tänään meiltä lähti uuteen kotiin jälleen yksi kissa, eli Locke, viimeinen meidän filosofipentueesta. Ja tulimpa ajatelleeksi, että kyllä tilapäiskotina vaan auttaa montaa koditonta. Vaikkeivat ne löytöeläimiä suurin osa olekaan, vaan kodinvaihtajia tavalla tai toisella (mutta eikös sitä löytöeläimetkin ole?), niin löytöeläinpäivän 5.3. kunniaksi meiltä terveiset kaikkien meiltä lähteneiden rakkauspakkauksien uusiin koteihin.
Ihan kaikkia en esittele, osa oli meillä vain kääntymässä hätäsijoituksessa, mutta kiitos jokaiselle pienelle ja suurelle kissapersoonalle, jotka olette meidän elämää piristäneet <3 Monta tärkeää jäi pois.
Musina, v. 2010 |
Musina
Mussu tuli meille ihan ensimmäisenä tilapäiskotikissana ikinä, vuonna 2010, pari kuukautta Mörrin saapumisen jälkeen. Hänen tausta oli erittäin stressaava ja neiti olikin kehittänyt itselleen kroonisen suolistotulehduksen, joka oireili useita kertoja päivässä oksentamalla. Musinan vuoksi opettelin raakaruokinnan ja luin kissatietokirjallisuutta sekä foorumeita, kuten Kissamaailmaa, yötä päivää. Mussu sai tosi nopeasti oman kodin ja niin täydellisen, kun voi vaan toivoa – ja siellä se edelleen on, viettämässä kissanpäiviä! Mussun jälkeen tilapäiskotitoimintaa oli hyvä jatkaa.
Määky & Möykky
Meidän rakkaat seniorit, joilla oli sana sanottavana jokaisesta asiasta. Molempien nimet kuvastavat niiden syvintä olemusta. Molemmat jo nukkuneet pois omissa kodeissaan, mutta en varmasti ikinä unohda sitä puolta vuotta kun tämä parivaljakko oli meillä!
Määky, v. 2011 |
Nappi
Nappi etsii vielä omaa kotiaan. Hän kävi meillä vain kolmen viikon ajan lomahoidossa. Nappi opetti minulle todella paljon kissan lukemisesta ja edelleen harmittaa, että neiti lähti silloin kun lähti. Silloin se oli pakkorako, nyt harmittaa.
Nappi, v. 2011 |
Malla & Charlie
Charlie vei minun sydämeni. Nuori kollinretale ja arka vanhempi naaraskissa tulivat stressaavista olosuhteista Pesulle omaa kotiaan etsimään. Ja tietenkin, löysivät sen täydellisen. Hetken aikaa toki leikittelin ajatuksella, että ne jäisivät meille, mutta onneksi eivät jääneet! Charlie on vain komistunut vuosien myötä, ja Mallastakin on kuulemma tullut vain kokoajan enemmän prinsessa :–)
Malla vasemmalla, Charlie oikealla, v. 2012 |
Manna, Miiru ja Maaru
Joskus tarvitsee hätäsijoitustakin – muistan, kun kissakoordinaattori tuli loukutukselta ja soiteltiin, onko meille sopivaa kissaa autossa. Hän totesi, että tässä on sellaiset 38 astetta kuumetta ja ei mitään tietoa mihin tämä pentue voisi mennä. Sanoin, että aja vaikka pihaan niin otan meille kylppäriin, katsotaan siirtoa sitten kun tervehdyt. Manna jäi mieleen – neitihän melkein tiputti meidän vessan peilin, kun säikähti meitä kylppärissä niin paljon. Manna oli ensimmäisiä kosketuksia populaatiokissoihin heti Napin jälkeen. Pienet pirpanat Miiru ja Maaru myös molemmat kokeilivat naskaleitaan sormiini, kun laitettiin neitokaisille Strongholdeja. Kuukausi sitten pääsin moikkaamaan Mannaa, ja liikutuin melkein kyyneliin asti. Minulle sähisevästä, seiniä pitkin menevästä laihasta demonista oli tullut puskeva, kehräävä ja pienisti pullukka kissamamma omassa kodissa. Oli vaikea uskoa Mannaa samaksi kissaksi, mutta niin vaan väittivät! Manna adoptoi myös neljä muuta orpopentua meiltä jatkaessaan toiseen tilapäiskotiin.
Jack & Jonathan, v. 2012 |
Jack & Jonathan
Mustavalkoiset pienet riiviöt tulivat kahta viikkoa myöhemmin samasta paikasta kuin Manna. Ne olivat siinä vaiheessa vasta 13-viikkoisia, mutta varsinkin Jack oli jo kehittänyt pelkosuhteen ihmisiin. Jonathan eli Jonttu lämpeni nopeammin silityksille ja ensimmäiset kehräykset saivat sydämen tipahtamaan polviin. Kaksikko viihtyi meillä puolitoista vuotta, mutta sitten kun se ainoa kysely tuli… ja tärppäsi… niin oli siinä kyllä kuoharin paikka! J&J-pojat lähtivät omaan kotiinsa jo pari vuotta sitten, mutta kyllä edelleen muistelen herrojen hassuja tapoja ja pieniä piippauksia. Omassa kodissa molemmista on kuoriutunut ihania sylipalleroita.
Niisku, v. 2013 |
Niisku, Nekku, Nukka ja Nasu & Muru
Ensimmäisiä loukutuksiani kissakoordinaattorina oli näiden pikkuisten hakeminen. Loukutuspaikalta oltiin yhteydessä kahdesta kissasta, jotka voitaisiin yrittää ottaa talteen. Heinäkuisena iltana kävin rintaani röyhistellen hakemassa loukutuspaikalta Niiskun, ja loukku asetettiin Murulle. Ja sitten yön tunteina aloin tutkia Niiskua – ainoastaan huomatakseni, että sen niin tyhjännäköisiin nisiin oli juuri alkanut kertyä maitoa. Niisku oli todennäköisesti juuri imettänyt ennen loukutusta, sillä nisät tarkastettiin ennen kuin sitä lähdettiin viemään pois loukutukselta. Heti aamulla soittelin loukutuspaikalle takaisin ja lähdettiin kaivelemaan kaikki ladot ja heinävintit – ja kolme potraa pentua löytyikin, onneksi, kaikki hengissä ja nälkäisinä.
Niiskun ja Murun alkuperäiset työnimet olivat Piina ja Paniikki. Niisku vain kökötti nurkassa surkeana – kuin elämä olisi yhtä piinaa -, eikä reagoinut alkuun pentuihinsakaan. Muru taas puhisi, vinkui ja sihisi, osaksi hengitystieinfektion vuoksi, ja osaksi taas pelkoaan. Ja pomppi seinille. Kunnialla saatiin kuitenkin viisikolle Strongholdit ja Niisku alkoi hoitaa pentujaan.
Sittemmin Niiskusta tuli varsinainen sylikissa ja Nekku, Nukka ja Nasu pääsivätkin nopeasti omiin koteihinsa. Muru edelleen etsii omaa kotiaan Pesulta käsin, ja on samassa tilapäiskodissa Napin kanssa. Kaksikko etsii yhteistä kotia, koska ovat niin kiintyneet toisiinsa.
Niiskun pennut, v. 2013 |
Nani
Nani haettiin samasta paikasta kuin edellinen viisikko, ja etsi hyvän tovin uutta tilapäiskotia meidän saunalta päin. Nanin pennut saatiin kiinni jo aiemmin syksyllä, mutta Nani väisti loukkua kuin ruttoa. Kun hänet vihdoin saatiin kiinni, ei ollut mitään järkeä enää sijoittaa neitokaista pentujensa seuraan uuden karanteenin välttämiseksi – pennut kun olivat jo luovutuskuntoisia. Nani oli upea luonteeltaan ja ensimmäisen viikon jälkeen hänestä tuli kehräävä kissa. Loppujen lopuksi Nani pääsi meiltä ennen joulua uuteen tilapäiskotiin ja sai kodinkin melko nopeasti.
Helmi, v. 2013 |
Helmi
Helmi on ensimmäinen kosketukseni FIV-positiivisuuteen. Se tuli löytölän kautta, johon se oli päätynyt itkeskellessään isomman marketin lastauslaiturilla. Löytölän pitäjä kuvasi sitä luonteeltaan mököttäjä-möröksi, mutta varsin erilainen siitä kuoriutui meillä, vaikka asuikin kylpyhuone-akselilla yksiössään. Kehräävä, huomionhakuinen sylikissa Helmi todella oli. Hän pääsi uuden tilapäiskodin kautta ihka omaan kotiin FIV-positiivisuudestaan huolimatta, hallitsemaan omaa valtakuntaansa yksin.
Tiuhti & Viuhti
Meillä edelleen majaileva rouvaskaksikko tuli meille pidempiaikaiseen sijoitukseen. Toiveissa olisi rouville edelleen oma koti, mutta tässä kahden vuoden aikana olen kyllä ennättänyt molempiin kehruukoneisiin kiintyä sen verran, että standardit tulevat olemaan kyllä hurjan korkealla. Vaikka koskea ei vieläkään saa (ilman imurin läsnäoloa), niin sosiaalisuuden puutteista ei näitä mirrejä voi kyllä moittia.
Romeo, v. 2014 |
Romeo
Romeo on yksi mieleenpainuvimmista tapauksista, ja hän ansaitsee palstatilaa enemmänkin ehkä vielä myöhemmin – tällä hetkellä en valitettavasti voi hänestä kertoa paljon. Romeo muutti meille alunperin hätäsijoitukseen eläinsuojelutapauksen johdosta, mutta tuli sulostuttamaan elämäämme vielä muutamaksi viikoksi myöhemminkin. Herralla oli monenlaisia vaivoja, ja ensimmäinen yö vietettiinkin siinä pelossa, että kissa ei siitä selviä. Romeon asenne oli ihailtava – siitä huolimatta, missä kunnossa kissa oli, se ensimmäiseksi teokseen parkkeerasi rintani päälle makaamaan kun makasin saunan lattialla katsomassa hänen seuranaan Netflixiä, ja kehräsi hurjasti. Tuli ehkä tirautettua kyynel, jos ei toinenkin. Nyt Romeo viettää ihania kermaisia kissanpäiviä omassa kodissaan jo. Hän saa ansaitsemansa huomion ja rakkauden uudelta omistajaltaan!
Thalia, Saga ja Sif
Laihat pienet surkupallerot tulivat sulostuttamaan elämäämme eräänä torstaina varsin nopealla aikataululla, myöskin eläinsuojelutapauksena – Romeo oli lähtenyt edellisenä päivänä uuteen tilapäiskotiin. Saunalla riitti hetken vilinää ja vilskettä kun pentue teki paikkaa kotoisaksi pesäksi. Kaikeksi onneksi eläinlääkärissä oli aliravitsemuksesta huolimatta kaikki hyvin, ja kolmikko pääsi kotia etsimään. Aika nopeasti löytyikin omat kodit – Sagalle ja Sifille yhteinen, emo-Thalialle omansa.
Saga ja Sif, v. 2014 |
Jaffa, Kinuski, Matilda, Mandi-Tuhina, Maya, Ruska
Ensimmäinen minun itsenäisesti aloittamani populaatiopaikka oli tämä. Kissoja haettiin yhteensä paikan päältä 26. Matilda ehti olla meillä kaksi päivää, kunnes pienen pieni Tuhina syntyi. Jaffa ja Kinuski muuttivat omiin tilapäiskoteihin, ja Matildasta ja Mandista tuli osa pysyvää laumaa, kun eristystoimenpiteet voitiin purkaa. Toimin myös myöhemmin hätäpaikkana näille kissoille, ja myöhemmin haettiin vielä vanhemmat mammat Maya ja Ruska, jotka jatkoivat myös uusiin tilapäiskoteihin.
Maya, v. 2014 |
Ram & Hertz
Pienet pojat muuttivat luokseni pahvilaatikossa vain parin viikon ikäsinä. Niiden emo jouduttiin lopettamaan. Samasta paikasta tuli myös Kissakolmion katras Chaplin, Hartsa, Hilma, Poirot ja Harmo. Alkuun meillä ruokittiin poikia kahden tunnin välein (eipä siinä, samaan aikaan pulloruokittiin myös Tuhinaa) ja sen jälkeen pojat lähtivät tehohoitoon keinoemolle, joka pystyi keskittymään vain ja ainoastaan niihin. Pojat muuttivat takaisin meille, kun keinoemo joutui ottamaan haastavampia tapauksia parin viikon päästä itselleen, ja sittemmin niistä tuli osa pysyvää laumaa.
Hertz ja Ram, v. 2014 |
Riepu
Riepun tarinasta onkin tässä blogissa jo enemmän. Neiti tuli meille surkeana, väiveisenä ja sokeana rääpäleenä, ja siitä on kasvanut upea pieni suuri kissa. Kesällä kävimme Riepua morjestamassa, ja hän omistajansa kanssa näytti mitä kaikkia tihutöitä oli pieni kissa oppinut tekemään. Meidän rakas pieni rontti <3
Kuusi vuotta, yhteensä 82 elämää… 328 tassunjälkeä on painettu mun ja mun miehen sydämeen.
Ja vielä on tulossa toivottavasti monen monta lisää.
Olet tehnyt TOSI PALJON hyvää työtä!