Kissojen keittiöpsykologiaaTilapäiskotitoiminta

Kuvankaunis ja paha suustaan — Malia

Malia saapui yhdistykselle lokakuun lopussa, koska sen omistaja joutui sairaalaan pitkäksi aikaa. Se on elänyt neljä vuotta sisäkissana, oli tullessaan asianmukaisesti leikattu ja meni myös tilapäiskotiin kesynä. Toimitilalle kuljetuskopassa saapuessaan se oli kuitenkin hyvin kaukana normaalista kesykissasta, jopa niin paljon, että kissan tuonut taho leimasi sen mielipuoleksi hitsarinhanska-kopituksen perusteella. Hanskoista huolimatta kissan hampaat olivat tehneet ihoon rei’ät.

No täytyy kyllä sanoa, että kun olet kissan kopittanut laittamalla kuljetuskopin oven harjanvarrella kiinni, että empä minäkään kissaa ihmisrakkaaksi ehkä sanoisi. Minulle piti tulla hätäsijoitukseen toinen kissa tuona iltana, mutta koska Malia oli lähinnä kerännyt kierroksia siinä tilapäiskodissa, mihin se meni, ja kävi nyt aktiivisesti ihmisen päälle, tehtiin lennosta vaihto — kiltti hätäsijoitettava kissaherra siirtyi sinä perjantaina paikkaan, jossa Malia oli, ja Malia meille.

Vessalaatikko oli ensipäivien piilo. (c) Julia Pekkala

Epäilin aluksi, että kissa olisi akuutin kipeä. Se ei syönyt, ja oli voimakkaasta pissan hajusta päätellen pissannut kuljetuskoppaan. Liikkuminen oli minimaalista, ja se oli erittäin aggressiivinen — jos liian lähelle meni, sai kyllä piikkihanskasta ja mustelman. Aika pitkälti Malia sai olla ensimmäiset päivät ihan omissa oloissaan, huolehdimme lähinnä ruokahuollosta. Hiekkalaatikko sille sijattiin heti piilopaikan viereen ja laatikkoasiat alkoivatkin hoitua.

Malia pääsi heti arkena lääkäriin ja lähdettiin hyvin laajalla skaalalla etsimään syytä näin aggressiiviselle käytökselle. Rauhoitettuna päästiin kissa tutkimaan tarkasti; leikkausarpi löytyi kuten pitikin, korvat olivat puhtaat, silmät rähmättömät ja suu hyväkuntoinen, ei edes oikeastaan hammaskiveä. Kissa oli kuitenkin lihasköyhä ja suorastaan laiha; olin epäillyt, että huono syöminen olisi johtunut paikanvaihtostressistä, mutta eipä kissalla ollut rasvakerrosta nimeksikään ja nikamat pystyi laskemaan selästä. Eli se ei ollut syönyt pidempään aikaan kunnolla, mutta ruokahalu oli myös erittäin huono.

(c) Julia Pekkala

Maliasta otettiin myös virtsanäyte ja verikoe. Syytä aggressiolle ei kuitenkaan löytynyt, sillä molemmat olivat ihan priimatavaraa. Kivun poissulkemiseksi kokeiltiin vielä Metacam-kuuri, mistä ei ollut minkään valtakunnan apua.

Kissa oli fyysisesti täysin terveen oloinen.

Tässä vaiheessa mietin jo ihan aivokasvaimen tai vastaavan mahdollisuutta. Miten kissa päätyy sisäkissana rakastavalla omistajalla ollessaan tuohon tilanteeseen, että se tulee lähes provosoimattomana silmille?

En vaan kyennyt ymmärtämään.

Eläinlääkärin konsultaation jälkeen päätimme kokeilla vielä yhtä keinoa. Seronil-mielialalääkettä. Olemme käyttäneet sitä hyvällä menestyksellä muutaman ahdistuneen pissakissan kanssa, joten päätimme kokeilla sitä myös tämän ahdistuneen stressipallon olon helpottamisessa.

Keinotekoista aurinkoa pillerimuodossa

Kissasta näkyi ensimmäiset pari viikkoa käytännössä nenänpää piilopaikasta ja valkuaiset silmistä, jos erehtyi tarkemmin katsomaan. Kumea murina alkoi jo siinä vaiheessa, kun huoneen oven avasi, ja sähähtely ja poksahtelu yltyi kun kissan piilopaikkaa lähestyi.

Seronilia oli ehtinyt mennä melkein jo kaksi viikkoa täydellä annostuksella kun mietin, että tuleeko tästä yhtään mitään. Samoihin aikoihin kuitenkin pikku hiljaa ruoka oli selkeästi alkanut maistua enemmän, ja Seronil on lääkkeenä niin pitkävaikutteinen ettei muutos heti näy, joten jatkoimme harjoituksia.

Malia sai olla jonkin aikaa vain lähes omissa oloissaan omassa huoneessa, mutta pian siirsimme miehen työpisteen yläkertaan samaan huoneeseen. Hän tekee aloittavana yrittäjänä töitä kotoa käsin, joten kissa joutui nyt tottumaan hänen läsnäoloonsa. Tämä oli ihan huippuratkaisu: siinä missä Malia tottui mieheni läsnäoloon (ihminen oli läsnä ja neutraali, eikä lähestynyt, sekä ruoka-aikoihin jopa positiivinen asia ruoan tullessa) niin mieheni pääsi myös tarkkailemaan kissaa pidemmällä aikavälillä. Kissa ei ollutkaan aina enää ihmisen läsnäollessa piilossa, vaan nukkui myös piilopaikkansa ulkopuolella. Ja parasta oli nähdä sen venyttelevän varkain!

Kun Seronilia oli mennyt noin kaksi viikkoa, ruoka alkoi maistua kuin normaalille kissalle. Tämä helpotti myös lääkkeen antoa, sillä aiemmin se oli tökkinyt. Ei mennyt aikaakaan, kun ruoka-aikaan tuttua murinaa ei enää kuulunutkaan.. päin vastoin, Malia kurnutti meille piilostaan, kun kuuli ruoka-äänet.

Kun se eräs lauantai-aamu päätti kurnutuksen lisäksi nousta piilostaan ja tulla ruokakupille samaan aikaan kun annostelin sille raakalihapullia, elämä vilisti silmissä. Kävisikö se käden kimppuun? Säikähtäisi jotain ja ryntäisi päälle? Ottaisiko hampailla kiinni vai läimäisisikö tassulla?

Kissaksi, jonka hiekkalaatikko oli ongittu piilon vierestä puhdistettavaksi rautalankavirityksellä, ettei kissa käy käteen kiinni, se suhtautui yllättävän viileästi.

Ja ihan varoitamatta puski.

Kehräysäänet voimistuvat

Sanomattakin on selvää että sen lauantain jälkeen on menty isoja kehitysaskelia eteenpäin! Alkuun Malia piilotteli yhä, mutta tuli aina noutamaan pienen vaatimattoman kehräyksen säestämänä rapsutukset ja silitykset, varsinkin ruoka-aikaan. Sittemmin se otti tavakseen makoilla huoneen sohvasängyllä yöt ja piilotteli päivät. Nykyään se ei enää piilottele, vaan nukkuu rennosti näkyvillä ja tulee puskemaan jalat, kun sitä menee tervehtimään.

Malia myös rakastaa ihmisen kainalossa nukkumista ja kellahtaa onnellisesti selälleen kylkeen kiinni, kun huoneen sohvasängyllä ottaa päiväunet. Nykyään tuntemattomatkaan ihmiset eivät ole niin pelottavia; kissa, joka aiemmin oli sitä mieltä että jokainen ihminen on lähes demonin kaltainen, on muuttanut mielipidettään radikaalisti. Myös vieraat saavat alun ujostelun jälkeen pieniä puskuja ja vaimeaa kehräystä osakseen.

Yhä edelleen Malia kuitenkin pörhistelee, ja se on varmasti lopun elämäänsä ujo. Eikä se kerro, kysymyksistämme huolimatta, että mikä sen sai tuohon tilaan? Ehkä entinen omistaja oli sen elämän rakkaus, ja turvallisesta kodista lähteminen sai sen elämältä romahtamaan pohjan; tai sitten kopitus oli niin rankka kokemus, että se kantoi pitkään kaunaa siitä jokaiselle ihmiselle.

Malia pääsee pian etsimään ihkaomaa perhettään. Sille etsitään kotia, missä ymmärretään että tämä kaunis, herkkä ja ujo tyttö tarvitsee tasaisia olosuhteita ja rakastavaa, empaattista omaa ihmistä. Malia ei tunnu haluavan kissa- tai koirakavereita, vaan olisi onnellisimmillaan, jos se saisi olla omistajansa silmäterä.

Nyt Malia pärjää jo hienosti pienemmällä Seronil-annoksella ja on saanut myös niin paljon itseluottamusta, että on alkanut pikkuhiljaa leikkimään. On upeaa nähdä, kuinka lyhyessä ajassa tämäkin kissa loppujen lopuksi avasi lukkonsa.

Malia, kuten muutkin kaltoinkohdelllut, tarvitsi vaan uuden mahdollisuuden ja rauhalliset olosuhteet.

17

7 comments

  1. Todella kaunis Malia!

    Mielenkiintoinen ja vähän pelottava juttu – miten voi kiltin sisäkissan maailma heittää niin ympäri, että lopputuloksena on kauhea villipeto. Onneksi on olemassa tuollaisia lääkkeitä, joilla voi kokeilla parantaa tilannetta, ja onneksi ne tämän tyypin kohdalla auttoivat!

    1. Riksu

      Niimpä. Seronil ei ole täysin riskitön, joten sinänsä “varmuuden vuoksi” sitä ei kannata koskaan aloittaa, mutta tässä hyödyt olivat selkeästi isommat kuin haitat riskiarviossa. Onneksi se auttoi! Nyt päästään korjaamaan käytöstä ja syytä, ja kissalla on ihan kiva fiilis 🙂

  2. Hurja kertomus todella kauniista Maliasta! Voiko noinkin kissan elämä olla rankkaa 🙁 Hyvä että lääkitys tepsi ja teidän rakastava hoito!

    1. Riksu

      Oon kyllä kanssa tosi ihmeissäni, mutta kaippa alla ollut stressi elämän muuttumisesta on vaan kertaantunut sitten… Kärsivällisyys onneksi on avain näissä asioissa. Onneksi. <3

  3. Oh, silmät kostuu

  4. Näin toimii Oikeat Kissaihmiset! Kärsivällisyyttä ja omistautumista. Olipa rankka tarina!

  5. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Mahtava Malia!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.