Uusi vuosi alkoi ja vietin tammikuun leikisti hermolomaa. No, siihen hermolomaan kylläkin mahtui jo 27 kissan sisäänottaminen — vuoden hiljaisimpana aikana. Jos tämä on hiljainen aika, niin mitä se tulee olemaan ensi syksynä?
Meillä on tupa pikkuhiljaa tyhjentymässä. Alkuvuoden sisäisiin taisteluihin myös kuului se, että jääkö yksi pennuista meille itselle. Orpopennut monesti herättävät tämän tuntemuksen vielä vahvemmin kuin emolliset pentueet, mutta nyt taisto oli vielä isompi ja vaikeampi. Kuudes lauman jäsen olisi jo rahallisestikin mahdollisesti iso panostus myöhemmin.
Tällä kertaa päädyttiin siihen, että rakas pikkudemoni Azazel etsii kodin kuitenkin jostain muualta, kuin meiltä. Apua tarvitsevia on niin paljon, enkä usko että voin antaa hänelle parasta mahdollista kotia.
Tämän lisäksi meillä yksi sisäinen taisto käytiin läpi myös niin, että tilapäiskotitoimintamme jää hetkeksi tauolle. Viime kesä ja syksy olivat ihan käsittämättömiä varsinkin orpopentujen kanssa, ja nyt on takki tyhjä. Tauko tekee terää.
Tilapäiskotitoiminnan tauko ei kuitenkaan merkitse blogin hiljentymistä. Lisäksi kirjoitushommia tulee olemaan koko vuosi täynnä; siitä ehkäpä lisää myöhemmin, mutta sanotaanko nyt vaikka näin, että tämä hullu kissanainen pistää kaiken ylimääräisen energiansa kirjoittamiseen. Katsotaan, mitä siitä seuraa!
Hyvää alkanutta vuotta kaikille Pissasirkuksen seuraajille ja tervetuloa mukaan jälleen uuteen kissatäyteiseen vuoteen!
Sinisenharmaa pieni kissanpentu artikkelikuvassa on Liv Moore, A&A-poikien ottosisar joka myös jouduttiin kasvattamaan orpona.
13
Olette tehneet niin pitkään niin hienoa työtä! Jotain muuta välillä on ihan ymmärrettävää. Blogia seuraillaan!