Kun me muutettiin pari vuotta sitten omakotitaloon, heräsin hälyttäviin asioihin. Kuinka PALJON kissasta voikaan tulla jätettä? Ja kun niitä on useampi, ongelma oikein moninkertaistui… Vaikka nämä jutut ovat olleet tiedossa, kerrostalon pihassa seisovat molokit eivät soimanneet omaatuntoa ja jätteen määrää ei tullut käsittäneeksi aiemmin.
Nyt meillä on yritetty optimoida jätteen syntymistä ja käsittelyä. Vaikka olen alkuelämän asunutkin omakotitalon asukkina, kerrostalojakso välissä selkeästi oli ruostuttanut näkemyksiä. Bongasin pari vuotta sitten myös someakin kuohuttaneen jätejutun. Asia selkeästi puhututtaa!
No — mennääs siihen itseensä. Kissankakkaan.
Kissa tuottaa jätettä – aika paljon
Jätehuollon mieltää helposti jätöshuolloksi, mutta todellisuudessa kissan jätökset eivät ole ainoaa jätettä, mitä kissa tuottaa. Ruokapurkit ja tarvikepakkaukset ovat myös välillisesti kissan tuottamaa jätettä.
Meillä jätteen vähentäminen helpottui oleellisesti lajittelulla. Koska meillä syödään mahdollisimman suuria purkkikokoja (n. 400-600-800 g) kissojen määrän vuoksi jo valmiiksi, jätettä per ateria onneksi syntyy inhimillinen määrä, 2-3 purkkia. Peltipurkit tukkivat kuitenkin talousjäteastian huolella.
Ensimmäisenä askeleena siis aloitettiin purkkien kierrätys, eli etsittiin lähin kierrätyspiste ja tehtiin ulkoeteiseen purkeille keräysastia. Astia on toistaiseksi väliaikainen, kunnes nähdään mikä on optimi tyhjennysväli ja kuinka iso astian täytyy olla.
Pahviset pakkaukset ovat jätteen hävittämisen kannalta helpompia ja ympäristöystävällisempiä. Valitettavasti märkäruokaa harvemmin tällaisiin pakataan. Hyvänä esimerkkinä toimii kuitenkin Bozitan tetra-paketit. Tetrat on helppo huuhtelun jälkeen litistää ja hävittää talousjätteessä.
Kissanhiekka on jäteongelma
Ihan somessa kuohuttaneen artikkelin määriin meillä ei päästä per kissa — omaan korvaani 10 kg kuukaudessa kuulostaa hurjalta määrältä. Meillä on jo pitkään käytetty hyvää hiekkaa, joka paakkuuntuu tiivisti ja on näin helppo pitää puhtaana. Tämä on tietenkin minimoinut jo omalta osaltaan hiekan kulumista. Arvioisin, että viidelle kissalle on riittänyt 1-2 x 15 kg säkki kuukaudessa eli n. 3-6 kg / kissa.
Tämä ei kuitenkaan poista sitä ongelmaa, että jäte täytyy jotenkin hävittää. Vuonna 2014 puhuttiin, että paakkuuntuva kissanhiekka olisi kaatopaikkajätettä. Koska asia jäi vähän kaivelemaan Pirkanmaan jätehuollon toisenlaisesta ohjeistuksesta huolimatta, selvitin tutulta Pirkanmaan Jätehuollon tiedottajalta, onko ohjeistus muuttunut ja jos on, miksi.
Toim. huom: Nämä tietyt vastaukset pätevät Pirkanmaan Jätenhuollon alueella. Muiden jäteyhtiöiden alueella ohjeet saattavat olla erilaisia, kuten alla näkyy. Ohjeet ovat erilaisia mm. erilaisista jätteenkäsittelymenetelmistä ja niiden prosesseista johtuen. (Pirkanmaan Jätehuollon toimialueen kunnat: Hämeenkyrö, Ikaalinen, Juupajoki, Kangasala, Lempäälä, Mänttä-Vilppula, Nokia, Orivesi, Parkano, Pirkkala, Pälkäne, Ruovesi, Sastamala (Mouhijärvi ja Suodenniemen alue), Tampere, Vesilahti, Virrat, Ylöjärvi.)
Ilmeisesti vuoden 2016 alusta lähtien on merkittävästi lähdetty vähentämään jätteen sijoittamista kaatopaikalle.
– Pirkanmaan Jätehuollon alueella kotitalouksista tuleva sekajäte (“roskapussit”) ajetaan Tarastenjärvellä sijaitsevaan Tammervoiman hyötyvoimalaan. Sekajätteestä tuotetaan kaukolämpöä ja sähköä. Voimalassa sekajäte käsitellään hygieenisesti, kertoo Paula Pokkinen, tiedottaja Pirkanmaan Jätehuollosta.
Lemmikkieläinten tuottama jäte, kuten karvat, puruluut ja jätökset (papanat, kissanhiekka ja koirankakka) ovat kaikki sekajätettä. Niiden pakkaamiseen voi käyttää esim. tavallista muovipussia.
Ainoa maatuva kissanhiekka on puupohjainen, mutta sitäkään ei saa hävittää biojätteen mukana, vaan sekajätteessä (huom. ohje Pirkanmaan Jätehuollon alueella).
– Vaikka kissanhiekka olisi periaatteessa kompostoitavaa ja maatuvaa, hygieniasyistä sitä ei ohjata yhtiömme alueella biojätteenkäsittelyyn. Tällä hetkellä biojäte kompostoidaan Tarastenjärven jätekeskuksella. Kissanhiekan paakkuuntuvuus ei siis tässä tapauksessa ole ongelma. Puupohjainen “hiekka” on sikäli parempi voimalassa, että se palaa kokonaan, kun taas savipohjaisesta hiekasta palaa jätös, mutta palamaton savihiekka ja mineraali jää jäljelle. Kattilan pohjatuhkaan jäävien mineraalien käyttöä kuitenkin kehitetään koko ajan. Sillä on mm. korvattu osa pihakivien perinteisestä materiaalista. Kiviä on testikäytössä Tarastenjärven jätekeskuksella, Pokkinen jatkaa.
Tällä hetkellä pirkanmaalainen kissanhiekka tuotetaan siis lämmöksi ja sähköksi Tammervoiman hyötyvoimalassa, eikä makaa maailman tappiin saakka kaatopaikalla — meidän kissanomistajien onneksi. Ekojalanjälki voisi kuitenkin olla pienempikin sen osalta, joten puupohjainen hiekka voisi olla järkevämpää (jos sitä kissa suostuu käyttämään).
Mitä sitten?
No, jäte on varmasti tosi harvalla mielessä, ennen kuin sitä joutuu miettimään. Minut kuitenkin tämä on herättänyt pohtimaan lemmikkien pidon ekologisuutta ihan uudella tavalla.
Meillä on siis panostettu siihen, että jätettä tulisi mahdollisimman vähän. Tämä tarkoittaa ruokaan, mutta myös kuivikkeeseen panostamista; jos ruoka on elimistölle sopivaa, jätettä syntyy vähän, ja hyvää kissanhiekkaa myös kuluu vähemmän. Pellettiin tai puupohjaisiin hiekkoihin meillä ei ole vielä valitettavasti päästy, mutta hoidokit saattavat niitä käyttää välillä.
Ruokajätteen lajittelu ja ruoan antamisen optimointi on meillä myös ollut opettavainen prosessi. Samoin muu kierrättäminen — varsinkin se, että kissat eivät välttämättä tarvitse aina uusia tarvikkeita, on helpottanut hoitolaisrintamalla paljon. Varsinkin Facebookin roskalava-ryhmistä bongaa välillä huikeita löytöjä, joista voi modata kissatarvikkeita pienellä vaivalla. Kuten vaikkapa petejä.
Kannustankin jokaisen kissatalouden tekemään uudenvuoden lupauksena sen, että kehittää myös lemmikin omistamisen ekologisuutta!
7
