Tilapäiskotitoiminta vie mukanaan

Olen toiminut Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistyksen PESU ry:n tilapäiskotina vuodesta 2010. Seurasin tuolloin kissatoimintaa hyvin tiiviisti, koska olihan minulle juuri muuttanut kaksi ihanaa kissapalleroa, Neffi alkukesästä ja Mörri loppukesästä. Seinäjoen Seudun Eläinsuojeluyhdistys SSESY ry ilmoitteli tuolloin sähköpostilistallaan, että eräs pentu tarvitsisi kiireesti tilapäiskotia. Satuin tuossa vaiheessa asumaan jo Tampereella, joten tietenkin välimatka tuli vähän liian pitkäksi. 

Koska ajatus lähti kuitenkin itämään, neuvoteltiin miehen kanssa pari päivää, ja sen jälkeen tein meidän puolesta hakemuksen Googlesta löytämälleni PESU ry:lle. Tarkoituksena oli ottaa yksi kissa, mielellään nuori ja tietenkin kesy. No, sellainenhan meille sitten marraskuun 2010 alussa muuttikin 🙂 

Toki tilapäiskotitoiminnassa on monia asioita, mitä pitää tarkkaan harkita lähtiessään mukaan toimintaan – mille yhdistykselle tahansa. Aina ei mene nallekarkit tasan, ja kissa voi tulla huonoistakin oloista. Vaikka sitä ei heti näkisikään, se saattaa olla siis sairas. Kun kissan ottaa vastaan, täytyy osata miettiä miten sen eristää omistaan siksi aikaa, että pystyy varmistamaan kissan olevan terve.

Aina voi tulla myös mutkia matkaan. Vaikka kissa olisikin terve, siihen voivat iskeä taudit, joita omilla kissoilla on. Tai se ei välttämättä tulekaan omien kissojen kanssa toimeen. Yhdistyksen on hyvin hankala lähteä taikomaan uusia tilapäiskoteja, joten kissaa ei välttämättä saada siirrettyä heti. Itse olen törmännyt kohta neljän vuoden aikana vain yhteen tapaukseen, joka ei halunnut tulla toimeen omien kissojeni kanssa. Se kuitenkin löysi ihka oman kodin ennen kuin tilanne kehittyi ongelmalliseksi.

Mielestäni tämä ei ole huono puoli, mutta kuitenkin: omien kissojen terveydestä tulee huolehdittua ihan eri tavalla ja huolellisemminkin. Kissojen rokotukset tulee pidettyä voimassa, koska en halua missään nimessä riskeerata niiden terveyttä.

Kannattaa myös ottaa omien kissojen stressitilanne huomioon: stressi altistaa kissan monenlaisille inhottaville asioille, kuten sairauksille tai idiopaattiselle kystiitille. Meillä pyritään huolehtimaan myös kissojen pääkopan sisällöstä aktivoimalla ja pehmentämällä laskuja, että näiltä vältyttäisiin. Tähän mennessä ollaan vältytty.

Hoitoeläimet ovat tavallisesti samassa tilapäiskodissa niin pitkään, kunnes ihka oma koti löytyy. Tämä tarkoitti viimeisimpien kohdalla lähes puoltatoista vuotta. Lyhimpään minulla oli kissa kaksi viikkoa: sen jälkeen se sai loppuelämän kodin. Tapauksia on laidasta laitaan, mutta aina pitäisi kyetä ajattelemaan, voiko eläimen pitää niin pitkään, kunnes se oman kodin löytää.

Omalla kohdallani ajatellessa tilapäiskotitoiminta on jo niin osa arkea, etten osaisi ajatella tilannetta, että meillä olisi ”vain” omat kissat. Kun lähdin toimintaan, olin epäileväinen ja mukavuudenhaluinen. Mitä lomailusta tulisi? Miten useampi kissa vaikuttaisi kissabudjetin paukkumiseen? Miten jaksan? Epäilyksiä oli kieltämättä paljon, ja olisin varmasti jänistänyt, ellei silloinen kissakoordinaattori olisi osannut kertoa toiminnasta niin rehellisesti.

Yhdistys maksaa kaikki eläinten eläinlääkäri- ja lääkekulut. Itse olen tehnyt periaatepäätöksen, että maksan myös hiekka- ja ruokakulut itse. Silloin tällöin saan yhdistykseltä avustusta niihin, näin halutessani. Myös matkakustannuksia voi anoa itselleen takaisin, esimerkiksi jos joutuu viemään kissan eläinlääkäriin. 

Toiminnan aloittamiseksi tehtiin tilapäiskotisopimus PESU:n kanssa. Meillä siinä lukee vastaanotettavissa eläimissä ”yksi kesy kissa”: kissoja on ollut kuitenkin yhtäaikaisesti meillä PESU:lta välillä viisi (viime kesänä oli pentue ja kaksi aikuista) ja suurin osa niistä ei ole ollut millään tavalla ihmiseen tottuneita. Jokaisen kohdalla olen kuitenkin itse saanut tehdä päätöksen, otanko ne. Aina on voinut sanoa ei. Aina on voinut jäädä tauolle tai lomalle. 

Parasta tässä hommassa onkin näiden kissapersoonien tapaaminen. Jokainen on uniikki ja luonteeltaan mysteeri! Moniin erilaisiin käytösongelmiin on joutunut etsimään ratkaisua, ja pohtimaan, millä kissa kesyyntyy. Monenlaisia sairauksia on tullut todistettua ja niiden hoitoa opeteltua. Eristyksen vuoksi tähän mennessä omat kissat ovat säästyneet täysin kaikilta sairauksilta.

Jokainen päivä on uusi ja oppimista täynnä. 

Itselle tilapäiskotitoiminta on ollut hyvin inspiroivaa. Voin tehdä jotain eläinsuojelun hyväksi, vaikka minulla ei ole suuria summia rahaa tai loputtomasti aikaa. Hoitokissat menevät siinä missä omatkin. 

Moni, jolle olen toiminnasta kertonut, mainitsevat tämän esteenä tilapäiskotina toimimiselle. Voin kertoa, ettei sitä kannata pelätä. Meillä on nyt kolmen vuoden aikana ollut hoidossa noin 20 kissaa, ja jokaisesta on voinut luopua, kun vain tietää että niille on hyvä koti tarjolla. Huonoon kotiinhan en luovuttaisikaan 😉 

Lähes jokaisen kohdalla on tullut se tuska, että en haluaisi luopua. Se kuitenkin hellittää: alusta alkaen kissa on kuitenkin meillä vain väliaikaisesti, ja jos sen itselleni adoptoisin, meiltä ”häviäisi” yksi tilapäiskotipaikka. Ja on mahtavaa, kun jokaiselle kissalle on löytynyt oma, mahtava koti. Hiljaa hyvä tulee.