KotonaTilapäiskotitoiminta

Arkea osa 2: 10 kilon leipäpussi!

Tänä lauantaiaamuna 3. toukokuuta kello seitsemän viisikymmentä heräsin ja säikähdin että miksi kello ei ole herättänyt, myöhästyn töistä! Pitkät viikot (kyllä, arkivapaista huolimatta) ovat nähtävästi tulleet myös uniin. No, onneksi kello seitsemän viisikymmentäyksi sain takaisin unen päästä kiinni ja nukuin onnellisena puoli kahteentoista, jolloin kissojen kärsivällisyyttä oli venytetty jo ihan liikaa ja alkoivat tavarat lennellä siinä toivossa, että emäntä ja isäntä suvaitsisivat nousta.

Ensimmäisestä stressiherätyksestä huolimatta päivä piristyi potenssiin kymmenen kun makuuhuoneen ovella oli vastassa viisi kissaa, myös edellispostauksessa valloittaneet smokkitypyt Tiuhti ja Viuhti – ja Tiuhti, joka on normaalisti ihan hiirenhiljainen kissa, maukaisi ekaa kertaa 🙂 Sydänhän siinä suli, joten eihän sitä voinut muuta kuin antaa ruokaa ja leperrellä itku kurkussa – kissat tosin piittasivat vain ja ainoastaan siitä ruoasta ja sen nopeasta lautasellesaannista. Saimpahan myös siliteltyä Viuhtia jonkin verran ruokailun lomassa!

Piipahdettiin myös isännän kanssa vihdoin ja viimein leipomolla hakemassa jälleen kymppikassi. Sen idena on siis ahtaa kauppakassiin niin paljon leipää kuin mahdollista (ettei pussi repeä/tursua yli) – kassi maksaa lähileipomollamme vain kympin verran ja koostuu “kakkoslaadun” leivästä mitä heiltä jää yli. En ole vielä keksinyt, miksi leipä on kakkoslaatua, mutta sitä on hyvä olla aina pakastimessa! Viimeksi pärjättiin kymppikassilla kaksi kuukautta. Voisin kyllä veikata, että jos meillä leivät säilöttäisiin pöydällä, ei menisi kuin viikko, kun Kirpulla on paha tapa käydä raatelemassa kaikki leivät ja leipäpussit 🙂

Leipomolta tarttui mukaan kahvi ja (näkymätön) viineri. 

Kissat ovat nauttineet melkein-aurinkoisesta päivästä parvekkeella lökötellen. Itsehän olen lökötellyt tietokoneella, ja kohta varmaan pitäisi saada motivaatiota sille tasolle, että saisi kirjoiteltua opinnäytetyön vihdoin ja viimein loppuun asti.

Työnvalvoja Kirppu valvoo, että kana sulatetaan oikein.
Tiuhtin oma turvapaikka (ja hyvin käytetty raapimapuu!). Imuri oli pelottava.
Parvekkeelle vai eikö parvekkeelle… Pienen kissan mietteet. 
0
Tags:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *