Vieläkö on kissanpentuja?

”Jos kaikki kissat leikkautetaan, mistä niitä kissanpentuja sitten tulee?” Olen kuullut tuon kysymyksen aika monta kertaa. Kissanpentupula tuntuu olevan akuutti varsinkin keväisin, kun pentu pitäisi saada helmikuussa (mielellään talvilomalla) ja missään niitä ei enää ole. Myös myöhemmin, kesällä, ihmetellään kun mistään ei meinaa enää pentuja löytyä, ja ne joista ilmoitellaan, varataan heti.

Välillä tuntuu, että taistelen tuulimyllyjä vastaan. Tätä kirjoittaessani minulla on siirtojonossa neljä mahdollisesti näkyvästi tiinettä kissaa, PESUlla on jo 10 pentuetta ja kolme tiinettä kissaa pysyvissä paikoissaan. Minulla ei ole mitään pulaa kissanpennuista – päinvastoin, minulla on runsaudenpulaa niistä. Ja jatkuva stressi siitä, mihin ne kaikki mahtuvat tuoksi 12 viikoksi kasvamaan, koska paikat ovat kiven alla.

Siksi tuntuu kamalalta lukea samaan aikaan keskustelupalstalta siitä, että miksi kissanpentuja ei ole enää ja miksi kaikki kissat steriloidaan. Kun kissat loppuvat maailmasta.

”Hyväkuntoinen suomalainen maatiainen, en minä mitään rotukissaa”

Suomalainen maalaiskissapopulaatio kasvaa yhä kasvamistaan. Tiedän sen, koska kuulen lähes viikoittain uudesta populaatiosta pelkästään Pirkanmaan alueella. Populaation koko vaihtelee kymmenestä kissasta viiteenkymmeneen, joskus mennään jopa yli sadan. Valitettavasti minulla ei ole jättiomaisuutta tai isoa kissataloa mihin sijoittaa jokaista näistä kissoista. Ne jatkavat elämää näissä populaatiopaikoissa, koska vapaaehtoisella eläinsuojelulla ei ole enää resursseja majoittaa niitä, tai rahaa steriloida kaikkia. Kissapopulaation lisääntyessä hallitsemattomasti ongelmat, kuten FIV ja FELV, korvapunkit, väiveet, herpes, caliki, mykoplasma, klamydia, sieni, kapi, allergiat – myös lisääntyvät. Lopulta ne vaikuttavat omalta osalta populaation lisääntymistahtiin ja kun tautipaine kasvaa, immuniteetti alentuu puutteellisen ruokavalion ja nälkiintymisen seurauksena, sopivan sattuman tullessa kissat kuolevat nälkään, kylmään, flunssiin tai vaikkapa kissaruttoon.

Kun näen tämän kärsimyksen joka päivä, minun on vaikea ymmärtää, miksi se kissa pitäisi saada heti kun se ajatus juolahtaa mieleen, ja se haettaisiin vaikka samalta seisomalta – ilmaiseksi. Sillä kukapa nyt kissasta maksaisi.

Kissanpentuja on, monessakin paikassa, yhä edelleen. Ne eivät vain löydä valtayleisöä. Eläinsuojeluyhdistykset ovat joiltain osin onnistuneet saamaan valistusta perille ja yhdistyksille tulevien vahinkopentujen määrä on onneksi laskussa. Jokaisessa vahinkopentueessa on riski räjähtävälle kissapopulaatiolle eli uudelle isolle ongelmalle. Siksi vahinkopentueiden estäminen on yksi ainoita keinoja taistella nykyistä kissapopulaatio-ongelmaa vastaan.

Siksi mielestäni on hyvä, että sitä otettavaa kissanpentua joutuu ehkä vähän etsimään ja hakemaan. Eläin ei ole tuote, jonka löytää kaupan hyllyltä, eikä sen missään nimessä näin pitäisi ollakaan.

Mutta kun kissat loppuu maailmasta!

Vastuullisesti hoidettuja maatiaispentuja saa yhä edelleen vähän ja niistä joutuu tietenkin maksamaan. Ei kannata olettaa, että kissoja saa ainiaan ilmaiseksi, ellei samalla sitten toivo, että kissan elämän arvo pysyy aina pohjamudissa. Kissaa, kuten mitä tahansa muutakin eläintä hankkiessa tulee miettiä myös omaa vastuutaan: niin pennun hankkijana kuin myös eläimen uutena omistajana.

Pennun hankkijan vastuuseen kuuluu se, ettei tue kärsivää kissatuotantoa. Pentutehtailijoita tai välinpitämättömiä populaatioiden omistajia. Hanki pentusi vastuulliselta ihmiseltä, joka hoitaa pennut hyvälaatuisella ruoalla, madottaa ja rokottaa ne asianmukaisesti – ja korvaa hänelle tästä koitunut vaiva. Ja joka huolehtii pennun emosta hyvin ja myös tuntee vastuunsa. Usein tämä tarkoittaa joko rotukissaa tai eläinsuojeluyhdistystä, mutta löytyy näitä muutenkin. Se vaatii vain vaivaa, että tällaisen ihmisen löytää.

Eläimen omistajan vastuisiin lukeutuvat kissan hyvä perushoito, sen tarpeisiin paneutuminen, ja tietenkin rahallinen panostus niin tarvikkeisiin, ruokiin kuin myös tuleviin eläinlääkärikäynteihin. Jokaisella ei tarvitse olla kymppitonnia tilillä eläimen mahdollisia menoja varten, mutta suunnitelma mitä tehdään, jos jotain sattuu, pitää olla jokaisella. Eläimen omistajan vaikein vastuu on myös miettiä missä menee raja. Kissaa, kuten mitään muutakaan eläintä, ei saa jättää hoitamatta.

Vuosittain jopa 20 000 elämää heitetään hukkaan

Ei me turhaan täällä itketä huonosta kissan asemasta Suomessa. Tiedän tapauksia joissa kuitataan pentue haulikon panosten arvoiseksi ja kissan sterilaation este on se, että kissa voi jäädä vaikka seuraavana päivänä auton alle ja sijoitus leikkautukseen on tällöin turha.

SEYn muutaman vuoden takaisen arvion mukaan jopa 20 000 kissaa hylätään vuosittain löytölöihin ja yhdistyksille. Paikkoja ei riitä kaikille. Parhaimpia tapoja auttaa on adoptoida koditon tai lähteä vaikka tilapäiskodiksi. Niillä autat useita kissoja, vaikka itse vain suorasti yhtä. Hankkimalla kissan yhdistykseltä et varmastikaan saa takuulla varustettua aina tervettä kissaa, mutta saat takuun siitä, että autat samalla useita kissoja löytämään uuden kodin kun tilaa vapautuu muillekin. Et ainakaan tue pentutehtailua, vaan sen lopettamista.