Kissojen terveyshuoltoKotona

Etujalan amputaatio

Päivä leikkauksesta, ja meillä on jo hyvät fiilikset. Mörri ponkaisi itse sängylle jo eilen illalla ennen kuin ehdin estää, ja muutenkin kävelee yllättävän itsevarmasti (joskin vähän välillä on kuonollaan). Hän on pirteä ja oma itsensä, mikä on ihan.. järjettömän hienoa. Varauduin henkisesti aivan toisenlaiseen kissaan ja tämä päivä onkin nyt mennyt lähes kokonaan nyyhkiessä (onnesta).

Mutta niin, tarkempi selostus siitä, mitä etujalan amputaatio nyt käytännössä sitten tarkoittaa.

Halpaahan tämä huvi (ehheheh) ei sitten millään tavalla ollut. Mutta toisaalta, näen eurot sijoituksena mahdollisesti seuraavaan 8-10 vuoteen: jos Mörriä ei olisi leikattu, syöpä olisi jatkanut etenemistään ja edessä olisi ollut ennen pitkää eutanasia. Kissalle, joka on suurinpiirtein puolivälissä elämäänsä. Se olisi ollut toki ratkaisu tilanteeseen, mutta ei se oikea meille.

Kustannukset

Yhteensä meillä meni kahden päivän aikana Mörriin 1 153,04 euroa, josta 198,72 € oli tarkastuskäynti torstaina (sis. röntgenkuvat keuhkoista ja jalasta) ja 954,32 € itse operaatio perjantaina (sis. myös toipumisruokia ja laajahkot verikokeet ennen operaatiota). Kaikeksi onneksi nyt on vakaa taloustilanne, ja meillä oli mahdollisuus laittaa lyhyellä varoitusajalla tuo summa kissaan (eikä talon remppaan, ehehhe…).

Lisäksi kustannuksia tuli vielä muutamia kymppejä puvusta ja lääkkeistä, mutta siis kokonaisuudessaan alitettiin 1 200 €, joka omassa mielessäni tuntuu melko edulliselta hinnalta tällaisesta kokonaisuudesta. Jenkeistä lueskelin operaatioiden olevan jopa 2 500 $, joten hirvitti vähän etukäteen.

Miksi amputaatio?

Amputaatio tuntui ajatuksena todella rajulta operaatiolta. Onneksi se ei tullut puskista, sillä mahdollisuudesta keskusteltiin jo ensimmäisen leikkauksen jälken (osana hoitosuunnitelmaa, jos kasvain uusisi). Kasvain oli ensimmäisellä kerralla pahanlaatuinen. Nyt emme enää ottaneet näytettä, sillä on todennäköistä että samassa paikassa kasvava uusi kasvain on samaa kuin aiempi. Sinänsä siis tähän ratkaisuun päätyminen ei ollut iso juttu.

Käytiin yhteensä nyt vain kaksi kertaa lääkärissä: arvioitavana ja operaatiossa, joka luojan lykystä saatiin heti seuraavalle päivälle. Vaihtoehtona amputoinnille eläinlääkäri väläytti mahdollisuutta leikata ainoastaan kasvain pois, mutta tähän emme lähteneet. Kasvain on jo leikattu kerran, jolloin toipuminen oli hyvin pitkä (3-4 viikkoa että Mörri oppi uudelleen kävelemään tassulla) ja kivulias, ja syövän uusiutumisen riski olisi kuitenkin olemassa, jos tassu jäisi. On mahdollisuus toki nytkin vielä olemassa, mutta huomattavasti pienempi. Samalla kivulla ja tuskalla Mörri opettelisi elämään ilman tassua, ja toipuminen voisi olla jopa helpompaa koska tassu ei ole kipeä.

Keuhkot tarkastettiin tietenkin ennen operaatiota, koska jalan poistoon olisi turha lähteä, mikäli etäpesäkkeitä löytyisi muualta. Nyt amputaation vuoksi kasvain todennäköisesti saatiin pois riittävin marginaalein, joten toivottavasti koko ongelma lähti samalla.

Eläinlääkäri kertoi myös leikkauksen jälkeen, että kun olivat alkaneet ajella tassusta karvoja leikkausta varten, huomasivat että kasvain oli sen verran laajalla alueella ettei sen poisto todennäköisesti olisi ollut edes mahdollista. Eli periaatteessa vaikka siitä keskusteltiin, olisi käynyt juuri niin kuten ajattelin etukäteen: amputaatio olisi ollut kuitenkin ainoa vaihtoehto.

Valmistautuminen

Henkisesti valmistauduin amputaatioon jo samana iltana, kun huomasin kasvaimet Mörrillä jalassa. Suomeksi tietoa oli huonosti saatavissa, mutta löysin muutaman blogin missä aihetta käsiteltiin — nurinkurisesti vieläpä Mörri-kissan vinkkelistä. Löysin myös jenkkilästä Tripawds-sivuston, missä oli kirjoitettuna kokemuksia (etujalan) amputaation jälkeisestä elämästä. Ne helpottivat ajatukseen sopeutumista, varsinkin kun vastaavan diagnoosin kissat olivat saaneet vielä useita vuosia onnellista elämää. Lisäksi löytyi paljon videoita, missä näytettiin kävelemistä, leikkimistä ja jopa ulkoilua.

Ne videot taisi olla minulle se syy, miksi päädyimme operaatioon enkä eutanasiaan. Tietenkin jatkuvasti kalvoi pohdinta siitä, onko syöpä edennyt jo keuhoihin, jolloin mitään mahdollisuuksia ei olisi edes ollut. Tai niin: eutanasia. Se olisi ollut siinä tilanteessa ainoa oikea ratkaisu.

Jatko

Käytännössä nyt sitten jatkamme harjoituksia, eli Mörri pääsee jaloittelemaan, joskin joutuu vähän rauhoittumaan yöksi. Opiaatteja menee nyt ohjeen mukaan vielä 6 h välein, joskin niitä aletaan kohta harventamaan. Tramadol-tabletti on Mörrille mennyt ilman sen suurempia komplikaatioita kuten kuolausta tai sekavuutta, joka oli itselleni iso yllätys (olen aiemmin käyttänyt tippoja gelatiinikapselissa kissoille ja ne aiheutti painajaisia mullekin). Tulehduskipulääkettä Mörri saa päivittäin viiden päivän ajan (jatko katsotaan sitten tilanteen mukaisesti). Tikit poistetaan 10-12 vrk kuluttua ja eläinlääkäri tarkastaa samalla haavan tilanteen.

Nivelrikkoa huolehdin etukäteen, mutta eläinlääkäri pohti, että uskoo liikeratojen sen verran muuttuvan, ettei nivelrikkoa välttämättä tule jatkossakaan, kun Mörrillä on lähtökohtaisesti terveet nivelet. On ilmeisesti yleisempää takajalan amputaatioissa. Tietenkin tilannetta tulee seurata tarkasti, koska nivelrikko on kuitenkin mahdollisuus vaikka olisikin epätodennäköinen. Mörrin täytyy myös pysyä mahdollisimman hyvin ihannepainossaan, ettei jaloille tule kohtuutonta rasitusta, mutta se on onneksi sen kanssa helppoa: Mörri ei ikinä ole lihonut ja säätelee hyvin omaa syömistään.

Fysioterapiaa pohdin, mutta katsotaan onko sille tarvetta. Mörri tuntuu ottaneen tilanteen haltuunsa ilman mitään ongelmia.

Otin selvää myös valjastelusta, sillä se on Mörrille elämän tärkeimpiä asioita. Meillä on käytetty nyt Vänttisten valjaita koko kissojen elämän ajan, ja sain Arjan langan päähän. Kissojen kanssa etujalan amputaatioista hänellä ei ollut kokemusta, mutta koirilla tällaiset etujalka-vajaat-tripawdit ilmeisesti ovat käyttäneet kissojen valjasmallia, koska se sopii paremmin päälle. Hän lupasi kuitenkin että kehitellään valjaisiin sitten jotain lisäosia jotta ne pysyvät, jos perusmalli ei sovi. <3 Huippupalvelua!

Kolmijalkainen Mörri
Ai mitenniin jotain puuttuu.. ?

Näillä eväillä siis jatketaan. Mörri on adaptoitunut tilanteeseen hyvin, kuin ei muistaisikaan että hänellä oli vielä eilen aamulla neljä jalkaa (ja kasvain).

Tags:

7 comments

  1. Minä tällä itkeä tihrutan onnesta, Miten älyttömän hyviä uutisia ja ettei amputaatio ollut tuon enempää. (Toki mulla on tällä hetkellä täysin vääristynyt kuva huokeasta ja kallista kissanhoidosta.

    Mä onnittelen teitä sydämestäni tästä ratkaisusta ja siitä, että niitä etäpesäkkeitä ei löytnyt <3
    Tsemppiä kuntoutukseen, mä uskon että tasapaino löytyy kovinkin pian ja Mörri Tripawd mennä viilettää aivan kuin ennenkin.

    Vänttisten Arjan vastaus on <3 <3 <3 <3

    1. Riksu

      Samat fiilikset täällä. On ihanaa, kun saatiin tyyppi näin nopeasti leikkaukseen ja tuntuu että se ei ollut sillekään ihan maailmanloppu. Mun Mörri-kulta <3 Puuh.. Toivotaan että meillä on kissojen kanssa vähän parempi ensi vuosi, eikö?

  2. Tsemiut Mörrille että pääsee ulkoilemaankin mahdollisimman pian!

    1. Riksu

      Kis-kis-kiitos <3

  3. Huhhuh, iso operaatio, mutta onneksi ei ollenkaan niin raju kuin olisi luullut! Pidetään peukkuja että toipuminen jatkuu hyvänä ja on nopeaa. 🙂 Mörri-selviytyjälle silityksiä ja rapsutuksia!

    Kiitos kolmijalkaisuustiedoista, hyvin ja selkeästi kirjoitettu. Tässä on niihin hyvä palata, jos joku joskus kaipaa (toivottavasti ei).

    .

  4. Tosiaan, hieno raportti. Mäkin täällä olen hirveän onnellinen siitä, että Mörri on sopeutunut kuin ei mitään. Iso juttu!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.