Vauvakesän päätähdet

Koska pentujen varsinainen hoito on vienyt huomiota blogiteksteiltä, ajattelin nyt tarjota teille kokoelmana meidän päätähdet tältä kesältä!

Vauvakesän aloittivat hippimammat synnyttämällä toukokuun lopussa. Mammoista ja penskoista on jo oma postauksensa, joten kirjoitan nyt vain edistymisestä — kurkkaa kommuunin omat bloggaukset täältä ja täältä. Ensimmäiset pennut (J) syntyivät 21.5. ja seuraavat 27. (F) ja 28.5. (V). Yhteensä heitä on kahdeksan, ja tältä he näyttivät toukokuulla:

…ja tältä he näyttävät nyt:

Suurin osa Hippipennuista ovat päässeet jo uusiin koteihinkin <3

Vauvakesää jatkoivat kaksi orpoa taaperoa, jotka löytyivät ”vahingossa” kun etsittiin ”silmättömiä” pentuja. Pätkis ja Oreo saapuivat Pissasirkuksen huomiin juhannuksen jälkeen, ja jatkoivat 5-6-viikkoisina matkaa Kissakolmioon. Heidän kolmatta sisarustaan ei koskaan löytynyt.

Nyt Pätkis ja Oreo ovat jo PESUn sivuilla etsimässä uutta, omaa kotia.

Sitten saapuivat ne varsinaiset silmättömät, jota etsittiin Pätkiksen ja Oreon saapuessa. Taikurit saapuivat siis samasta paikasta kuin edellinen parivaljakko, ja olivat tullessaan vain noin 7–10 vuorokautta. Yksi heistä (ruskeavalkoinen) oli pahasti kuivunut ja ensimmäiset kaksi viikkoa tapeltiin ripulia vastaan. Pennut kuitenkin huonosta alusta huolimatta alkoivat syödä hyvin ja kasvoivat yllättävän nopeaa tahtia.

Isoin ongelma taikureiden kanssa oli jälleen, valitettavasti, takapään lussutus. Tämä on samaa sarjaa mitä Liekki-pentueella aikoinaan, ja mikä aiheutti Kajolle pahat virtsatieongelmat jo pienenä. Kyseinen ongelma liittyy tiettyyn kehitysvaiheeseen ja nälkään — kissanpentu tarvitsee jotain mikä muistuttaa nisää. Nisän imeminen on nälän tyydyyttämisen lisäksi myös lohtukäytöstä pennulla.

Tartuimme tilanteeseen aika nopeasti ja pojat, joihin lussutus kohdistui (ulkonevan virtsaputken pään vuoksi) saivat kahdeksi viikoksi housut vanhoista sukistani. Temppu toimi, ja vaikka lussutusta ei saatukaan uudelleenohjattua enää sallittuihin kohteisiin, niin ilmeisesti (koputan puuta) sen tarve poistui kokonaan kahden viikon housuajan lopussa, kun pennut alkoivat muutenkin olla valmiita hiekkalaatikolle opetteluun.

Taikureita heistä tuli siksi, että jotenkin maagisesti he oppivat riisumaan nämä housut hämmentävän usein… varsinaisia Houdineita!

Taikureiden Anverdi nukkui pois kaliki-infektion vuoksi äkillisesti heinäkuun lopussa 2018.

Kun olin Kreikassa, valitettavasti silloiset päivystävät kissakoordinaattorit joutuivat hankalaan paikkaan ja PESUlle tuli myös yksi pieni, alle vuorokauden ikäinen Rääpykkä. Rääpykän emo oli hylännyt pentunsa ilmeisesti oman nuoren ikänsä vuoksi. Kaksi muuta pentua olivat jo ennättäneet menehtyä, ennen kuin sivullinen pääsi asiaan puuttumaan. Rääpykkä-1 todettiin potraksi tytöksi, jolle maito maistui pullosta hirmuisen hyvin.

Tästä muutaman päivän kuluessa samat koordinaattorit saivat tiedon toisaalta noin kahden päivän ikäisestä pienestä pennusta, jolla oli vastaava tilanne. Rääpykkä-2, musta herrasmies, saatiin vielä pumpattua henkiin (hän oli ehtinyt jo kylmettyä ja alku näytti todella huonolta). Lyhyen tarkkailu-ajan jälkeen tehtiin päätös rääpyköiden yhdistämisestä omaksi pentueeksi eristyskäytäntöämme vastaan.

Rääpykät tulivat muutamiksi päiviksi Pissasirkukseen päivähoitoon varsinaisen hoitomamman levätessä, ja kehitimme hoitomamman kanssa systeemin, jolla molemmat saisivat tarpeeksi unta. Yllättävästi molemmat rääpykät alkoivat nostaa painoaan hienosti ja vaikka ennakko-oletuksemme olivat negatiiviset, he todistivat haluavansa elää. Se on upea tunne.

Kaikeksi onneksi PESUlla pitkään synnyttäväksi odotettu emokissa synnytti ja kokeilimme molempia rääpyköitä vielä tissille. Valitettavasti Rääpykkä-1 ei suostunut imemään (mamma kyllä olisi häntä hoitanut) eikä tilapäiskodilla ollut mahdollisuutta keinoruokintaan, joten Rääpykkä-1 vielä jatkoi elämäänsä pullon kera. Rääpykkä-2 taas onnistui painonsa nostamisessa myös tissillä, ja näinollen jäi osaksi tämän mamman pentuetta. Huikeaa! Nyt Rääpykkä-1 on saanut nimekseen Xena ja Rääpykkä-2 Nimbus. Heillä menee tällä hetkellä hienosti.

Keinoemokokeilut harvoin onnistuvat, ja niissä on aina tautiriskit, joita täytyy miettiä tarkkaan. Nyt meillä oli paras tilanne kokeilun mahdollistamiseksi, sillä emo oli ollut jo tarkkailtavana pidempään ja näennäisesti terve, sekä pennut olivat jo olleet useita päiviä hoivassamme — voitiin olla varmoja, että jos jotain kohtalokasta taustalta löytyisi, ne olisivat jo menehtyneet. Lisäksi emon synnytyshormonit tekivät siitä huomattavasti vastaanottavamman eikä pentujen hyväksymiseen mennyt minuuttiakaan.

Kesä on ollut hirvittävä. Näiden surullisten tapausten lisäksi PESUlla on kymmenkunta muuta pentuetta, joiden taustalla on tietämättömyys, osaamattomuus ja piittaamattomuus. Oikeastaan voisi sanoa, että jokainen mahdollinen tilapäiskotimme on täytetty nyt kissanpennuilla.

Valitettavasti syksy on jatkunut samanlaisena. Siinä missä nämäkin pennut ovat kauhean suloisia, on niissä järjetön homma. Eikä valitettavasti lääkärikäynneiltä, sitä seuranneelta ahdistukselta ja tietämättömyyden tunteelta ole tälläkään kertaa valitettavasit säästytty.

Radiohiljaisuus meillä on johtunut yksinkertaisesti siitä, että näitä epäonnisia tuli elokuulla noin 40 kappaletta ja tahti on jatkunut tiiviinä koko syyskuun alun.