Välillä oli kausia, että pissailu vääriin paikkoihin loppui kokonaan useiksi päiviksi, ja alkoi taas rajuna. Ostin juomisen lisäämiseksi juoma-automaatin, jossa vesi virtaa koko ajan. Kissat innostuivat tästä ostosta hyvinkin paljon. Hoidossa meillä ollut Vincent aluksi pelkäsi automaatin hurinaa, mutta suopui siihen kun aloin nameja antaa sen vierestä. Oma pikkuprinsessamme Kirppu taas ajatteli omistajan olleen fiksu ja ostaneen hänelle tassujenpesuautomaatin. Neffi piti automaattia parhaana vedenlähteenä, kuten toivottua, ja näkyili juomassa usein. Mörri taas yritti hajottaa automaatin osiin. Toisen hoitokissan, Lapasen, suhtautumisesta minulla ei ole tietoa, eli tuskin hirvittävän vahvoja tunteita Lapanen sitä kohtaan tunsi 😉
Heinäkuun alussa kävimme kissan viemässä klinikalle jo senkin vuoksi, että hutipissailu aina vain jatkui. Pissanäyte otettiin ja Neffi rakasti eläinhoitajaa sekä eläinlääkäriä kolmen kissan edestä – kissa on kuulemma jo legenda klinikan eläinhoitajien keskuudessa sosiaalisuutensa vuoksi – mutta edelleen pissa oli kiteistä puhdasta eivätkä tulehdusarvot olleet koholla. Kuumetta ei kissalla ollut myöskään ja ilmeisen pirteältä se vaikutti. Virtsan ominaispaino oli korkeahko (1,070), mikä tarkoittaa sitä, että kissa ei juo tarpeeksi, mutta pH oli normaali (6).
Kävimme eläinlääkärin kanssa lävitse koko Neffin sairashistorian – oli muuten hyvä, että pissavaivojen osalta olimme käyttäneet vain ja ainoastaan Ahlmannin klinikkaa, koska sairashistoriahan oli tytöllä jo pitkä kuin nälkälista ja en olisi varmastikaan kaikkea muistanut kertoa. Historiassahan oli jo 2 x ylläpitoruoalle määrääminen (jolle olimme nyt sitten jääneet koko kevääksi) ja 3 x antibioottikuuri, sekä lukuisia kontrollikäyntejä joilla oli hutipissaamisen syitä puitu.
Lisäksi Neffiltä tarkastettiin toukokuun lopussa päivystyksessä otetut maksa- ja munuaisarvot, koska eläinlääkäri pelkäsi että niissä voisi olla vastaus ongelmaamme. Arvot olivat kuitenkin kutakuinkin keskellä asteikkoa ja siis täysin normaalit. Päädyimme viljelemään pissanäytteen, vaikkakaan eläinlääkäri ei uskonut, että mitään bakteeria näytteestä löytyy. Hän ottaisi minuun yhteyttä puhelimitse seuraavana päivänä, ja mikäli bakteeri löytyisi, siitä tehdään myös antibiooteille herkkyysmääritys. Mikäli taas ei mitään löytyisi, keskusteltaisiin mielialalääkkeistä / rauhoittavista ravintolisistä ja sovittaisiin niiden annostuksesta.
Mukaan saimme myös Loxicom-kipulääkkeen, jota Neffille annettaisiin kuuriluontoisesti 3-5 pv:n kuuri näin alkuun 3,8 kilon annostuksella. Neffi oli toukokuun lopusta, eli noin kuukauden kuluessa, lihonut jo 300 grammaa! Eläinlääkärin sanoin kissa oli hyvässä yleiskunnossa.
Yllätys oli suuri, kun eläinlääkäri soitti minulle seuraavana päivänä ja kertoi, että näytteessä kasvoi bakteeri onnellisesti. Hän oli myös itse yllättynyt, koska mitään tulehdukseen viittaavaa ei löytynyt muuten. Bakteerille tehtiin herkkyysmääritys ja seuraavana päivänä hain antibioottikuurin kahdeksi viikoksi.
Omistajan huoli oli suuri, kun saimme antibiootit lauantaina, koska maanantaina oli tarkoitus lähteä Kreikka-lomalle perheen kesken. Kissoille tulisi hoitaja siksi aikaa, mutta huolenaihe olikin kuinka Neffille antibiootti saataisiin annettua, neiti kun ei oikein suopeasti suhtaudu hänen suuhunsa tungettaviin lääkkeisiin. Farmaseutti kuitenkin muisti kysyä kuinka kissalle on saatu pilleri ja osasi suositella EasyPill-tahnaa, joka sitten kelpasi Neffille erinomaisesti herkusta ja antibiootin antaminen helpottui huomattavasti.