Vika korvien välissä – vai idiopaattinen kystiitti?

PESUlainen Hissu-kissa oli meillä vuonna 2014 hätämajoituksessa ja hutipissailua esiintyi, tietenkin. Uusi tilapäiskoti kuitenkin ratkaisi tilanteen hienosti ja Hissu oli sisäsiisti, kun lähti omaan kotiinsa. <3

Pissaongelmat ovat kissoilla erittäin yleisiä ja valitettavasti myös kaikkein väärinymmärretympiä. Lähes joka päivä bongaan Facebookin joltain palstalta pohdintaa kissan hutipissailusta. Usein neuvoja on laidasta laitaan, joku ehdottaa lääkärikäyntiä, kun taas toinen kissan vapaata ulkoilua. Lisäksi on myös vielä vanhaa koulukuntaa, joka ehdottaa kissan nenän työntämistä pissalammikkoon. PS. Se ei toimi (– mitä itse oppisit tästä? No niimpä, inhoamaan kyseistä henkilöä. Mitä luulet, että kissa miettii?).

Pissaongelmista puhuttaessa tarvitsee kuitenkin muistaa, että kissa on elävä eläin, jolle kiputila on todellinen. Kannattaa siis ihan ensimmäiseksi poissulkea fyysiset syyt, kuten bakteereista aiheutunut akuutti kystiitti tai virtsakiteet. Myös normaalia korkeampi pH (kissan normaali pH on noin 6 tienoilla) saattaa aiheuttaa herkästi hutipissailua, joten myös siihen tulisi puuttua esimerkiksi ruokinnallisesti.

Varsinainen idiopaattinen kystiitti on kuitenkin myös fyysinen syy, vaikka usein siitä puhutaankin vikana korvien välissä. Idiopaattinen kystiitti herkästi sekoitetaan käytöshäiriöihin, koska toinen voi olla syy-seuraus -suhdetta toisesta. Täytyy kuitenkin muistaa, että idiopaattinen kystiitti on kivulias rakon tulehdustila, ja erittäin todellinen kissalle. Sitä ei voi jättää hoitamatta tai toivoa sen katoavan.

Mikä IK?

Idiopaattinen kystiitti on rakon steriili tulehdustila. Käytännössä tämä tarkoittaa, että rakossa on tulehdus, johon antibiootit eivät tehoa. Idiopaattinen kystiitti on kissalle aivan yhtä kivulias kuin bakteeritulehdus. Idiopaattisessa kystiitissä rakon seinämän limakalvo ohenee, eikä pysty suojaamaan rakon seinämää riittävästi, joka aiheuttaa jatkuvan kivun sisäelimiin. Oireita voi olla ärtyneestä käytöksestä vessalaatikossa ravaamiseen, liialliseen hellyydenkipeyteen tai vaikka vatsan karvattomaksi nuolemiseen. Ja tietenkin, hutipissailu on yksi isoimmista oireista minkä vuoksi lääkäriin usein hakeudutaan tai kissasta luovutaan.

Syitä idiopaattisen kystiitin puhkeamiseen on lukuisia. Usein ajatellaan stressin olevan isoin vaikutin. Myös perintötekijät ja aiempi sairaushistoria (virtsakiteet, akuutti kystiitti, pohjalla olevat perussairaudet) vaikuttavat idiopaattisen kystiitin puhkeamiseen.

Idiopaattinen kystiitti on seuraus jostain – näin ollen sille on vaikea määrätä yhtä yksiselitteistä hoitoa. Oiretta, eli kipua, hoidetaan tulehduskipulääkkeellä ja syytä, monesti stressiä, ehkäisemällä.

Satoja euroja eläinlääkäriin

Pissakissataloudessa hermot ovat usein riekaleina. Tiedän omasta kokemuksesta, että mikään ei ole sen ikävämpää kuin tulla kotiin ja huomata että illalla pesemällesi sohvalle on pissattu viiteen kertaan ja laatikon eteen kaksi. Parhaassa tapauksessa kengät ovat kissanpissan peitossa. Jatkuva siivoaminen ja kissanpissan haju syövät miestä, kun tuntuu ettei tämä koskaan lopu.

Tähän soppaan kun vielä lyö sen, että jokainen kerta klinikalla vie usein satoja euroja lompakosta eikä todellista ratkaisua tunnu löytyvän, kenellä tahansa voi kamelin selkä katketa.

Idiopaattiseen kystiittiin yhä edelleen suhtaudutaan ajatuksella ”kun syytä ei löydy, sen täytyy olla idiopaattista”. Monesti idiopaattinen kystiitti diagnosoidaan, kun akuuttia kystiittiä tai virtsakiteitä ei löydy. Asia ei kuitenkaan ole niin yksiselitteinen! Kissa voi pissailla monenlaisesta erilaisesta syystä ilman, että kyseessä on idiopaattinen kystiitti.

Idiopaattisen kystiitin diagnosointi on poissulkemista. Ensin poissuljetaan muut fyysiset syyt – virtsan bakteeriviljely akuutin kystiitin poissulkemiseksi; sakka, ominaispaino ja pH virtsakiteiden poissulkemiseksi ja sitten vielä muuttuneet laatikko-olosuhteet käytöshäiriöiden poissulkemiseksi.

Mikä on käytösongelma ja mikä idiopaattinen kystiitti?

Ensimmäiseksi, kun muut fyysiset syyt ovat poissuljettu, kannattaa käydä läpi ilmiselvimmät stressin aiheet. Onko kuivike vaihtunut? Ovatko vessojen paikat vaihtuneet? Onko vessoja tarpeeksi (kissojen määrä + 1 optimi)? Onko elämässä muita muutoksia: pakkaaminen muuttoa varten, muutto itsessään, uusi asunto, uudet huonekalut, uusi miesystävä tai naisystävä? Tuleeko jostain tuntemattoman tai uuden kissan hajua, jota kissa voisi stressata?

Jos niistä ei löydy mitään selkää syytä, kannattaa ulottaa mietintä syvemmälle kissojen keskinäisiin suhteisiin. Ovatko kissat enemmän yksin kuin aiemmin? Onko lauma muuttunut? Onko kissojen laumasuhteissa jotain, mitä ei ensisilmäyksellä huomaa? Vahtiiko joku hiekkalaatikkoja omina resursseinaan? Meneekö leikki liian rajuksi? Vaikka kissat olisivat olleet koko elämänsä yhdessä, se ei tarkoita, että niillä ei olisi keskinäisiä ongelmia.

Yksi minua mietityttänyt asia on myös liiallinen riippuvuus toisesta kissasta. Joskus puhuimme eläinlääkärin kanssa tästä mahdollisuudesta, että kun pitkään toistensa seurassa ollut kissapariskunta, joista toinen oli koko elämänsä hutipissaillut, että voisiko kissojen keskinäinen suhde olla jopa epäterveen riippuvainen ja tämä valtasuhde sitten aiheuttaa stressiä pissailijalle. Faktatietoa minulla tästä ei ole. Mutta aihe on ehdottomasti miettimisen arvoinen, varsinkin jos mitään muuta ilmiselvää syytä ei löydy.

Kissa on erittäin reviiritietoinen eläin ja suojelee omaa reviiriään uhkilta, mitä tuntemattomat asiat, esineet tai eläimet sille edustavat. Monesti pissailu on yksi tapa tuntea olonsa turvalliseksi tai merkitä omaa reviiriä. Pitkään jatkunut stressi kuitenkin aiheuttaa idiopaattista kystiittiä, joka on vaikeampi hoitaa, joten käytösongelmiin tulisi puuttua heti. Vaikka suoraa yhtäläisyysmerkkiä käytösongelman ja idiopaattisen kystiitin väliin ei voi vetää, ovat ne jonkin verran päällekäisiä ongelmia.

Turvallisuus on kaiken A ja O

Stressinaiheiden salapoliiseilu on vaikeaa – kissa kun ei osaa puhua. Tilannetta tulee kuitenkin aktiivisesti ehkäistä menemästä pahemmaksi. Esimerkiksi Feliway-haihdutin on hyvä hankinta, koska se tuo synteettistä kissan naamaferomonia ”turvallistuttamaan” asuntoa. Tästä huolimatta varsinaista stressin aihetta tulisi selvittää, koska Feliway ei usein yksin riitä ratkaisemaan idiopaattista tulehduskierrettä. Se voi kuitenkin lievittää oireita ja joissain tapauksissa auttaa kissoja sietämään toisiaan paremmin.

Nykyään vanhemmillani vaikuttava Ilona-kissa joutui vaihtamaan kotiaan idiopaattisen kystiitin vuoksi. Ilona oli pennusta asti ollut samojen kissojen seurana, mutta aloitti oireilun vasta 2-vuotiaana. Oireilu kerkesi mennä niin pahaksi, että Ilona kävi pissalla jo hellan päällä. Eri ympäristö ja sopiva, muttei päällekäyvä, kissakaveri ovat auttaneet ongelman poispysymisessä.

Muita kokeiltavia stressiä lievittäviä asioita ovat mm.

• Royal Canin Calm -ruoka
  Saa eläinlääkäriasemilta. Ruoan vaikutus pohjautuu maitoproteiinin rauhoittavaan vaikutukseen. Koska en ole tieteilijä, en osaa sanoa onko kyseessä vain lumevaikutus, mutta itse olen kokeillut muutamilla villiintyneillä ja koen että ruoasta on hyötyä.
• Calmex-tahna
  Meillä hyvin vastaanotettu samaan teoriaan pohjaava kuin aiempi, mutta tahnamuodossa – kissat eivät tunnu kuitenkaan mausta tykkäävän.
• Pet Remedy -haihdutin
  Yrttipohjainen haihdutin vähentämään ympäristöstä johtuvaa stressiä.
• Cystaid-kapselit
  Cystaid vahvistaa rakon seinämiä ja vähentää näin myös kivun tunnetta.
• Aktivointi! Idiopaattinen kystiitti voi olla merkki myös kissan turhautumisesta ja siitä johtuvasta stressistä. Toisaalta se voi olla oire myös toisen kissan turhautumisesta – toinen kissa vaan purkaa turhautumisensa pissakissaan ja aiheuttaa näin pissakissalle valtavan stressin. Kissat ovat syntyneet saalistamaan – ne eivät ole sohvatyynyjä.